Tuula halusi kuolla

[trisse]

Kopioisiko joku minulle Hesarista tämän artikkelin?

[vibeke]

Tuula halusi kuolla
Eutanasia on Suomessa laiton. Siksi hän joutui tekemään rikoksen.

Satu Vasantola HS

Julkaistu: 2.6. 2:00 , Päivitetty: 2.6. 17:59

Tuula kertoi monta viikkoa etukäteen, milloin hän kuolee.

Se olisi aivan tavallinen päivä, johon ei liittynyt mitään erityistä. Tuula päätti myös, että hän kuolisi illalla. Niin lapset ehtisivät paikalle työpäivän jälkeen.

Ei seremonioita, ei puheita, ei musiikkia. Kaikki ne hoidettaisiin etukäteen. Tuula oli suunnitellut kaiken.

Kun Tuula kertoi kuolinpäivänsä, oli talvi. Tuula aikoi kuolla parin kuukauden kuluttua.

Niin aikaa jäisi riittävästi. Puoliso Matti ja lapset ehtisivät tottua ajatukseen. Ystävillä olisi aikaa tulla jättämään jäähyväiset, ja Tuula saisi kuulla vielä monta kertaa poikansa soittavan Händelin Sarabanden. Se liikutti Tuulaa aina.

Hän tarvitsi aikaa myös käytännön valmisteluihin. Pitäisi vertailla menetelmiä ja hankkia tarvikkeet. Pitäisi tehdä ehkä rikos ja kirjoittaa viesti poliisille.

Tuula oli 70-vuotias. Hän oli sairastunut yli kaksi vuotta aiemmin, mutta aluksi sitä ei tiennyt kukaan, sillä hän salasi oireensa myös perheeltään. Hän meni lääkäriinkin vasta monta kuukautta ensioireiden jälkeen. Sairauden etenemisen kannalta odottamisella ei ollut merkitystä, sillä parannuskeinoa ei ole.

Diagnoosi oli pelottava: amyotrofinen lateraaliskleroosi eli als. Se on neurologinen sairaus, niin sanottu motoneuronitauti, joka tuhoaa liikehermosoluja ja surkastuttaa vähitellen lihakset. Syntysyytä ei tunneta, ja hoitokeinoja on tarjolla vähän. Als johtaa aina kuolemaan, usein jo muutamassa vuodessa.

Tautiin liittyy outoja yksityiskohtia, kuten se, että alsia on esiintynyt poikkeuksellisen paljon italialaisten ammattijalkapalloilijoiden ja Yhdysvaltain armeijassa palvelleiden entisten sotilaiden keskuudessa.

Ensioireet alkavat usein hiipien. Ne saattavat olla elohiiren tapaisia lihasnykäyksiä. Joskus toisen käden tai jalan lihasvoima heikkenee.

Tuulalla voimat alkoivat vähentyä oikean käden sormista. Pian oireet pahenivat. Tuula kaatui jalkakäytävällä ilman syytä. Pöytää kattaessa häneltä putosivat lautaset käsistä.

Keväällä 2015 Tuula sai kuulla diagnoosinsa. Lapsille asia kerrottiin vasta muutamaa kuukautta myöhemmin, kesän jälkeen, jotta lapset saisivat viettää huolettoman loman perheidensä kanssa.

Tuula ja Matti kutsuivat kaikki kolme aikuista lastaan ”tärkeään perhekokoukseen”.

”Sellaisesta kutsusta tuli heti vähän huonot fiilikset”, Tuulan poika Juha sanoo.

Perhe tapasi Tuulan ja Matin kotona, olohuoneen sohvapöydän ympärillä.

Heti kun kaikki olivat koolla, Tuula kertoi sairaudestaan. Hän selitti rauhallisesti myös sen, että sairaus johtaa väistämättä kuolemaan. Hän liikuttui vasta, kun näki, kuinka järkyttyneitä hänen lapsensa olivat.

Heti huonojen uutisten jälkeen Juha tajusi, että hän oli huomannut äidissä pieniä outoja oireita jo pitkään. Puhe oli alkanut kuulostaa aavistuksen erilaiselta, erityisesti r-kirjain. Syödessään äiti yski. Ne olivat pieniä asioita, joihin Juha ei ollut kiinnittänyt huomiota.

Myöhemmin samana iltana Juha lähti sisarustensa kanssa pitkälle, kolmen tunnin kävelylle. Siitä alkoi sisarussuhteiden tiivistyminen.


Sairaus eteni nopeasti. Vasemman jalan jalkaterä alkoi liikkua huonosti. Puhe muuttui, ja kohta kukaan ei saanut selvää Tuulan puheesta.

Kun puhe muuttui pelkäksi mölinäksi, Tuula siirtyi käyttämään Ipadia ja siihen liitettävää puhesyntetisaattoria. Sen avulla pystyi kommunikoimaan, mutta tasa-arvoiset keskustelut olivat mennyttä. Kun Tuula sai huonosti toimivalla kädellä nakutettua viestin, muut olivat keskustelussa jo uusissa aiheissa.

Eloisasta ja ihmisten kanssa viihtyvästä Tuulasta tuli hidas. Hänen vitsinsä tulivat myöhässä, mutta niille naurettiin silti.

Syöminen vaikeutui. Tuula yski yhä enemmän ja sai ruokaa alas yhä vähemmän. Hän alkoi laihtua. Hänen on ollut pakko tuntea nälkää, mutta siitä hän ei koskaan puhunut.

”Äidin syömistä oli kauhea katsella”, Juha sanoo. ”Se oli yhtä kakomista.”

Siihen loppuivat Tuulan ja Juhan lounastapaamiset. Tuulalla oli ollut tapana kutsua Juha lounaalle ABC:lle tai torinreunan italialaiseen ravintolaan ja kysellä kuulumisia. Nyt lounaalle oli turha mennä, kun toinen ei pystynyt syömään eikä puhumaan.

Ravitsemusletkusta Tuulalla oli vahva mielipide: siihen hän ei suostuisi.

Matti ja lapset olivat kuitenkin eri mieltä ja puhuivat Tuulan ympäri.

”Hän suostui siihen vain meidän mieliksemme”, Matti sanoo.

”Tai oikeastaan me painostimme äidin siihen”, sanoo Juha.

Monet als-potilaat, jotka ovat viivytelleet ravitsemusletkun käyttöönotossa, ovat myöhemmin kehuneet, miten paljon se helpotti elämää. Olisinpa ottanut sen aiemmin, he sanovat als-potilaiden keskustelupalstoilla.

Tuula ei koskaan sanonut mitään. Hän ei kehunut letkua eikä valittanut siitä. Kaikki tuntemuksensa hän piti omana tietonaan.

Noin puoli vuotta letkun asentamisen jälkeen Tuula sanoi lääkärilleen – tai siis antoi syntetisaattorinsa sanoa – , että jos eutanasia olisi Suomessa laillinen, hän tahtoisi sen.

Tuula keskusteli kuolemastaan kahden eri lääkärin kanssa ja kävi läpi vaihtoehtoja. Niitä oli kolme.

Hän voisi odottaa, kunnes als veisi häneltä liikuntakyvyn lihas kerrallaan. Lopussa hän ei ehkä pystyisi liikuttamaan edes silmiään. Silloin katoaisi viimeinenkin mahdollisuus kommunikoida muiden kanssa.

Aivot, sydän ja suolisto toimisivat, kaikki muu surkastuisi. Lopulta myös hengityselimistö lakkaisi toimimasta ja hän kuolisi tukehtumalla. Jos saattohoito olisi hyvää, hänet nukutettaisiin viimeisiksi päiviksi, jotta tukehtumisen tunnetta ei tarvitsisi kokea.

Tai sitten hän voisi mennä sairaalaan tai saattohoitokotiin ja kieltäytyä letkuravitsemuksesta. Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, joten ravintoa ei enää annettaisi ja Tuula kuolisi nälkään ja janoon, lääkärin arvion mukaan parissa viikossa. Viikossa hänen tajuntansa taso alkaisi laskea. Viimeisiksi päiviksi hänet voitaisiin nukuttaa.

Kolmas vaihtoehto olisi itsemurha. Se oli vaihtoehdoista ainoa, jossa lääkärit eivät voisi häntä auttaa.

Kaikki vaihtoehdot olivat huonoja, mutta valinta oli tehtävä niiden välillä.

Tuula mietti myös matkaa Sveitsiin, koska siellä on klinikka, jossa voi tehdä avustetun itsemurhan. Se on Sveitsissä laillista, vaikka eutanasia on laiton.

Matka olisi kuitenkin kallis ja hankala, ja Tuulan vointi oli jo heikko. Eikä hän halunnut kuolla vieraassa paikassa.

Tuula teki päätöksensä, kirjoitti kirjeen ja allekirjoitti sen todistajien läsnä ollessa.

Minun on niin vaikea elää, että olen päättänyt tehdä itsemurhan.

Tämän päätöksen olen tehnyt omasta vapaasta tahdostani. Kukaan ei ole minulle itsemurhaa ehdottanut, eikä minua ole pienimmässäkään määrin painostettu.

Kukaan ei tiedä, kuinka paljon Suomessa on Tuulan kaltaisia ihmisiä. Kuinka moni päätyy itsemurhaan siksi, että eutanasia ei ole laillinen?

Eutanasialla eli armokuolemalla tarkoitetaan vakavasti sairaan ihmisen kuolemaa, jonka lääkäri aiheuttaa kuolevan omasta, toistuvasta pyynnöstä.

Asiantuntijoiden mukaan nelisen prosenttia itsemurhista voisi nykyisin olla vaikean sairauden takia tehtyjä. Se tarkoittaisi noin 30:tä tapausta vuodessa. Määrät ovat kuitenkin summittaisia arvioita. Itsemurhien syitä ei usein tiedetä varmasti, eikä kaikkia itsemurhia tilastoida itsemurhiksi. Ei tiedetä, miten suuri osa esimerkiksi kolareista on itsemurhia.

Jos Tuula olisi valinnut vaihtoehdon kaksi ja pyytänyt letkuravitsemuksen lopettamista, sen voisi tulkita itsemurhaksi, mutta sellaiseksi sitä ei olisi tilastoitu. Siinä vaihtoehdossa Tuulan kuolinsyyksi olisi merkitty als.

Videolla hymyilee herttainen nainen. Hänen nimensä on Susan, ja hän on ehkä 85-vuotias sairaanhoitaja. Hänellä on harmaat, kiharat hiukset, pyöreät silmälasit ja hymykuopat.

Hän katsoo suoraan kameraan, puhuu selkeästi ja ystävällisesti kuin hyvä opettaja.

Susan näyttää siltä kuin antaisi neuvoja askarteluun, ja niin hän tavallaan tekeekin. Kolmen videon sarjassa hän näyttää, mitä tarvikkeita tarvitaan ja kuinka niitä käytetään.

Videoista on tehty arkisia ja kodikkaita. Taustalla soi jatsahtava instrumentaalimusiikki, ja Susan selittää asiansa hitaasti ja käytännöllisesti. Sitten hän kysäisee hymyillen, onko jollakulla jotain kysyttävää. Kysymyksen tarkoitus on vain keventää tunnelmaa, sillä videon kuvaustilanteessa ei ole yleisöä.

Toisen videon lopussa hän antaa vielä yhden vinkin: jos haluat näyttää hyvältä kuoleman jälkeen, tee tukeva kampaus, sillä tämä menetelmä sekoittaa hiukset.

Susan kuuluu yhdistykseen, jonka mukaan omasta kuolemasta päättäminen on ihmisoikeus. Sen mukaan eutanasian ja avustetun itsemurhan pitäisi olla laillista kaikissa maissa. Koska näin ei ole, yhdistys on päättänyt neuvoa ihmisiä, jotka haluavat kuolla.

Yhdistykseltä voi ostaa yli 400-sivuisen kirjan, jossa käydään yksityiskohtaisesti läpi yksitoista tapaa tehdä itsemurha.

Jokainen tapa arvioidaan tarkkaan: Kuoleeko näin varmasti, sattuuko se, tuleeko kuolema nopeasti vai joutuuko kärsimään? Onko välineiden hankkiminen vaikeaa, aiheutuuko kuolemasta hankaluuksia muille?

Oppaan lukijalle käy pian selväksi, että varmaa ja helppoa tapaa ei ole. Riskit ovat suuria. Jos kuoleminen epäonnistuu, seurauksena voi olla vaikeita vammoja, tehohoitoa, kovia kipuja. Juuri sitä, mitä itsemurhalla pyrittiin välttämään.

Amatööri voisi luulla, että kuolema seuraa, jos ottaa riittävästi lääkkeitä. Epäonnistumisen riski on kuitenkin suuri.

Kun eutanasia sallittiin Hollannissa, lääkäreille tapahtui alussa vahinkoja. Eutanasiaa toivonut potilas ei kuollutkaan heti vaan kouristeli ja oksensi.


Epäonnistumisen mahdollisuus täytyi olla Tuulallekin selvä. Hän nimittäin tilasi Susanin yhdistyksen oppaan, luki sitä ja vertaili menetelmien riskejä.

Lopulta hän päätyi menetelmään numero yksitoista. Se on lääke, joka sai yhdistykseltä hyvät arvosanat miltei kaikilla osa-alueilla. Kuoleman piti olla helppo, varma ja nopea.

Yksi ongelma silti oli. Keinoa hankkia lääkettä laillisesti ei ollut, vaan lääke piti salakuljettaa Suomeen. Niinpä Tuula alkoi suunnitella lääkerikosta.

Suomen eduskunta hylkäsi toukokuussa kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin eutanasian laillistamista. Eutanasiasta on kiistelty Suomessa vuosien ajan, eikä sopua ole löytynyt.

Tätä kirjoitusta varten HS pyysi neljää saattohoidon tai lääketieteen etiikan asiantuntijaa listaamaan parhaat argumentit sekä eutanasian puolesta että sitä vastaan.

Sopua ei löytynyt, tietenkään.

Yhdestä asiasta useimmat asiantuntijat ovat yhtä mieltä. Paras argumentti eutanasian puolesta ovat juuri Tuula ja hänen kaltaisensa. Siis ihmiset, jotka kärsivät sietämättömästi, vaikka ovat saaneet parasta mahdollista hoitoa.

Heitä ei ole paljon, mutta heitä on. Olisi julmaa ohittaa heidän toiveensa.

Juuri Tuulan kaltaisten ihmisten takia saattohoitolääkäri Juha Hänninen kääntyi eutanasian vastustajasta sen kannattajaksi.

”Olen nähnyt liikaa karmeita kuolemia”, Hänninen sanoo. ”Kohtaloita, joihin kenenkään ei pitäisi joutua. Sellaisia on esimerkiksi pään ja kaulan alueen syöpäpotilailla.”

Toinen eutanasian puolesta usein käytetty argumentti on itsemääräämisoikeus. Se on Helsingin yliopiston lääketieteen etiikan dosentin Pekka Louhialan mukaan huomattavasti heikompi perustelu.

”Itsemääräämisoikeus kuulostaa hyvältä, mutta kun vähän pintaa rapsuttaa, se paljastuu kestämättömäksi argumentiksi.”

Louhiala sanoo, että jos eutanasia hyväksyttäisiin, se olisi lääketieteellinen toimenpide muiden joukossa. Toimenpiteistä taas päättää viime kädessä lääkäri. Potilaslain mukaan päätös pitäisi tehdä yhdessä potilaan kanssa, mutta potilas ei silti voi vaatia itselleen mitään toimenpidettä. Edes Hollannissa, jossa eutanasia on ollut laillista jo yli 15 vuotta, potilas ei voi itse päättää eutanasiastaan. Potilas pyytää, lääkäri päättää. Yli puolet pyynnöistä hylätään.

Myös vastustajilla on vastaansanomaton argumentti puolellaan: tappaminen on raju teko, vaikka se tehtäisiin kuolevan pyynnöstä. Yhteiskunta ottaa ison askeleen, jos se sallii toisen ihmisen elämän päättämisen.

”Eutanasiassa on isoja eettisiä ongelmia. On myös mietittävä, miten eutanasian hyväksyminen vaikuttaisi yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Alkaisivatko toisten huolenpidon varassa olevat ihmiset tulkita olevansa rasitteena?” kysyy teologi ja Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Jaana Hallamaa.

Vastustajilla on myös argumentteja, joille löytyy päteviä vastaväitteitä. Yksi niistä on kaltevan pinnan argumentti. Sen mukaan eutanasian hyväksyminen tarkoittaisi pikkusormen antamista pirulle. Ensin kriteerit olisivat tiukat, mutta vähitellen eutanasian saisi yhä löyhemmin perustein.

”Kalteva pinta on täyttä totta. Meidän täytyy katsoa, mitä Hollannissa on tapahtunut”, sanoo saattohoitolääkäri Tiina Tasmuth, joka vastustaa eutanasiaa jyrkästi.

Totta on, että eutanasian kriteerit ovat Hollannissa vuosien varrella löystyneet. Eutanasia ei ole enää vaihtoehto vain kuolemansairaille, vaan siihen on päädytty myös masennuksen ja muistisairauksien takia. Monet pelot ovat kuitenkin osoittautuneet turhiksi: laajamittaisia väärinkäytöksiä ei ole löytynyt. Toisaalta tiedetään, että kaikkia tapauksia ei raportoida, joten ongelmia voi jäädä piiloon.

Jos netistä tilaa laittomia lääkkeitä, tulee usein huijatuksi. Niin kävi Tuulallekin. Hän tilasi itsemurhaansa varten lääkettä ja maksoi siitä, mutta lääkettä ei kuulunut.

Hän tilasi sitä uudelleen, ja toisella kerralla lääke tuli perille. Se oli pieni lasipullo, jossa ei ollut lainkaan etikettiä. Tuula oli helpottunut: lääke ei ollut jäänyt tullin haaviin.

Pullon sisällä oli nestettä, mutta Tuulalla ei tietenkään ollut mahdollisuutta varmistaa, mitä pullossa oli. Vaalea neste olisi voinut olla vaikka maitoa tai maalia.

Tuulan elämän loppu oli koruton.

Lapset tulivat niin kuin oli sovittu. Kaikki istuivat ruokapöydän ääreen. Juotiin kahvit. Tai muut joivat, Tuula istui seurana.

Ystäviä oli käynyt parin viikon aikana, ja talo oli täynnä kukkia. Musiikkia ei enää kaivattu, Sarabandet oli soitettu.

Sitten siirryttiin makuuhuoneeseen. Tuula kävi pitkälleen parisänkyyn omalle puolelleen ikkunan viereen ja kaatoi pullon sisällön ravitsemusletkuunsa. Lapset olivat sängyn vierellä. Matti jäi ovensuuhun ja kuvasi kaiken videolle. Poliisia varten, ettei häntä ja lapsia epäiltäisi Tuulan surmaamisesta.

Kuolema tuli nopeasti ja kauniisti.

Kaikki itkivät.

Sitten soitettiin hätäkeskukseen. Kun poliisit tulivat, he olivat ystävällisiä ja myötätuntoisia. He kertoivat silti, että Mattia ja lapsia epäiltäisiin pelastustoimen laiminlyönnistä.

Sillä näin sanoo rikoslaki, sen 21. luku, 15. pykälä: Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa oli tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Rikosepäily kirjattiin, omaisia kuulusteltiin ja tutkinta tehtiin, mutta syyttäjä päätti jättää syytteen nostamatta.

Olisiko tämä kaikki voinut käydä helpommin? Tietysti, jos eutanasia olisi Suomessa laillista. Mutta on toinenkin ratkaisu. Se on kompromissi, joka on monille eutanasian vastustajille helpompi hyväksyä: itsemurhassa avustamisen tekeminen lailliseksi.

Suomen laki ei nytkään kiellä itsemurhassa avustamista. Mutta jos joku niin tekisi, häntä voitaisiin syyttää kuolemantuottamuksesta, heitteillepanosta tai pelastustoimen laiminlyönnistä.

Jos avustaminen olisi laillista, lääkäri voisi kirjoittaa kuolettavan lääkeannoksen reseptin, mutta potilas ottaisi lääkkeen itse.

”Tässä vaihtoehdossa olisi huomattavasti vähemmän eettisiä ongelmia kuin eutanasiassa”, Jaana Hallamaa sanoo.

Siksi on oikeastaan outoa, että tästä vaihtoehdosta ei ole Suomessa juuri keskusteltu.

Tuulaa se olisi auttanut.

Tuulan, Matin, Juhan ja Susanin nimet on muutettu.

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005702729.html Satu Vasantola 2.6.2018, Tuula halusi kuolla

[Palle]

Kopioisiko joku minulle Hesarista tämän artikkelin?

Sinun ei pitäisi lueskella tuollaisia itsemurhajuttuja.