Psykopatologia.munfoorumi.com

AURINKOINEN AAMU on pelastanut monen kotona kyhjöttävän päivän. Kun kaikki istuvat nyt neljän seinän sisällä, yksi henkireikä sentään on se, että saa lähteä päiväsaikaan ulos kävelylle.

Ulkona saa toistaiseksi liikkua vapaasti. Pääkaupunkiseudulla ulkoilualueet ovat kuitenkin täyttyneet niin, ettei sekaan meinaa mahtua. Alkaako se olla jo riski?

”Ei ole mitään järkeä, että kauppakeskukset ovat tyhjänä, jos ruuhka siirtyy ulkoilureiteille”, sanoo virologian professori Kalle Saksela Helsingin yliopistosta.

”Kyllä ulkonakin pitäisi muistaa turvavälit.”

Tarkkaa turvaväliä hän ei ryhdy neuvomaan. Viranomaisohjeet 1–2 metrin turvavälistä ovat tämänhetkisen tiedon valossa riittävät, hän sanoo.

”Se on selvää, että jos metrin päässä oikein kovaa aivastaa, pisarat voivat tarttua toiseen ihmiseen.”

Sakselan mukaan ulkona liikkuminen on kuitenkin hieman turvallisempaa kuin sisätiloissa.

”Esimerkiksi auringon uv-säteet inaktivoivat viruksia”, Saksela sanoo.

Se tarkoittaa, että viruksista tulee auringossa vähemmän tartuttavia. Hänen tietonsa koskevat viruksia yleensä, koronaviruksen suhteen tutkittua tietoa ei ole.
KORONAVIRUKSEN tarttumismekanismeista ei vielä tiedetä riittävästi, jotta tyhjentäviä vastauksia siitä voitaisiin antaa. Sakselan mukaan on kuitenkin olemassa vahva käsitys, että koronavirus tarttuu lähinnä pisaratartuntana eli lähikontaktissa.

”Koronavirus voi levitä esimerkiksi puhuessa, hengittäessä, yskiessä tai aivastaessa syntyvien pisaroiden kautta”, sanoo apulaisprofessori Ville Vuorinen Aalto-yliopistosta.

Viruksen ei uskota jäävän pitkäksi aikaa ilmaan leijumaan niin, että se voisi tartuttaa ilmassa vielä pitkän ajan kuluttua. Esimerkiksi tuhkarokkovirukset säilyvät tartuttavina huoneilmassa ja pinnoilla jopa kaksi tuntia sen jälkeen, kun tartuttava henkilö on jo poistunut.

Kokeellisissa olosuhteissa on saatu kuitenkin koronavirus leijumaan ilmassakin useita tunteja. Se on herättänyt kysymyksen niin sanotuista supertartuttajista, joilla virusta on ysköksissä paljon. Voisiko osa supertartuttajien kantamista viruksista säilyä myös paremmin ilmassa? Ja mikä itse asiassa on ilmassa leijuvan aerosolin ja pienen pisaran välinen ero? Se on veteen piirretty viiva.

”Epäsuoria pisaratartuntoja ymmärretään hätkähdyttävän huonosti”, Vuorinen sanoo.

Hän vetää suomalaista tutkimusryhmää, joka yrittää selvittää muun muassa yskimistä mallintamalla, kuinka koronavirus leviää ilmassa. Aalto-yliopisto, Ilmatieteen laitos, VTT ja Helsingin yliopisto ovat koonneet monialaisen tutkijajoukon selvittämään, miten äärimmäisen pienet pisarat, jotka poistuvat hengitysteistä yskiessä, aivastaessa tai puhuessa, kulkeutuvat ilmavirran mukana.

”Pisaroiden leviäminen ilmassa pystytään mallintamaan 3D-tekniikkaa apuna käyttäen. Tutkijat käyttävät mallintamisessa supertietokonetta”, Vuorinen kertoo.

Pisarat kantavat mukanaan taudinaiheuttajia kuten koronaviruksia. Tutkijat selvittävät myös jo olemassa olevan tiedon pohjalta, kuinka pitkään koronavirus voi selviytyä ilmassa.

Ensimmäisiä mittaustuloksia odotetaan jo mahdollisesti tämän viikon lopulla.

”Jos pisarat ovat riittävän isoja, ne tippuvat lattialle tai törmäävät johonkin”, Vuorinen kuvaa.

Jos pisarat sen sijaan ovat kovin pieniä, on Vuorisen mukaan vaikeampaa arvioida, kuinka kauas ne lentävät.

”Ulkona ilma liikkuu ympäriinsä, ja pisarat kulkeutuvat ilmavirran mukana”, Vuorinen huomauttaa.

KORONAVIRUKSESTA ei tarkkaan tiedetä, kuinka paljon pisaroita tai virusta itseään tarvitaan tartuttamaan toinen ihminen.

Se kuitenkin tiedetään, että koronaviruskin tarttuu siellä missä ihmisiä on paljon. Sellaisia paikkoja ovat esimerkiksi sosiaaliset tapahtumat, lentokentät, kaupat ja sairaalat. HS kirjoitti viime viikolla muun muassa mahdollisimman hygienisestä kaupassakäynnistä.

Vuorisen mielestä riski saada tartunta on olemassa yhtälailla esimerkiksi Nuuksion kansallispuiston lenkkipoluilla, jos ihmiset koskevat samoihin kaiteisiin ja taukopaikkojen pöydänkulmiin.

”Ulkona voi olla tuulettumisaspekti, mutta etäisyyden toisiin olisi hyvä olla maksimaalinen pisaratartunnan välttämiseksi. Erityisesti, koska taudin suhteellisista tarttumismekanismeista on toistaiseksi vähän tutkimustietoa”, Vuorinen sanoo.

Hänen aiemman tutkimuskokemuksensa mukaan pienet pisarat voivat leijailla melko pitkän matkan ilmassa. Tästäkin syystä viranomaisten suosituksia tapaamisten välttämisestä ja turvavälistä on noudatettava.

Hän ei ryhtyisi muuttamaan viranomaissuosituksia, mutta on sitä mieltä, että niitä pitäisi noudattaa myös ulkoillessa.

”Jos samoilee yksin ja välttää kokonaan ihmiskontakteja, se on melko varmasti turvallista ulkoilua koronaviruksen kannalta.”

KORONAVIRUS VAIKUTTAA olevan hyvin helposti tarttuva tauti. Siihen, miten pisarat ilmassa käyttäytyvät, vaikuttaa Vuorisen mukaan pisaran koon lisäksi sen massa ja ilmassa vallitsevat olosuhteet.

”Pisara liikkuu samaan tapaan kuin tupakansavu ilmavirtausolosuhteiden mukaan eri suuntiin. Pieni pisara voi myös pysyä ilmassa pitkän ajan melko paikoillaan”, Vuorinen vertaa.

Sisätilassa kiertävät helpommin samat ilmamolekyylit ja partikkelit, jolloin tartuntariski on isompi kuin ulkona, Vuorinen täsmentää. Ulkona pisaroiden liikkuminen riippuu esimerkiksi siitä, miten paljon tuulee ja mihin suuntaan. Jos kuitenkin liikutaan tiiviisti yhdessä, ei tuulellakaan ole suurta merkitystä.

Lisäksi tuuli voi muuttaa pisaroita kuljettavia virtauksia esimerkiksi pyörteileväksi, jolloin virtausten mukana liikkuva pöly, tomu ja virukset voivat liikkua arvaamattomaan suuntaan sekoittaen pisaroita.

”Jos esimerkiksi 20 ihmistä pelaa ulkona jalkapalloa tunnin verran, en ihmettelisi vaikka joku pelaajista saisi tartunnan, mikäli joku heistä tartuttaa virusta tietämättään ”, Vuorinen sanoo.

Tutkimusryhmän tavoitteena on tehdä yhteistyötä viranomaispäättäjien kanssa.

”Tärkeintä on, että kaikki noudattavat viranomaisohjeistusta. Torjuntaprosessi hidastuu, jos sääntöjä rikotaan”, Vuorinen sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, että juoksulenkillä vilkkaassa Keskuspuistossa mahdollisesti pärskivä ihminen ei ole se huolenaihe, johon viranomaissuositusten tarvitsee yltää. Massat liikkuvat sosiaalisissa tapahtumissa ja ravintoloissa, joiden estäminen on aiheellista.

”Ulkoillessa pitää käyttää tervettä järkeä”, Vuorinen sanoo.

Ulkoilu on joka tapauksessa tärkeää henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin takia.

MONIEN maiden viranomaisten, myös Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, suosittelema 1–2 metrin turvaväli ulkona kävellessä, juostessa tai pyöräillessä ei välttämättä riitä ehkäisemään koronaviruksen tarttumista. Näin voi tulkita vielä julkistamattomasta vertaisarvioimattomasta belgialais-hollantilaisesta tutkimuksesta, jonka alustavia tuloksia tutkijat ovat esitelleet ennakolta medialle.

Tutkijoiden mukaan vaarallisin on tilanne, jossa henkilö juoksee tai pyöräilee toisen perässä. Hiukkaset nimittäin liikkuvat kaikkein tehokkaimmin edellä kulkevan vanavedessä.

Tutkijat suosittelevatkin, että jos ihmiset kävelevät jonossa samaan suuntaan, turvavälin tulisi olla vähintään 4–5 metriä.

Juostessa tai pyöräillessä hitaasti samaan suuntaan välimatkaa tulisi olla 10 metriä. Vauhdikkaassa pyöräilyssä välimatkaa tulisi olla vieläkin enemmän, esimerkiksi 20 metriä.
Myös silloin kun ohittaa toisen, kannattaa siirtyä ”toiselle kaistalle” hyvissä ajoin, pyöräillessä jo 20 metriä ennen ohitustilannetta.

”Tämä ei sinänsä ollut kovin yllättävää”, sanoo virtausfysiikan apulaisprofessori Ville Vuorinen Aalto-yliopistosta.

”Vaikuttaa siltä, että tutkimus visualisoi ilmiötä”, hän toteaa. Hänen mukaansa olisi kuitenkin hyvä tietää lisää yksityiskohtia, jotta hän osaisi kommentoida asiaa tarkemmin.
Muun muassa pisarakokojakauma vaikuttaa ilmiön käyttäytymiseen. Yli 30 henkilön monitieteellistä tutkimusryhmää vetävä Vuorinen pitää kuitenkin tutkimuksen perusajatusta uskottavana.

VUORINEN on samaa mieltä siitä, että 1–2 metrin välimatka ei riitä ehkäisemään vaarallisten hiukkasten tarttumista ihmisestä toiseen ulkoilmassa.

Mikä sitten olisi riittävä etäisyys – sitä on hänen mukaansa varsin vaikeaa määritellä.

”Ulkona tuulee ja on kaikenlaisia ilmavirtauksia. Emme voi varmuudella sanoa, minne hengityksestä tulevat aerosolit tai pisarat liikkuvat.”

Hän vertaa niitä tupakansavuun, jonka pystyy sopivissa olosuhteissa haistamaan jopa useiden kymmenien metrien päähän.
”Hengityksestä tai yskimisestä syntyvät aerosolit leviävät aivan vastaavalla tavalla ilmavirtoja seuraten, vaikka niitä ei pystykään normaalisti havaitsemaan.”

Paras käytännön sääntö ulkoilussa onkin Vuorisen mukaan yksinkertaisesti pysytellä mahdollisimman kaukana muista.

AIEMPIEN tutkimusten perusteella tiedetään, että koronavirus tarttuu lähikontaktissa eli pisaratartuntana ja kosketuksen kautta.

Belgialaisen Leuvenin yliopiston ja hollantilaisen Eindhovenin teknillisen yliopiston tutkijat simuloivat ilmassa leijuvien, syljestä erittyvien aerosolihiukkasten liikkeitä kävelyn tai juoksun aikana. He tarkastelivat erityisesti sitä, miten hiukkaset leviävät silloin, kun ihmiset liikkuivat eri asemissa suhteessa toisiinsa: rinnakkain, vinottain toistensa perässä ja peräkkäin jonossa.

Yleensä tämäntyyppistä mallinnusta käytetään urheilijoiden suoritustasoa tutkittaessa, koska toisten jäljessä juoksemisen on todettu parantavan tehokkaasti suoritustasoa.

Kun kyseessä on covid-19-tauti, toisen vanavedessä ei kannata olla, tutkijat päättelivät.

Jos joku hengittää, aivastaa tai yskii kävellessään tai juostessaan, hiukkaset jäävät ilmaan leijumaan. Aivastaminen tai yskiminen levittää pisaroita kovemmalla voimalla, mutta myös hengittäminen jättää jälkeensä hiukkasia, jotka voivat kantaa mukanaan koronaviruksia.

Tutkijat havaitsivat, että perässä tuleva kulkee silloin tämän hiukkaspilven läpi.

”Hiukkaset voivat silloin päätyä esimerkiksi perässätulijan vaatteille”, sanoo tutkimuksen tekemiseen osallistunut professori Bert Blocken.

Simulaation perusteella etäisyydellä on vähemmän merkitystä silloin, kun kaksi ihmistä kävelee tai juoksee rinnakkain leudossa tuulessa. Silloin hiukkaset laskeutuvat parin taakse.

Sama tilanne on silloin, jos kaksi ihmistä kulkee vinosti peräkkäin diagonaalisessa asemassa toisiinsa.

Tartuntavaara on suurin silloin, kun ihmiset kulkevat jonossa peräkanaa toistensa vanavedessä.

VUORISEN vetämä tutkimusryhmä on niin ikään tehnyt mallinnusta ilmassa leijuvien aerosolihiukkasten liikkeistä. Vuorinen on aiemmin kertonut HS:ssä, miten vaikkapa kaupassa voisi asioida, jotta viruspitoisuuksien kasvu näissä tiloissa minimoitaisiin ja aerosoleille altistuttaisiin mahdollisimman vähän aikaa.

Alustavien tulosten mukaan aerosolipilvi leviää ihmisen yskiessä lähiympäristöön ja säilyy ilmassa vähintään useita minuutteja. Pilvi voi myös leijailla ilmavirtausten mukana esimerkiksi kaupan käytävällä.

Pilven liikkumiseen vaikuttaa hänen mukaansa kuitenkin hyvin moni asia.
”Ihmisten liike sekoittaa ilmavirtausta entisestään. Liikkeeseen vaikuttaa muun muassa se, kuinka pitkä ihminen on ja millä tavalla ja kuinka nopeasti hän liikkuu ja liikuttaa käsiään.”

Esimerkiksi juoksijan tai kaupassa kävelevän henkilön aiheuttama ilmavirta sisältää Vuorisen mukaan suuria ja ennustettavia pyörteitä, jotka ovat noin 0,5–1 metrin kokoisia. Lisäksi liike tuottaa ilmaan kaoottisesti pyörteilevää turbulenssia, jonka pyörrekoko on esimerkiksi 1–50 senttimetriä.

”Lähietäisyydellä henkilöstä aerosoleja kuljettavan ilmavirtauksen fysiikka ymmärretään pääpiirteissään suhteellisen hyvin. Jos kyseessä on kaksi kävelevää tai paikallaan seisovaa ihmistä, virusta kantavien aerosolien tai isompien pisaroiden leviämiseen vaikuttaa tuulen suunnan lisäksi partikkelien koko”, Vuorinen kertoo.

Rinnakkain käveltäessäkin on syytä pitää Vuorisen mukaan etäisyyttä. Aerosolipilvi liikkuu samalla tavoin kuin huuruava hengitys pakkasella tai tupakansavu, joka helposti leijuu vieressä kulkevan kasvoille. Turvallista etäisyyttä, jolla pisaroita voisi välttää, onkin hänen mukaansa vaikeaa määritellä yleisesti.

VUORINEN yhtyy näkemykseen siitä, että juoksijan tai pyöräilijän perässä seuraaminen on tartunnan kannalta erityisen riskialtista.

”Vanaveden voi havainnollistaa esimerkiksi katsomalla, miten lippu liehuu tuulessa”, Vuorinen kuvaa.

Edes kymmenen metrin välimatka ei riitä takaamaan, etteikö aerosoleja voisi kulkeutua pieni määrä takana kulkevan hengitysteihin.

”Alustavan tutkimuksemme mukaan olennaista saattaa olla tieto siitä, että ajan kuluessa aerosolipitoisuudet laimenevat ilmassa ilmavirtauksen pyörteilyn johdosta”, Vuorinen sanoo.

Parasta on kuitenkin pyrkiä pysyttelemään mahdollisimman kaukana muista.

”Pääsiäisen aikaan kannattaa muutenkin miettiä, voisiko tällä kertaa sekä vaihtelun että tartuntariskien minimoinnin vuoksi välttää ihmismassoja ja ulkoilla, jossain sellaisessa paikassa, jossa on vähemmän ruuhkia”, hän sanoo.

VUORINEN aikoo itse lenkkeillä paikoissa, joissa syntyy mahdollisimman vähän kohtaamisia muiden ihmisten kanssa.

”Missään tapauksessa en juokse kenenkään takana, vaan otan kunnolla etäisyyttä.”

Hän ulkoilee myös perheensä kanssa. Puistoissa perhe ei kuitenkaan käy.

”Tilanne on valitettava, koska lapsi joutuu olemaan erossa kavereistaan. Pidämme tästä kuitenkin kiinni”, Vuorinen sanoo.

Pääsiäisen ruokaostoksille kauppaan Vuorisen perhe ei mene.

”Ei tulisi mieleenikään. Tilaamme ruuat kotiinkuljetuksena.”

Oikaisu 11.4. kello 11.28: Belgialais-hollantilaista tutkimusta ei ole vielä julkistettu, vaan tutkijat ovat vasta esitelleet sen alustavia tuloksia ennakolta medialle.

Koulujen avaamista pohditaan, mutta mikä on Suomen strategia rajoitusten purkamisessa kokonaisuudessaan? Keskustelemassa perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.), ylilääkäri Taneli Puumalainen THL:stä, tilastotieteen apulaisprofessori Pauliina Ilmonen Aalto-yliopistosta ja virusopin professori Ilkka Julkunen Turun yliopistosta. Juontajana Sakari Sirkkanen. #yleastudio HD

Psykopatologia kirjoitti:Kyllähän suihkutiekin on ilmatie (jonka määritelmä jäi esiintuomatta). 8 m pyörteet tartuttajina ovat kai kuitenkin harvinaisia,