HS kysyi poliitikoilta, miten heihin on suhtauduttu, jos he ovat tuoneet lapsia työtilaisuuksiin. Esimerkiksi eduskunnassa kansanedustajat tarjoavat toisinaan lastenhoitoapua toisilleen.
Heta Hassinen, HS
17.8.2018
PERHEELLISEN poliitikon arki on tasapainottelua kodin ja työn välillä. HS:n haastattelemat poliitikot kertovat, että esimerkiksi eduskunnassa kansanedustajat tarjoavat toisinaan lastenhoitoapua toisilleen, kun aikataulut käyvät mutkikkaiksi.
Ja kuten ketkä tahansa vanhemmat, poliitikotkin ottavat toisinaan lapsen mukaan työtilaisuuksiin.
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk) toi tällä viikolla julkisuuteen, kuinka hän sai kritiikkiä otettuaan lapsensa mukaan paneelikeskusteluun.
Sisäministeri Kai Mykkänen (kok) kertoo tyrmistyneensä lukiessaan Saarikon kokemuksista, sillä hänen oma kokemuksensa lasten tuomisesta työtilaisuuksiin on päinvastainen.
”Veikkaan, että se johtuu paljolti siitä, että edelleen miehen isyyteen suhtaudutaan ikään kuin yllättävänä ja myönteisenä asiana”, Mykkänen pohtii.
Mykkänen on kahden lapsen isä. Hän kertoo, että lapsen tuominen työtilaisuuksiin on herättänyt lähes poikkeuksetta ihastusta, mutta lisää samaan hengenvetoon, että suhtautumisessa on todennäköisesti eroa juuri sen vuoksi, että hän on isä eikä äiti.
VASEMMISTOLIITON ryhmänjohtaja Aino-Kaisa Pekonen puolestaan pystyy samaistumaan Saarikon kokemuksiin.
Pekonen lähti aikoinaan kunnallispolitiikkaan nuorena äitinä, kun hänellä oli 24-vuotiaana kolme pientä lasta. Hän kertoo saaneensa kuulla moneen kertaan, että äitien paikka ei muka olisi valtuustosaleissa, vaan kotona. Lisää kritiikkiä hän sai kuunnella pyrkiessään europarlamenttiin vuonna 2009.
”Silloin monet ihmiset tulivat sanomaan minulle suoraan, että he eivät äänestä minua, koska minulla on pieniä lapsia”, Pekonen muistelee.
Pekonen pitää tärkeänä, että politiikassa on mukana kaikenlaisia ihmisiä.
”Jos tällainen yksi ryhmä, kuten pienten lasten äidit, puuttuisi politiikasta kokonaan, se ei olisi hyvä ollenkaan yhteiskunnalla. Tarvitsemme kaikkia mukaan”, Pekonen sanoo.
Pekosen mukaan suhtautumisessa poliittista uraa tekeviin äiteihin on erilainen kuin poliittista uraa tekeviin isiin. Hän korostaa, että yhteiskunnassa jokaiselle vanhemmalle pitäisi olla mahdollista osallistua sekä perhearkeen että työelämään.
MYKKÄNEN uskoo, että moni pikkulasten vanhempi tietää, millaista veivaamista aikataulujen yhteensovittaminen voi olla, jos kumpikin vanhemmista haluaa olla täysipainoisesti työelämässä. Hänen mukaansa on tehtävä jotain, jos vanhemmat kokevat laajemmin, että lasten tuominen mukaan työtilanteisiin on vierastuttavaa tai suuttumusta herättävää.
”Jos ei olisi mahdollisuutta ottaa joskus lapsia mukaan, niin monen pienen lapsen vanhemman olisi vaikeampi olla mukana työelämässä”, Mykkänen huomauttaa.
Pekonen on poliitikon urallaan ottanut taaperoikäisen lapsensa mukaan kokouksiin. Hän kertoo, että eduskunnassa kansanedustajilla on toisinaan lapsia mukana haastavien työaikojen vuoksi ja välillä kollegat tarjoavat toisilleen lapsenhoitoapua puolin ja toisin.
Pekonen pitää hyvänä ministeri Saarikon esiin nostamaa ajatusta lapsistrategiaa. Lisäksi Pekosen mukaan olisi myös hyvä miettiä, miten vanhempien osallistumista politiikkaan voitaisiin tukea esimerkiksi lapsenhoitojärjestelyillä kokouksien ajaksi.
HS:N haastattelemat poliitikot ovat samoilla linjoilla siitä, että lapsiystävällisyyttä lisäisi asenneilmapiirin muuttuminen.
Sisäministeri Mykkänen arvioi, että avoimen julkisen keskustelun käyminen voisi auttaa. Mykkänen kertoo, että hänen lähipiirissään kovin moni on valinnut niin, että vanhempainvapaat käyttää äiti. Hän pohtii, että monelle isälle kynnys pitää vanhempainvapaita voi olla suuri, sillä miesten odotetaan pärjäävän hyvin työelämässä ja kantavan vastuun perheen elannosta.
Suomessa naiset pitävät edelleen suurimman osan perhevapaista. Esimerkiksi Kelan mukaan vuonna 2016 äidit pitivät vanhempainpäivärahapäivistä 90,5 prosenttia ja isät 9,5 prosenttia.
Mykkänen kannattaakin Suomeen kiintiöitä, jossa muutama kuukausi vanhempainvapaasta varattaisiin vain isille.
”Ideaalitilanteessa perheet voisivat vain sopia kummankin omien prioriteettien mukaan, mutta kun meillä on niin pinttyneet odotukset, niin se on monelle kolmikymppiselle miehelle kova juttu mennä sanomaan pomolle, että by the way ajattelin olla puoli vuotta kotona, koska se ei ole normaalia”, Mykkänen sanoo.
”Meidän pitää pientä väkivaltaa käyttää lainsäädännössä, jotta saamme vapautettua miesten isyyden tasa-arvoiseksi.”
TOISEN polven kansanedustaja Ville Skinnari (sd) on kokenut, millaista on olla ensin kansanedustajan lapsi ja sitten yhdistää vanhemmuus ja poliitikon ura. Hän tosin huomauttaa lähteneensä mukaan politiikkaan vasta 38-vuotiaana osaltaan siitä syystä, että hän halusi olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon silloin kun nämä olivat pieniä.
”Perheen, politiikan ja työn yhdistäminen on erittäin haastavaa, etenkin jos lapset ovat pieniä”, Skinnari sanoo.
Monessa maassa asunut Skinnari kuitenkin arvioi, että Suomessa perheiden asiat ovat monella tapaa todella hyvin.
”Meillä on toki haasteita. Eriarvoistuminen alkaa jo niin nuorena. Meillä on esimerkiksi lapsia, jotka eivät pääse harrastamaan, koska se on niin kallista”, Skinnari pohtii.
Skinnari kertoo saavansa paljon kansalaispalautetta muilta isiltä. Häneen ovat ottaneet yhteyttä esimerkiksi isiä, jotka ovat kokeneet eron tai muita vaikeita hetkiä.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005794801.html
Perheministeri Annika Saarikko sai moitteet otettuaan 4-vuotiaan lapsensa yrittäjätilaisuuteen
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005793226.html