Hilppa kirjoitti:... Sopivasti "sekoitettu" voi olla hyvä ratkaisu ja siihen suuntaan tuo artikkelikin vihjasi, kunhan sekoittaminen tehdään hallitusti. Huippukalliita ja vaikeasti saatavissa ovat nämä sopivasti sekoitetut. Lisäksi kasvattajayhdistys, ainakin Australian labradoodlen vaatii, että koira siirtyy ostajan omistukseen vasta, kun on steriloitu. Haluavat taata jalostuksen itselleen. Itseäni arveluttaa se, että kuinka kauan jalostus pysyy niin sanotusti hallinnassa, että ei aleta kiinnittää huomiota liikaa ulkonäköön ja miten onnistutaan pitämään pohja riittävän laajana. Kun alkaa bisnes laajentua koirien määrä "lajissa" kasvaa ja "rotu" tulla yhä suositummaksi, alkavatko ilmetä samat ongelmat kuin muidenkin rotukoirien jalostuksessa?
Olen täysin samaa mieltä, Australian labradoodlen kasvattajat haluavat sen tunnustetuksi viralliseksi roduksi, mutta jo nyt on nähtävissä ne samat asiat jotka ovat muillakin roduilla johtaneet ongelmiin; koiran ulkonäköpainotteinen "jalostus" johtaa geeniperimän kapeutumiseen, ja sen myötä väistämättä ongelmiin muutaman koirasukupolven kuluttua.
Eikä ainakaan minua ole vähääkään häirinnyt tai haitannut se, että virallisesti sekarotuiset goldendoodlet eivät ulkonäöltään välttämättä ole kaikki täsmälleen saman näköisiä vaan joillakin on kultaisennoutajan isot tassut (niin kuin Trasselilla), mutta joillakin villakoiran sirot käpälät.
Trasselilla on villakoiran pitkäripsiset nappisilmät, kun taas jollakin toisella goldendoodlella voi olla kultaisennoutajan silmät.
PS. Kuvan villakoira on Trasselin isä
Mielestäni esimerkiksi Trasseli on "sopivasti sekoitettu", enkä pysty ymmärtämään joidenkin rotukoiraharrastajien vihamielistä suhtautumista näitä designer-koiriksi parjattuja koiria kohtaan; ihan koiria ne ovat, vaikka ovatkin kahden rodun yhdistelmiä.
Toisaalta, en minäkään näe mitään järkeä yhdistää esimerkiksi kahta (tai useampaa) voimakasta ja vahtiviettistä koirarotua, niitä kun näkee melko usein kaupiteltavan kiertopalkintoina pito-ongelmien vuoksi.