Häkkisänkyjä vielä käytössä.

[ip-banni]

https://yle.fi/article/3-10379307

[Palle]

Siinä on ihminen pantu kirjaimellisesti häkkiin.

[Mirri]

Niin.
Oikeusasiamies on ehdottanut häkkisänkyä tarvitsevien kehitysvammaisten henkilöiden sänkyjen poistamista kokonaan, ja heidän laittamistaan lattialle patjan päälle, jottei heidän ihmisarvoaan loukattaisi.

[trisse]

Kirjoitusvirhe!

[Noolan]

Siellä on taas ne ihmiset äänessä ja päättämässä jotka eivät käsitä kehitysvammaisen arjen tarpeista tuon taivaallista.

[Mirri]

Noolan, sinäpä sen sanoit.

Vaikeasti kehitysvammaisten ihmisten hoitamisessa on pakko ottaa huomioon myös henkilökunnan ergonomiset tarpeet, jos alalle halutaan luotettavaa ja ammattitaitoista työvoimaa.
Kuvasta nähdään, että häkkisänky on viimeisen päälle suunniteltu, joten siinä luultavasti on myös nostettava pohja. On aivan eri asia hoitaa potilasta sängyssä, kun pohja saadaan sopivalle työskentelykorkeudelle verrattuna siihen, että hän makaisi patjalla lattiatasossa.

[ip-banni]

Luultavasti ei ole nostettava pohja, jos katsoo kuvaa sillä silmällä. En näe mitään laitetta sivulla millä pohja nousisi.

" Vastaavanlaisia sänkyjä ei ole aiemmin havaittu oikeusasiamiehen tarkastuksilla. Tarkastuksella kerrottiin, että kyseisellä lapsella on vaikeahoitoinen epilepsia ja kohtausten aikana on vaarana, että hän putoaa sängystä. "
https://www.verkkouutiset.fi/tallaisia- ... ettamista-
Kohtauksen aikana, on kyllä parempi, että on lattialla kuin että kolhisi itseään häkkisänkyn rautalaitoihin. Tai, että olisi matala sänky, josta putoaisi lattialle kohtauksen aikana. Tuossa hakkisängyssä voi esim. mennä käsi rautapinnojen väliin.

Jos kaikissa muissa kehitysvammaisten laitoksissa on luovuttu häkkisänkyistä, niin luultavasti hoitohenkilöstö aika paljon tietää kehitysvammaisten hoidoista. Paitsi tämä yksi laitos. Epilepsiaan sairastivia kehitysvammaisia on paljon laitoksissa ja vain yksi laitoa käyttää hakkisänkyjä.

[Mirri]

Jos kaikissa muissa kehitysvammaisten laitoksissa on luovuttu häkkisänkyistä, niin luultavasti hoitohenkilöstö aika paljon tietää kehitysvammaisten hoidoista. Paitsi tämä yksi laitos. Epilepsiaan sairastivia kehitysvammaisia on paljon laitoksissa ja vain yksi laitoa käyttää hakkisänkyjä.

Onkohan kukaan selvittänyt kuinka paljon häkkisänkyjä korvataan nykyisin pakon sanelemana ja 'ihmisoikeuksien nimissä' lääkityksillä. Hoitohenkilöstö tietää, mutta vaitiolovelvollisena ei kerro.

Olisi hyvä saada tietää, millaisia ne muut ratkaisut käytännössä ovat olleet. Nyt tuijotetaan häkkisänkyjä, jotka koetaan ihmisarvoa loukkaaviksi, muttei yhtään kysellä perään, millaisia ratkaisuja on syntynyt häkkisänkyjen tilalle. Jospa metalliset häkkisängyt on jouduttu vaihtamaan kemiallisiin, jottei 'suuri yleisö' järkyttyisi vaikeasti kehitysvammaisten ihmisten tarvitsemista hoitokäytännöistä.
Tässä kyseisessä hoitokodissahan on käytössä vielä yksi häkkisänky, koska sen tilalle ei toistaiseksi ole keksitty mitään muuta.

Minusta olisi järkevää kiinnittää huomiota edes siihen, että näiden häkkisänkyä tarvitsevien henkilöiden omaiset ovat toivoneet niitä käytettävän. Juuri omaiset saattavat tietää, että muut vaihtoehdot olisivat häkkisänkyä huonompia. Ainakin kemiallinen häkkisänky on usein erittäin epätoivottu keino, koska se vaikuttaa heikentävästi myös kehitysvammaisen päiväelämään: pahimmillaan hän elää lamauttavassa ja toimintakyvyttömäksi tekevässä lääkepöhnässä vuorokaudet ympäriinsä.

[ip-banni]

ylläpitäjä korjannut kirj.virheitä mutta jättänyt pisteen otsikkoon. moukka.

[Mirri]

Niinpäs näkyy olevan.

[Katla]

Pehmustettu häkkisänky on ihan hyvä.

Varmasti on!

[Mirri]

Yle 14.9.2018
"Hänestä on haihtunut elämänilo" – loukkasiko piparkakkusänky todella itsemääräämisoikeutta, kysyvät kehitysvammaisen Sannen vanhemmat
Hoitolaitos purki univaikeuksista kärsivän kehitysvammaisen sängystä oven. Vanhempien mukaan tytär ei pysty enää nukkumaan ja syyttävät tapauksesta liian tiukasti tulkittua lakia kehitysvammaisten itsemääräämisoikeudesta.
****
Sannen vanhempien on vaikea yhdistää kidutuksen ja ihmisarvon loukkaamisen kaltaisia sanoja tyttären nukkumisjärjestelyihin. 25-vuotias Sanne sairastaa Angelmanin oireyhtymää, johon liittyy hänellä epilepsia ja unihäiriöitä.
Joko tytär on tarvinnut vierelleen jonkun aikuisen tai sitten hän on nukkunut suljetussa tilassa, kuten puusepän tilaustyönä rakentamassa piparkakkusängyssä.

Oireyhtymän vuoksi tytär ei pysty kertomaan omaa mielipidettään sängystä puhumalla. Vanhempien mukaan hän on kuitenkin nukkunut siinä paremmin kuin avoimessa tilassa.
– Hän pyytää, että hoitaja avaa oven, menee sinne nukkumaan ja vetää itse oven perässään kiinni, kuvaa isä Sami Mitsman.

Sen jälkeen kun Sannen sängystä tehtiin avoin, tytär on nukkunut huonosti. Mitsmanin mukaan hän vaeltelee, seisoo oven luona seuraamassa yöhoitajan työskentelyä tai torkkuu istualtaan huoneessa olevassa tuolissa. Nukkumista on jouduttu helpottamaan unilääkkeillä.
– Hän on ollut väsynyt ja jopa niin huonossa kunnossa, että häntä on pitänyt taluttaa kahta puolta. Hän on kuin vastakohta toimeliaalle, iloiselle ja nauravaiselle itselleen. Valvomisen ja lääkkeiden jälkeen hänestä on haihtunut elämänilo, Mitsman suree.

https://yle.fi/uutiset/3-10404619

Kehitysvammaisten Tukiliitto
Merja Määttänen 8.9.2018

Minun poikani kalterisänky
”Se on minun poikani sänky, josta kaikki nyt puhuvat. Ja se loukkaa.”

Sain puhelun Polvijärveltä. Vihaisen puhelun.
Juttelimme Maija Liisa Hyttisen kanssa aika kauan ja puhelun päätteeksi kysyin, saanko kertoa tästä blogissa. Sain luvan. Nyt siis yritän, vaikka tiedän jo lähtiessä, että tästä ei tule helppoa.

Äiti kertoi 31-vuotiaasta pojastaan, heidän ainokaisestaan, jolla on harvinaisen oireyhtymän vaikein muoto. Ensimmäiset kaksi vuotta poika käytti nenä-maha-letkua. Kaksi vuotta äiti opetti poikaa syömään, ja lopulta onnistui, mutta edelleen jokainen suupala täytyy huolella soseuttaa.
”Kaikesta, ihan kaikista palveluista, olemme aina taistelleet.”

Poika tarvitsee toisen ihmisen apua aivan kaikessa, mutta pystyy liikkumaan istumatyylillä hyvinkin vilkkaasti. Lisäksi poika ei nuku.
Vuosikaudet poika valvoi yöt vanhempiensa välissä, turvallisuussyistä, kunnes tuli aika etsiä uutta ratkaisua. Sellaista, joka suojelisi vaikeaa luukatoa sairastavaa poikaa putoilemasta ja kolhimasta itseään, ja antaisi vanhemmille mahdollisuuden edes vähän nukkua. Patja lattialla ei ratkaisisi asiaa, koska poika viilettäisi istumatyylillään pitkin lattioita ja mitä tahansa saattaisi tapahtua.
Paikallinen kyläseppä teki ison pinnasängyn, josta poika ei pudonnut, vaikka vietti yönsä ”voimistellen”. Yöt rauhoittuivat, vaikka koko perhe nukkui yhä samassa huoneessa.

Ikääntyminen toi tutun huolen. Pojalle täytyi löytää uusi, oma koti. Kun perhe kuuli Liperiin rakennettavasta uudesta paikasta vaikeasti kehitysvammaisille ihmisille, he tarttuivat mahdollisuuteen. Ensimmäinen huoli – yöturvallisuus – tuntui järjestyvän, kun samalta kyläsepältä tilattiin paikkaan uusi, samanlainen sänky.
Helpotus oli valtava, kun muutto pari vuotta sitten lopulta tapahtui. Paikka tuntui unelmalta.

”Ja nyt kaikissa valtakunnan otsikoissa puhutaan meidän pojan häkkisängystä. Turvallinen ratkaisu, jonka vihdoin löysimme, onkin nyt kidutusväline”, Maija Liisa Hyttinen ihmettelee.

https://www.tukiliitto.fi/blogi/minun-p ... terisanky/