Valtakunansyyttäjä sananvapaudesta

[jupe]

"Raamattu-siteeraus voi olla rikos, sanoo valtakunnan­syyttäjä: ”Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa”
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on huolestunut Suomen keskusteluilmapiiristä. Jos ihmiset eivät ymmärrä mitä on rikollinen puhe, lakia tulisi hänen mukaansa terävöittää.

Paavo Teittinen HS
Julkaistu: 20.11. 2:00 , Päivitetty: 20.11. 15:38

JOS Suomessa haluaa tietää, mitä täällä saa sanoa ja miten pitkään siitä on vastuussa, kannattaa kysyä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselta.
Toiviainen pohtii tällaisia kysymyksiä työkseen. Valtakunnansyyttäjän syyteharkintaan tulevat kaikki rikosepäilyt kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

Käytännössä Toiviainen vetää rikosoikeudellisia rajoja sille, miten suomalaiset saavat käyttää yhtä tärkeimmistä oikeuksistaan, sananvapautta.

Näistä rajoista on käyty tänä syksynä kiivasta keskustelua, koska poliisi on käynnistänyt esitutkinnan kolmen kansanedustajan sanomisista. Hussein al-Taeeta (sd), Juha Mäenpäätä (ps) ja Päivi Räsästä (kd) epäillään kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

Se ei ole vähäinen rikos. Tuomiot vaihtelevat sakkorangaistuksesta kahden vuoden vankeuteen.

Vauhtia keskustelu sai pari viikkoa sitten, kun Toiviainen määräsi poliisin aloittamaan rikostutkinnan Räsäsen toisesta kirjoituksesta. Räsästä epäillään siis kahdesta kiihottamisrikoksesta.

Päätöksen seurauksena Toiviaista on haukuttu ”mielipidesyyttäjäksi”, sananvapauden on väitetty olevan uhattuna Suomessa ja kirkkokin on huolestunut uskonnonvapaudesta.

TOIVIAINEN pitää kritiikkiä perusteettomana.

”Jos katsotaan syyttäjien ja tuomioistuimien ratkaisuja, ei ole merkkejä siitä, että sananvapaus olisi Suomessa uhattuna.”

Toiviaisen mielestä Suomessa on unohdettu, missä sananvapauden rajat kulkevat.

Kiihottamispykälä on luotu turvaamaan nimenomaan vähemmistöjä. Historiasta löytyy monia synkkiä esimerkkejä siitä, miten vähemmistöjen ihmisyyttä riisuva puhe on luonut maaperää heihin kohdistuvalle väkivallalle.

Sananvapautta rajoittavat pykälät suojaavat jokaisen ihmisarvoa, Toiviainen sanoo.

”Nyt ei usein tahdota muistaa tai ymmärtää, mitä ihmisyydellä tarkoitetaan. Tai sitten on ihmisiä, jotka aidosti ajattelevat, ettei kaikilla ole samaa ihmisarvoa.”

Rikoslaissa kiihottaminen kansanryhmää vastaan määritellään sellaisena yleisön saatavilla olevana ”uhkaamisena, panetteluna tai solvaamisena”, joka kohdistuu johonkin ihmisryhmään kielletyllä perusteella. Näitä perusteita ovat rotu, ihonväri, syntyperä, etnisyys, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen, vammaisuus sekä muut näihin rinnastettavat perusteet.

Toiviaisen mielestä pykälä on melko selkeä. Uhkaaminen liittyy selvästi esimerkiksi ruumiilliseen koskemattomuuteen. Solvaaminen on Toiviaisen mukaan ”haukkuvaa puhetta, halventavia sanoja”. Panettelu taas on kieltä, jolla pyritään riisumaan tietyn ryhmän ihmisyyttä.

”Esimerkiksi sitä, että rinnastetaan tai väitetään toisia rikollisiksi tai pedofiileiksi. Tai puhutaan tietyn ihmisryhmän edustajista vähä-älyisinä, tauteja levittävinä, sairaina, kehityshäiriöisinä, syöpäläisinä, loisina, torakoina, imbesilleinä, sikoina. Sellaistakin on kuultu, että ihmisistä puhutaan apinaelviksinä.”

Toiviaisen mukaan laki sallii ”erittäin rajunkin” arvostelun ja keskustelun. Esimerkiksi maahanmuuttoa voi arvostella siitä, että se tuo rikollisuutta. On kuitenkin eri asia väittää, että kaikki maahanmuuttajat ovat rikollisia, tai käyttää vielä rajumpaa kieltä.

”Voi olla ihan hyvin huolestunut siitä, että tänne tulee ulkomaalaisia. Mutta ei siinä yhteydessä tarvitse sanoa, että nämä ihmiset ovat loisia.”

VÄITE on helppo ymmärtää. Jos vaikka rinnastaa tietyn ihmisryhmän eläimiin, se on selvää vihapuhetta. Mutta entä kun kyse on tulkinnallisemmista tapauksista?

Esimerkiksi vihreiden kansanedustajan Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan nunnuka-sketsejä on yhä nähtävillä Ylen Elävässä arkistossa. Eikö selvästi saamelaisia pilkkaava rasistinen teos ole solvaavaa tai panettelevaa puhetta?

”En ota tähän mitään kantaa. Pitäisi nähdä se ensin.”

Et ole nähnyt sketsiä?

”No olen joskus, mutta en muista tarkalleen, miten se menee. Tässä on myös se, että taiteellakin on oma vapautensa, jota jouduttaisiin punnitsemaan. Tästä on hirveän vaikea sanoa. Silläkin on väliä, onko kyse fiktiivisistä sketseistä vai väitteistä, jotka on tarkoitettu otettavaksi todesta. Pitäisi ilman muuta nähdä se konteksti ensin.”

Konteksti on sana, johon Toiviainen palaa toistuvasti haastattelun aikana. Sananvapausrikokset ovat hyvin kontekstisidonnaisia eli asiayhteydestä riippuvaisia.

Muun muassa seuraavilla seikoilla on väliä: onko puhe esitetty tahallisesti, onko puhe tarkoitettu syrjiväksi ja onko puheen esittäjä yhä samaa mieltä siitä, mitä joskus tuli sanottua tai kirjoitettua. Esimerkiksi Petelius on todennut, ettei nunnuka-sketsi kuulu nykyaikaan.

Myös ajankohtaisilla tapahtumilla on merkitystä. Viime vuonna Toiviainen päätti olla syyttämättä perussuomalaisten kansanedustajaa Juho Eerolaa kiihottamisrikoksesta. Eerola oli kirjoittanut romanikerjäläisten olevan rikollisia ja kertonut, että hän sylkäisee nähdessään heitä.

Eerola kertoi myöhemmin, että hän viittasi vain rikoksia tehneisiin romanikerjäläisiin. Olennaista oli Toiviaisen mukaan se, että samoihin aikoihin uutisissa oli kerrottu huumekaupasta, jossa romanit olivat mukana.

JUURI tämänkaltaisessa pohdinnassa piilee sananvapausrikosten haaste.

Rikosoikeuden ytimessä on laillisuusperiaate. Se tarkoittaa, että sääntelyn pitää olla ennustettavaa. Ihmisten pitää voida tietää, millainen toiminta on rikollista ja millainen ei.

Käytännössä monien rikosten kohdalla näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Sananvapausrikoksiin liittyy erityisen paljon kontekstisidonnaisuutta.

Vaikka Toiviainen uskoo lain olevan melko selvä, hän myöntää, että tulkinnan varaa on aina. Rikoslakia ei voida kirjoittaa esimerkiksi niin, että luetellaan vaikka lista kiellettyjä sanoja.

”Mutta kyllä jokaisen pitäisi ymmärtää, mitä se kiihottamispykälä tarkoittaa.”

Nyt ei kuitenkaan ymmärretä. Siksi Toiviainen on valmis pohtimaan rikoslakiin muutosta.

”Ajattelen, että kiihottamispykälän ajatusta tietyn ihmisryhmän syrjinnästä voisi jotenkin täsmentää. Sitä ajatusta, että sillä tarkoitetaan ihmisarvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta. Ei sitä oikein voi yhdellä sanalla selkeyttää, mutta säännöstä voisi jollakin tapaa terävöittää”, hän sanoo.

”Ihmiset eivät ehkä tule ajatelleeksi, että tässä on kyse siitä, että punnitaan tätä syrjivää toimintaa sananvapautta ja uskonnonvapautta vasten.”

Myönnytyksestä huolimatta Toiviainen ei silti oikein ymmärrä sitä, etteivät ihmiset tietäisi, mitä on rikollinen puhe. Ajatus selvästi vaivaa häntä, koska hän palaa siihen useaan otteeseen.

”Tietysti minä teen tällaista työtä ja joudun näitä pohtimaan, mutta on sitä pikkuisen vaikea tajuta”, Toiviainen sanoo.
”Että miten vaikea on ihmisen ymmärtää, loukkaako hän jonkun toisen ihmisarvoa?”

VIIME aikojen keskustelu ei ole keskittynyt vain kielletyn puheen sisältöön. Myös sen ajankohta on noussut esiin.
Räsäsen kristillinen pamfletti, josta Toiviainen määräsi esitutkinnan alkamaan, oli kirjoitettu viisitoista vuotta sitten. Joku oli tehnyt siitä rikosilmoituksen, ja poliisi päätyi siihen, ettei asiassa ollut syytä epäillä rikosta. Toiviainen päätti toisin.

Ajatus, että vuosia tai vuosikymmeniä sitten jonnekin netin perukoille unohtunut teksti voi johtaa rikostuomioon, koettelee kenties monien oikeustajua.

Toiviainen sanoo, että niin kauan kuin tekstiä pidetään tahallaan yleisön saatavilla, rikos ei lähtökohtaisesti vanhene. Mitä kauemmin teksti on yleisön nähtävillä, sitä vahingollisempi vaikutus sillä on.

”Netti on tässä suhteessa vaarallinen väline.”

Tämäkään ei ole yksiselitteistä. Jos tekstin kirjoittaja on vaatinut ylläpitäjää poistamaan tekstin, se otetaan huomioon viranomaisten harkinnassa.

Mutta eihän kirjoittaja välttämättä muista, mitä on joskus kirjoittanut jonnekin?

”No, jos se teksti sieltä yhä löytyy ja siitä tehdään rikosilmoitus, esitutkinnassa varmaan selvitetään kysymystä vanhentumisesta ja sitä, mistä muistamattomuus on johtunut.”

Entä jos kyse on kirjasta tai lehdestä? Pitääkö käydä läpi divareita?

Toiviainen sanoo, että vastuussa on se, joka tahallaan pitää teosta yleisön saatavilla tai muuten levittää sitä. Lisäksi vastuussa voi olla kirjoittaja.

”Jos tällainen havaitaan, varmaankin kysytään, missä tarkoituksessa hän on tämän kirjoittanut ja onko hän tätä mieltä edelleen. Kyllä näihin saatetaan joutua palaamaan.”

TOIVIAINEN huomauttaa, että myös moraalisäännöt elävät ajan saatossa. Eri vähemmistöryhmiin ei ole aina suhtauduttu yhtä sallivasti. Ylipäänsä esimerkiksi homoseksuaaleja ei pitkään pidetty vähemmistöryhmänä, jonka ihmisarvoa tulee suojella.

Mitä siis pitäisi tehdä, jos teksti sijoittuu aikaan, jolloin tietynlainen puhe oli sallitumpaa? Voidaanko nykypäivän moraalistandardien mukaisesti rangaista niitä, jotka ovat eläneet erilaisena aikana?

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti sanoi tiistaina Aamulehdelle kannattavansa ”pidättyvyyttä ja harkintaa” oikeudellisissa toimissa sellaisten kirjoitusten osalta, jotka on alettu nähdä lainvastaisina.

Toiviainen sanoo, että jos pysytään lain sanamuodon sisällä eikä ole täysin selvää, miten lakia tulkittiin julkaisun aikana, sitä voidaan arvioida nykystandardien mukaisesti.

Sillä, sanoutuuko irti joskus kirjoittamistaan teksteistä, on iso merkitys. Toisaalta asiat eivät mene niinkään, että voi ensin kirjoittaa mitä vain, ja kun siitä sanoutuu irti, pääsee pälkähästä. Esimerkiksi Sdp:n al-Taee sanoutui irti teksteistään mutta joutui silti rikostutkinnan kohteeksi.

PUHUTAAN vielä Räsäsestä.

Räsäsen pamfletissa sanotaan, että homoseksuaalit ovat ”rikkinäisiä ihmisiä”. Heidät esitetään vinoutuneina ja moraalia rappeuttavina.

Räsäsen twiitissä, josta ensimmäinen rikostutkinta alkoi, taas viitataan Raamatun tekstiin, jossa homoseksuaaleja kuvataan ”saastaisina”, ”häpeällisinä”, ”luonnonvastaisina”, ”villiintyneinä” ja oman ruumiinsa ”häpäisijöinä”.

Voisiko tällainen puhe olla potentiaalisesti rikollista?

”Tietenkin. Jos se ilmaistaan niin, että sen voidaan tulkita kohdistuvan johonkin tiettyyn vähemmistöön, tässä tapauksessa seksuaalivähemmistöön. Ja jos näin ilmaistaan oma mielipide vähemmistöstä.”

Entä jos tällaiset kuvaukset ovat uskonnon ytimessä?

Toiviainen sanoo, että uskonnonvapauden varjolla ei saa loukata tiettyyn ihmisryhmään kuuluvia.

”Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa. Näissä tuntemissamme pyhissä kirjoissa sanotaan, että on ihan oikein tappaa kokonaisia kansoja. Jos lyömme toisia tällaisilla Raamatun tai Koraanin lauseilla, silloin käytämme mielestäni väärin pyhien kirjojen sanaa.”

Tässä kohtaa on hyvä tehdä tarkennus, koska Räsäsen tutkintaan on liittynyt paljon väärinkäsityksiä. Vaikka Räsänen tuomittaisiin, ei se tarkoita, että Raamatut pitäisi poistaa kirjastoista.

Raamattuun, Koraaniin tai vaikka Mein Kampfiin saa viitata, koska ei ole kiellettyä käydä keskustelua historiallisista teksteistä.

Olennaista on, onko samaa mieltä ja missä yhteydessä tekstejä siteeraa. Esimerkiksi Räsänen siteeraa pamfletissaan Paavalia, joka Räsäsen siteeraamassa kohdassa viittaa homoseksiä harrastaviin miehiin, kutsuu heitä saastaisiksi ja sanoo, että he ansaitsevat kuolla.

Siteerauksen taakse ei voi mennä piiloon. Kyse on siis siitä, että rikokseen voi syyllistyä, jos siteeraa Raamattua tarkoituksenaan loukata toista.

”Kyllä. Pelkästään sen ymmärtäminen, että teksti on loukkaavaa, riittää”, Toiviainen sanoo.

TOIVIAISEN pöydälle päätyy marginaalisen pieni osa Suomessa tapahtuvasta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Rikosoikeus onkin vain yksi pieni työkalu ongelmaan puuttumiseksi.

Vihapuheesta pitäisi Toiviaisen mielestä käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Hänen mukaansa se sysää vähemmistöryhmät yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle ja rajoittaa heidän sananvapauttaan.

”Meillä on yhä hirvittävästi tekemistä tämän asian kanssa”, Toiviainen sanoo.

”Olen huolestunut ja surullinen, että Suomessa ollaan tilanteessa, jossa kunnioitus ihmisyyttä kohtaan on näin huonoa ja syrjivä ilmapiiri näin ilmeinen.”

Oikaisu kello 15.37: Toisin kuin jutussa aikaisemmin väitettiin, Paavali ei sano Päivi Räsäsen siteeraamassa Raamatun kohdassa suoraan, että homoseksiä harrastavat miehet pitäisi tappaa. Paavali sanoo homoseksiä harrastaviin miehiin viitaten, että he ansaitsevat kuolla.

Kuka?
Raija Toiviainen
Syntynyt vuonna 1954.
Koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti ja varatuomari.
Toiminut valtakunnansyyttäjänä vuodesta 2018. Toimi aikaisemmin apulaisvaltakunnansyyttäjänä. Tehtävässä Toiviainen kertoi ottavansa sananvapausrikokset eri­tyiseen tarkkailuun.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006314358.html

[ip-banni]

"Esimerkiksi vihreiden kansanedustajan Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan nunnuka-sketsejä on yhä nähtävillä Ylen Elävässä arkistossa. Eikö selvästi saamelaisia pilkkaava rasistinen teos ole solvaavaa tai panettelevaa puhetta?

”En ota tähän mitään kantaa. Pitäisi nähdä se ensin.”

Et ole nähnyt sketsiä?

”No olen joskus, mutta en muista tarkalleen, miten se menee. Tässä on myös se, että taiteellakin on oma vapautensa, jota jouduttaisiin punnitsemaan. Tästä on hirveän vaikea sanoa. Silläkin on väliä, onko kyse fiktiivisistä sketseistä vai väitteistä, jotka on tarkoitettu otettavaksi todesta. Pitäisi ilman muuta nähdä se konteksti ensin.”

Jotenkin menee niin tämä selitys, etä vihreiden kansanedustajalla on taiteellinen sananvapaus.

[Hilppa]

https://yle.fi/uutiset/3-11079638

Pirkka-Pekka Petelius pyytää anteeksi saamelaisia pilkkaavia sketsejään
Peteliuksen mukaan sketsit ovat oman aikansa tuotteita, eikä hän tänä päivänä allekirjoita niitä.

Sketsit21.11.2019 klo 09.49päivitetty 21.11.2019 klo 11.10
Linnea Rasmus

Vihreiden kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius on päättänyt esittää julkisen anteeksipyynnön, joka koskee hänen 1980- ja 1990-luvulla tekemiään tv-sarjoja, joissa saamelaisia on kuvattu syrjivällä ja vääristelevällä tavalla.

1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa Pirkka-Pekka Petelius ja Aake Kalliala tekivät sketsihuumoria juopuneista saamelaisista useissa eri sketsiohjelmissa. Saamelaisia esittävät Naima-Aslak ja Soikiapää nähtiin Hymyhuulet-, Pulttibois- ja Manitbois-sarjoissa.

Petelius kertoo anteeksipyynnöstä tiedotteessaan.

– Haluan esittää julkisen anteeksipyyntöni kaikille saamelaisille. Pyydän anteeksi sitä haitallista vaikutusta, joka sketseillä on ollut. Ymmärrän vastuuni kansanedustajana ja kulttuurin tekijänä, Petelius kirjoittaa tiedotteessa.

Peteliuksen mukaan sketsit ovat oman aikansa tuotteita, eikä hän tänä päivänä allekirjoita niitä. Aikanaan niillä pyrittiin parodioimaan valtaväestön ennakkoluuloja. Tässä ajassa Petelius kertoo ymmärtävänsä, kuinka syrjiviä ne ovat.

Saamelaisyhteisö on vuosia keskustellut sketsien ongelmallisuudesta. Petelius nostaa anteeksipyynnössään esille, että haluaa edistää saamelaisten oikeuksien toteutumista.

Aake Kalliala kommentoi Ilta-Sanomissa (siirryt toiseen palveluun) seisovansa vanhojen sketsien takana,
mutta ei itsekään tekisi niitä nyt.

Petelius toivoo, ettei sketsejä enää esitettäisi

Peteliuksen mielestä sketseihin kohdistuva kritiikki on positiivinen merkki siitä, että ajat ovat muuttuneet.

– Nyt ymmärrämme aiempaa paremmin vähemmistöjä syrjiviä rakenteita yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme. Myös tietoisuus alkuperäiskansamme tilanteesta ja oikeuksista on lisääntynyt, Petelius kirjoittaa.

Petelius toivoo, ettei ongelmallisia sketsejä enää tietoisesti esitettäisi eivätkä nykyartistit käyttäisi niitä, sillä ne eivät ole tätä päivää. Hän harmittelee sitä, että sisällöt ovat internetissä lähteneet elämään omaa elämäänsä erilaisina muunnoksina, jotka rikkovat paitsi tekijänoikeuksia myös syventävät yhä uudelleen ennakkoluuloja ja virheellisiä mielikuvia saamelaisista.

– Kansanedustajana haluan edistää saamelaisten oikeuksia. Haluan olla edesauttamassa saamelaisten asiaa yhteistyössä yhteisön kanssa. Olkoon tämä ensimmäinen askel, Petelius kirjoittaa.

Hymyhuulet-sketsisarja on nähtävissä muun muassa Ylen Elävästä arkistossa. Ohjelmaan on lisätty saatesanat ohjelmasarjan rasistisesta sisällöstä.

Ylen julkaisupäällikkö Ismo Silvo kertoo, että sketsit löytyvät Elävästä arkistosta vastaisuudessakin. Hän näkee arkiston tyhjentämisen isona periaatteellisena kysymyksenä.

– Yleisradion arkisto on yksi kansallisia muisteja. Sinne on kertynyt Yleisradion tekemiä ohjelmia näiltä vuosikymmeniltä radiosta ja televisiosta, joten sinne kertyy sellaisia ohjelmia, jotka ovat aikansa synnyttämiä ja joita ei enää tehtäisi eikä julkaistaisi.

Ei aio kommentoida asiaa enempää

Petelius ei aio kommentoida anteeksipyyntöään julkisuudessa enempää, mutta lupaa jatkaa vuoropuhelua saamelaisyhteisön kanssa aiheesta ja pitää julkisuudessa esillä poliittisia toimia saamelaisten oikeuksien vahvistamiseksi.

– Kansanedustajana haluan tehdä työtä saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn edistämiseksi. Totuus- ja sovintokomission tarkoituksena on käydä läpi saamelaishistorian tapahtumat ja oppia saamelaisten vaikeuksista valtakulttuurin rinnalla.

Lue lisää: Saamelaisten totuus- ja sovintokomission perustaminen etenee – sisäministeri Ohisalo: “Suomen on kannettava historiallinen vastuunsa”

Petelius painottaa, että historiassa tehdyt virheet on tärkeää käydä läpi.

– Ajattelen, että oma pyrkimykseni selvittää sketsien negatiiviset seuraukset saamelaisyhteisölle ja pyytää anteeksi on minun tapani osoittaa oppineeni historiasta ja korjata tehtyjä virheitä, Petelius kirjoittaa.

Hän aikoo sivistysvaliokunnan jäsenenä pyrkiä eduskunnassa myös vahvistamaan saamelaisten kulttuurisia ja kielellisiä oikeuksia.

– Ympäristönsuojelun puolella taas ajankohtaisia kysymyksiä Saamenmaalla ovat liialliset metsähakkuut ja haitalliset suunnitelmat Jäämeren radan rakentamiseksi, Petelius summaa ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä.

[Hilppa]

Tänä syksynä julkaistu teos:
Kukka Ranta & Jaana Kanninen
Vastatuuleen
Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta
https://kustantamo.sets.fi/kirja/vastatuuleen/

Ja YLE:n esittely teoksesta:
https://yle.fi/uutiset/3-11027109
"Suomessa on hyvin vakava, syvä tietovaje" – tuore tietokirja kertoo valtaväestölle saamelaisista saamelaisten ehdoilla
Kirjaan on haastateltu useita kymmeniä saamelaisia ja se julkaistaan perjantaina Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Yhteiskuntatieteiden tohtori arvioi kirjassa olevan luettavaa suomalaisille ja saamelaisille.
Tietokirjallisuus 25.10.2019
Linda Tammela

[ip-banni]

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006316026.html
Petelius kiirehti jo pyytelemään anteeksi. Mutta unohti kaikki muut väestöryhmät joista teki muka-huumoria.

[Hilppa]

Noin on.

Samaisesta linkistä:

Mutta nyt kun on aloitettu, niin milloin Petelius pyytää anteeksi romaneilta, kehitysvammaisilta, homoilta ja transihmisiltä? Kaikkia näitä Petelius on jollain tasolla käsitellyt sketseissään ja lauluissaan sekä varmasti tullut myös loukanneeksi.

[Mirri]

"Raamattu-siteeraus voi olla rikos, sanoo valtakunnan­syyttäjä: ”Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa”
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on huolestunut Suomen keskusteluilmapiiristä. Jos ihmiset eivät ymmärrä mitä on rikollinen puhe, lakia tulisi hänen mukaansa terävöittää."

Paavo Teittinen HS

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006314358.html

Niinpä. Raamatun sisällöllä sivaltelu voi myös olla hengellistä väkivaltaa. Sekin on asia, joka nykytulkinnan mukaan voi olla rikos.

Kirkko ja kaupunki -lehti 22.4.2013.

Milloin hengellinen väkivalta täyttää rikoksen tunnusmerkit?

Juridiset arviointikriteerit ovat hengellisen väkivallan kohdalla samat kuin henkisessä, fyysisessä ja seksuaalisessa väkivallassa. Väkivaltaan liittyvä uskonnollinen ulottuvuus ei tee rikoksesta yhtään sen hyväksyttävämpää.
Suomen lakia joutuvat noudattamaan kaikki yhteisöt. Suomessa on laaja positiivinen uskonnonvapaus, mutta se ei oikeuta minkäänlaisiin rikoksiin, väkivaltaan, hyväksikäyttöön tai ihmisoikeusloukkauksiin.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/varo- ... -#fd267d3a

[ip-banni]

Lähes kaikki terrorismi on sitä, että tulkitaan korallia , pyhää kirjaa.