Nämä prioriteettiasiat ja kustannustehokkuus sun muut pitäisi ottaa avoimesti esille ja keskusteluun.
En ihmettele, että psykiatriassa koetaan olevan ongelmia, kun potilas monesti jää kolmen kelavuoden jälkeen terapian suhteen omilleen, ja ainakin eläkkeelle jäätyään, terveyskeskuksen varaan. Toisaalta taas ollaan liian herkästi valmiita laittamaan potilas tarkkailuun ja pakkohoitoonkin liian vähäisen näytön varassa ja näin vaurioittamaan potilasta entistä enemmän jo koettujen traumojen lisäksi.
Syöpähoidot taas ovat tehokkaimpia suurissa sairaaloissa, mutta leikkauksia tehdään pienissäkin ja kokemattomammilla lääkäreillä. Liittyisivätkö keuhkosairauksienkin ongelmat keuhkosyövän hoitoon?
