Kirjoittaja Palle » 12.01.2019 22:08
Juha Sipilän mielestä Oulun raiskausvyyhdin lapsiuhrien määrä ei ole poikkeuksellinen, kun sen suhteuttaa kaikkiin lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin, joita maassamme tapahtuu. Pääministeri kommentoi Oulun raiskausvyyhtiä lauantai-iltana Oulun kaupungintalolla.
Kirjoittaja Palle » 12.01.2019 22:27
Kirjoittaja Psykopatologia » 13.01.2019 01:12
Kirjoittaja Palle » 13.01.2019 10:46
Kirjoittaja Hilppa » 13.01.2019 13:00
Palle kirjoitti:Paljon puhetta, vähän villoja. Mykkänen pahoitteli, että vuonna 2015 olisi pitänyt toimia toisella tavalla ja ottaa erityisesti naisia ja lapsia pakolaisleireiltä. Tosiasia on, että media rummutti koko ajan pakenevista naisista ja lapsista, kun todellisuudessa tänne vyöryi karvaisten miesten armeija.
Halla-aho ehdotti 2015, että turvapaikanhakijat oltaisiin otettu kiinni Torniossa ja sijoitettu teltta-/ parakkikylään, josta ei pääse vapaasti liikkumaan ennen kuin heidän asiansa on käsitelty ja turvapaikka saatu. Suuri osa väärin perustein tulleista olisi kyllästynyt ja palannut takaisin. Mitään ei tehty ja kaikki pääsivät kävelemään vapaasti Suomen alueelle.
Sipilän mielestä meitä sitoo kansainväliset sopimukset ja perustuslaki. Mikään laki eikä soipimus ei velvoita päästämään ilman matkustusasiakirjoja tulevia vapaasti kulkemaan maassa. Itäeuroopan maat ovat tyynesti sanoneet, etteivät he ota pakolaisia vastaan. Siitä ei ole muuta seurannut kuin Junckerin ärinää.
Sipilä myös levitteli käsiään, että Dublin säännöt eivät toimi EU:ssa. Valtavasti muka tehdään töitä, mutta mitään ei tunnu syntyvän.
Kirjoittaja Psykopatologia » 15.01.2019 02:28
Palle kirjoitti:Juha Sipilän mielestä Oulun raiskausvyyhdin lapsiuhrien määrä ei ole poikkeuksellinen, kun sen suhteuttaa kaikkiin lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin, joita maassamme tapahtuu. Pääministeri kommentoi Oulun raiskausvyyhtiä lauantai-iltana Oulun kaupungintalolla.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3b90 ... b4c20543d4
Piti minun tämäkin vielä nähdä.
Kirjoittaja Palle » 15.01.2019 20:05
Kirjoittaja jupe » 15.01.2019 21:55
Kirjoittaja Mirri » 16.01.2019 00:26
Kirjoittaja Palle » 16.01.2019 00:49
Totuushan on, että Tilastokeskuksen ja Poliisin selvityksen mukaan suomalaiset ovat syyllistyneet seksuaalirikoksiin vain 3,33 tapauksessa 10 000 kansalaista kohti, kun afganistanilaisten kohdalla luku on 138,12, irakilaisten kohdalla 133,86 ja syyrialaisten kohdalla 41,59. Pahimmillaan maahanmuuttajien seksuaalirikollisuus on siis 40-kertaista kantaväestöön verrattuna.
Kirjoittaja Palle » 25.01.2019 15:50
Kaleva: Oulun seudulla paljastunut jälleen uusi alaikäiseen kohdistunut seksuaalirikosepäily
Epäilty rikos on tapahtunut Raahessa.
Kirjoittaja Palle » 26.01.2019 23:24
Turvapaikanhakijana Suomeen tullut mies tuomittiin ehdottomaan vankeuteen alaikäisen törkeästä raiskauksesta Keski-Suomessa
Tuomion saanut mies kiisti rikokset oikeudessa.
Kirjoittaja Mirri » 26.01.2019 23:41
Palle kirjoitti:Taaskaan tekijä ei koe tehneensä vääryyttä.
Kirjoittaja Palle » 27.01.2019 08:57
Kirjoittaja Kyllästynyt » 27.01.2019 12:25
HS Esa Lilja 27.1. 2019 , Päivitetty 27.1. 10:23
Sari Sarani tutkii pahaa, joka ei tunne rajoja
Keskusrikospoliisin kyberyksikössä jahdataan lasten hyväksikäyttäjiä ja tutkitaan äärimmäisen raakaa videomateriaalia. Työ on niin raskasta, että rikosylikomisario Sari Sarani kysyy usein kollegoiltaan: ”Onko pää vielä kunnossa?”
Verkossa levitetään yhä enemmän materiaalia, jossa pienille lapsille tehdään väkivaltaa, sanoo rikosylikomisario Sari Sarani.
JOKA VIIKKO keskusrikospoliisin toimitaloon Vantaalle saapuu sähköisiä viestejä, joita kutsutaan poliisikielellä ”paketeiksi”. Paketin lähettäjä voi olla vaikkapa Euroopan poliisivirasto Europol, kansainvälinen rikospoliisi Interpol tai Yhdysvaltojen keskusrikospoliisi FBI.
Paketit avataan poliisitalon neljännessä kerroksessa, erityisessä huoneessa, johon päästetään vain krp:n henkilökuntaa. Huoneessa on lähinnä tietokoneita, monitoreja ja paljon palvelintilaa.
Paketit pitävät sisällään kauheimpia tekoja, joihin ihminen pystyy.
Rikosylikomisario Sari Sarani kertoo esimerkin viime vuodelta. Silloin Espanjan poliisi lähetti Suomeen tunnistuspyynnön, jonka liitteenä oli video.
Videolla vaaleahiuksinen mies raiskasi pientä lasta. Saranin arvion mukaan lapsi oli hyvin nuori, alle viisivuotias.
Koska tekijä näytti Espanjan poliisin mielestä pohjoiseurooppalaiselta, avunpyyntö lähetettiin kaikkiin Pohjoismaihin.
Materiaali tutkittiin ensin Vantaalla ja lähetettiin sitten eteenpäin ympäri Suomen poliisilaitoksia: Tunnistaisiko joku videolla olevan miehen? Entä pienen lapsen?
Jonkin ajan kuluttua tekijästä saatiinkin hatara vihje. Sen perusteella mies saattaisi olla kotoisin Itä-Suomesta.
Mutta pidemmälle ei päästy. Tapaus ei koskaan selvinnyt, eikä uhriakaan tunnistettu.
Suomen poliisi saa suuren osan lasten hyväksikäyttöön liittyvistä vinkeistään juuri näin. Ulkomainen poliisi tai nettioperaattori huomaa verkossa epäilyttävää toimintaa, joka liittyy Suomeen. Kyse voi olla melkein mistä vain: Instagram-keskustelusta tai raa’an hyväksikäyttömateriaalin levittämisestä.
Kun poliisi tutkii kuvia ja videoita, pienikin yksityiskohta voi auttaa.
”Videolla voi näkyä vaikka suomalainen maitopurkki, josta pääsee jäljille”, Sari Sarani kertoo.
VIIME viikkoina Sari Sarani on ollut Suomen tavoitelluimpia asiantuntijoita. Hän on puhunut nettiturvallisuudesta vuosien ajan ja tehnyt yhteistyötä Pelastakaa lapset ry:n kanssa. Sen jälkeen kun joulukuussa uutisoitiin alaikäisten tyttöjen hyväksikäyttöepäilyistä Oulussa, Sarani on antanut runsaasti haastatteluita.
Poliisi on saanut Saranista selkeäsanaisen puhenaisen: Ei pidä olla sinisilmäinen. Selfiekulttuurissa on vaaransa, kun tykkäyksiä haetaan liian seksikkäillä kuvilla. Netille ei pidä ummistaa silmiä, vaan on otettava asioista selvää ja koetettava tulla toimeen lieveilmiöiden kanssa.
Oulun tapaukset ovat järisyttäneet Suomea, mutta Saranin silmin ne ovat pieni pisara meressä. Saranin työpaikka on keskusrikospoliisin kyberrikostorjuntakeskuksessa, ja siellä silmille vyöryy lasten seksuaalisen hyväksikäytön koko kirjo.
Siksi kuulostaa kylmältä, kun Sarani sanoo: ”Lasten hyväksikäytöstä tulevien ilmoitusten, vinkkien ja laittoman materiaalin määrä on räjähtänyt.”
Se ei tarkoita Oulua, Suomea eikä yksittäisiä maahanmuuttajia, vaan koko maailmaa.
Poliisit eivät osaa sanoa, mistä ilmiö johtuu. Hyväksikäytön yleistymisestäkö? Vai siitä, että poliisi on alkanut päästä tekijöiden jäljille?
Lisää huonoja uutisia: ”Tapaukset ovat koko ajan vakavampia."
Uusi ilmiö ovat videot, joissa aikuinen pahoinpitelee pientä lasta. Silpoo ja kiduttaa.
”Väkivaltaisten videoiden määrä on lisääntynyt, ja nyt mietimme, mistä se johtuu.”
Tällaisen rikollisuuden edessä poliisin työ muuttuu. Leppoisten Reinikaisten rinnalle tarvitaan aivan uudenlaisia poliiseja ja heidän rinnalleen päteviä siviilitutkijoita. Sen ymmärtää, kun Sarani vie pienelle kierrokselle keskusrikospoliisin taloon.
JOKELAN ja Kauhajoen kouluampumisten seurauksena vuonna 2008 Suomen poliisi heräsi siihen, että internetissä tapahtuu asioita, joista poliisin olisi hyvä olla perillä. Perustettiin verkkotiedusteluyksikkö, johon rekrytoitiin ensin kaksi ihmistä.
Vuonna 2015 perustettiin kyberrikostorjuntakeskus, jossa työskentelee jo noin 80 ihmistä, ja määrä kasvaa.
Kyberkeskus tutkii vakavia verkkorikoksia, tekee verkkotiedustelua, auttaa tarvittaessa muita poliisilaitoksia ja tekee vaativaa tietoteknistä tutkintaa.
Sarani avaa poliisitalon kolmoskerroksessa keltaisen oven, jossa lukee Rikostekninen laboratorio. Se voi tuoda mieleen amerikkalaisen CSI-sarjan sankaritutkijat, mutta täällä meno näyttää arkisemmalta. Hiljaiset käytävät, harmaat lehtihyllyt, hyvin suomalainen virasto.
Yhden oven karmeissa sentään näkyy keltamustaa teippiä. Se on varoitus staattisesta sähköstä, joka voi vaurioittaa tutkittavia laitteita, kuten kännyköiden muistikortteja. Tilassa saa työskennellä vain, jos pitää jalassaan erityisjalkineita.
Kyberrikoksia eivät torju enää vain poliisit, vaan puolet yksikön asiantuntijoista on muilta aloilta: insinöörejä, matemaatikkoja, fyysikkoja, oikeustieteilijöitä ja elektroniikan, musiikin, arkeologian tai historian ammattilaisia.
Etenkin it-alan kovista osaajista on huutava pula, ja rekrytoinnit saattavat kestää pitkään. Siksi poliisi on tehnyt sosiaalisessa mediassa huomiota herättäneitä rekrytointikampanjoita, joilla on houkuteltu uusia hakijoita.
Kyberkeskus tekee monenlaista tietoteknistä tutkintaa.
TYYPILLISIMPIÄ kyberrikoksia ovat esimerkiksi tietomurrot, palvelunestohyökkäykset ja maksuvälinerikokset.
Mutta ihon alle menevät tapaukset, joissa rikoksen kohteena on lapsi.
Sari Sarani näyttää taas esimerkin.
Hän on printannut Suomen kartan, johon on merkitty kymmeniä pieniä nastoja. Niitä on ympäri maata.
Jokainen nasta kuvaa yhtä verkon ip-osoitetta, josta epäillään jaettavan niin sanottua baseline-materiaalia.
Baseline-luokituksen saanut kuva tai video on kaikkein raainta lasten hyväksikäyttömateriaalia, sellaista, joka on varmasti laitonta kaikissa maailman maissa.
Yhden kartalla näkyvän nastan takana saattaa olla useampia ihmisiä. Ja tämä kartta kuvaa tilannetta vain yhdessä vertaisverkossa. Verkkoja on monia muitakin.
Yhdellä ihmisellä voi olla koneellaan satojatuhansia kuvia tai tuntikaupalla videoita.
”Sellaista hirveetä paskaa.”
Kaukoidässä, esimerkiksi Filippiineillä, meno on kenties hurjinta. Siellä lapsi on kauppatavaraa.
”Ja kun 5G-verkot rakennetaan myös Afrikkaan, materiaalin ja samalla lapsiin kohdistuvien rikosten määrä vain kasvaa.”
Suomessa kiinni jääneet materiaalin levittäjät ovat usein kantasuomalaisia, aivan tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole aikaisemmin olleet poliisin kanssa tekemisissä.
Videoita ei ainoastaan jaeta ja katsella Suomessa, vaan niitä myös kuvataan täällä. Tämän ”alkutuotannon” määrästä poliisilla ei ole riittävää kuvaa, mutta juuri siihen poliisi haluaisi päästä käsiksi.
SARANI sanoo suoraan, että työ on turhauttavaa. ”Pedofiilit ja tämän materiaalin käyttäjät saavat Suomessa olla rauhassa.”
Siltä Saranista tuntuu, vaikka työtä toki tehdään. Ei vain ole riittäviä resursseja eikä oikeuksia. Poliisin mielestä vanhan maailman lainsäädäntö ei sovi virtuaalimaailmaan.
Esimerkiksi peitetoiminta on hyvin rajattua. Poliisi voi kyllä luoda verkkoon pikkutyttöä esittävän valeprofiilin ja keskustella pedofiilien kanssa, mutta rikokseen ei saa yllyttää. Verkossa täytyisi toimia nopeasti, mutta kun säännöt ovat epäselvät, usein ei tehdä mitään, ettei poliisi rikkoisi lakia vahingossa.
Siksi suuri osa avusta ja vihjeistä tulee ulkomailta, joissa peitetoimintamahdollisuus on laajempi ja poliisi saa enemmän tietoa.
Tärkeä muutos olisi poliisin uusi henkilötietolaki, joka on parhaillaan käsittelyssä. Se antaisi mahdollisuuden yhdistellä ja analysoida jo olemassa olevaa tietoa nykyistä paremmin.
Sari Saranilla työ käy välillä luonnon päälle.
”Ei ole koskaan hallinnan tunnetta, että olisi tehnyt työnsä hyvin.”
Ideaalitilanteessa poliisi pystyisi ennaltaehkäisemään rikoksia ja tarttumaan hyväksikäyttötilanteisiin.
”Voitaisiin joskus pelastaa joku lapsi.”
Mutta sitä päivää ei tule, että poliisi ehtisi käydä kaikki tapaukset Saranin kartalta läpi.
Joskus Sarani joutuu selittämään Suomen tilannetta ulkomaisille kollegoille. Jos tuomittu hyväksikäyttäjä matkustaa esimerkiksi Yhdysvalloista Suomeen, sikäläinen poliisi ilmoittaa henkilön lentoaikataulut Suomeen ja kertoo, missä tämä majoittuu. Sitten yhdysvaltalaiset pyytävät suomalaisia seuraamaan henkilöä, ettei tämä pääse tekemisiin lasten kanssa.
”He eivät ymmärrä, kun sanomme, että emme pysty tekemään mitään.”
Saranin mukaan Europolin kokouksessa keskusteltiin tällä viikolla uudesta ilmiöstä, lapsiseksinukeista, jotka on kriminalisoitu monissa maissa. Britanniassa tulli pysäytti hiljattain satoja nukkeja ja pidätti kymmeniä ihmisiä, joiden hallusta löytyi kotietsinnöissä myös hyväksikäyttömateriaalia.
Suomessakin Tulli tekee havaintoja lapsiseksinukeista, mutta viranomaiset eivät voi puuttua asiaan. Lapsiseksinukke ei ole Suomessa rikos, eikä edes poliisi aja niiden kriminalisoimista.
”Sitäkin muissa maissa hieman ihmetellään.”
Rikosinsinööri Juha Lampinen tutkii mikroskoopilla Lumia-puhelimen piirilevyä rikosteknisessä laboratoriossa.
SARI Saranin alaisuudessa työskentelee joukko poliiseja, joiden työajasta merkittävä osa kuluu hyväksikäyttömateriaalin tutkimiseen ja katselemiseen. Sarani on itse esimiestehtävissä ja katsoo kuvamateriaalia vain jos on pakko.
Miten ihminen kestää katsoa sellaista?
Saranin mukaan hyvin paljon vaikuttaa se, minkä ikäisiä lapsia poliiseilla itsellään on. Sarani kertoo eräästä jo eläkkeellä olevasta kollegastaan, joka tutki kuva- ja videomateriaalia kymmenen vuotta. Kun tutkija sai lapsenlapsen, kului kuukausia, ettei hän pystynyt vaihtamaan vauvalle vaippoja.
”Eräs toinen kollega sanoo, ettei saa työstään tuskia. Hän ajattelee olevansa eniten hyödyksi ihmiskunnalle, jos hän tekee juuri tätä työtä.”
Kolmisen vuotta sitten tutkijat järkyttyivät, kun paljastui, että Darknet-verkossa jaettiin käsikirjaa, joka oli kuin opas aloitteleville pedofiileille – näin aloitat vauvan hyväksikäytön.
”Ulkomaisilla kollegoilla oli käsitys, että sitä latasivat ihmiset, joille oli syntynyt oma lapsi.”
Silloin Sarani näki omienkin kollegoidensa naamoista, että tätä he eivät olleet vielä nähneet.
Aika ajoin hänen tehtävänsä on kysyä kollegoiltaan, miten heillä menee.
”Onko pää vielä kunnossa?”
Lapsijuttujen tutkinta vaatii erityiskoulutuksen, ja sen jälkeen toivotaan, että ihminen tekisi työtä pitkään. Joskus käy silti niin, että tutkija palaa muutamassa vuodessa loppuun eikä työkyky välttämättä enää palaa.
Ahdistavaan työhön on joitakin lievityskeinoja. Tärkeää on ensinnäkin se, että videot katsotaan aina ilman ääntä.
”Äänet ovat aina ihan järkyttäviä. Voitte kuvitella, miten ihminen karjuu, kun sitä oikeasti sattuu.”
Siksi äänet laitetaan päälle vain, kun halutaan tunnistaa puhuttu kieli.
Osa poliiseista saa työnohjausta ja käy muutaman kerran vuodessa ryhmäkeskusteluissa.
Tärkeintä vertaistukea on se, että oman porukan kesken puhutaan vapaasti.
”Se keskinäinen paskanjauhanta. Huumori on ronskia, se ei kestä normaali-ihmisen korvia.”
Poliisin työ ei ollut nuorena Saranin haaveammatti. Hän halusi ammattiurheilijaksi. Hän on kilpaillut kestävyysjuoksussa, ja takana on viisi täysmatkan Ironman-triathlonia. 3,8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja 42 kilometriä juoksua on taittunut noin 12 tunnissa.
”Minusta piti tulla tosi hyvä, mutta hidas minä olin.”
Parikymppisenä Sarani löi kaveriporukassa vetoa siitä, kuka pääsee poliisikouluun. Sarani pääsi kerralla ja on ollut poliisina nyt 30 vuotta.
Keväällä hän täyttää 51 vuotta. Miten hän itse jaksaa työssään?
”Minulla on kaksi lasta. Ja niillä molemmilla on 50 prosenttia elämäni merkityksestä. Jos lasten kanssa on asiat hyvin, silloin pärjää tämän muunkin kanssa.”
Juttua varten on haastateltu myös kyberkeskuksen päällikköä Timo Piiroista ja rikosinsinööri Juha Lampista.
Oikaisu 27.1. kello 10.20: Sari Saranin nimen kirjoitusasu korjattu otsikossa.
Kirjoittaja Palle » 27.01.2019 13:46
Palle kirjoitti:Turvapaikanhakijana Suomeen tullut mies tuomittiin ehdottomaan vankeuteen alaikäisen törkeästä raiskauksesta Keski-Suomessa
Tuomion saanut mies kiisti rikokset oikeudessa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c3a9 ... 9f07dc1ae8
Näitä tietoja tipahtelee epäsäännöllisesti. Tämäkin on salattu, mutta nyt tuomion julistamisen jälkeen tipahti pikku-uutisena.
Paljonko on kokonaan salattu?
Taaskaan tekijä ei koe tehneensä vääryyttä.
Kirjoittaja jupe » 27.01.2019 15:30
Kirjoittaja Mirri » 27.01.2019 15:40
Kirjoittaja Palle » 27.01.2019 17:56
Mirri kirjoitti:Palle, luitko Kyllästyneen siteeraaman artikkelin?
Se sopii tämän otsikon alle oikein hyvin tuomaan vähän suhteellisuutta 'matujen' tekemisten kauhistelun keskelle.
Näyttää siltä, ettei Sipilä ole aivan hakoteillä väitteensä kanssa.
Kirjoittaja Palle » 27.01.2019 18:01
Paluu Yleistä ja ajankohtaista
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa
