Psykopatologia.munfoorumi.com

Psyykkisesti terve vanha mies pantiin pakkohoitoon, koska sanoi sosiaalitantoille pahasti. Poliisit ja lääkärit toimivat pelkkinä toteuttajina. "Minä vain tottelin määräyksiä..."

http://areena.yle.fi/video/1350418

Uusintana NYT!

Mies oli osastolla vain tarkkailujakson. Lähettävä lääkäri ei tehnyt virhettä, koska pelkkä epäily psykoosista riittää, varmuutta ei tarvitse olla. Tarkkailulähetteestä ja päätöksestä ei voi valittaa. Eikä myöskään toistuvista, tarpeettomista psyykkisen tilan arviointiin hakemisista, meillä exän aloitteesta, vaikka pahempaa kotirauhan häirintää tuo minusta on kuin joku tekstiviestittely.

Minusta tuossa näkyi vähän sama tilanne kuin ehkä itsellänikin: psykiatriassa on niin paljon tulkinnan varaa, että sanomiset voidaan helposti tulkita niin kuin halutaan. Jos keskitytään vain etsimään suurennuslasilla merkkejä "sairaudesta", ihan selkeät faktatkin voivat jäädä kuulematta tai kuullaan jopa väärin. Minäkin kerroin käyväni jo viidettä vuotta kerran viikossa säännöllisesti psykiatripsykoterapeutilla terapiassa. Papereihin kirjattiin, että käy joskus myös yksityisellä psykiatrilla.

Olin myös ehkä aikaisemmin astunut osastonpsykiatrin varpaille, kun huomautin rekisteritietojen korjauspyynnössäni hänen turhan leimaavan terminologian käytöstään potilasrekisterissäni ja pyysin korjaamaan pahimpia ilmauksia ja oikaisemaan myös epäselvän lääkitystä koskevan merkinnän, josta olisi voinut saada sellaisen käsityksen, että minulla on jatkuva neuroleptilääkitys. Lääkityskohta korjattiin, sanavalintoja ei.

Osastolla ei myöskään lainkaan noteerattu senhetkistä, aivan todellista tilannettani, huoltajuuden mitätöimistä ja ilmoitusta huoltajuusoikeudenkäynnistä, ei edes haastemiehen käyntiä osastolla. Nuo seikat minusta osoittavat, ettei huoleni huoltajuuden menettämisestä ollut realiteetin vastainen eikä liioiteltu. Kaiken kukkuraksi lääkäri vielä ilmoitti heti kättelyssä, ensitapaamisella, että aikoo todistaa lausunnollaan käräjäoikeudessa minua vastaan. Normaali reagointi tuommoiseen minusta tuossa tilanteessa julmaan ja sillä hetkellä täysin tarpeettomaan ilmoitukseen kirjattiin sitten asiattomana kertomatta, mikä osuus lääkärin kertomalla oli minun reagoimiseeni.

Kun tuodaan valmiiksi leima otsassa tarkkailuun, jonka meillä ainakin suorittivat pelkästään hoitajat, lääkäriä en sinä aikana tavannut lainkaan, kirjataan vain tuota ennakkokäsitystä tukevia seikkoja, ei mitään sen vastaista.

Koen edelleenkin, ettei perusteita osastohoidolle ollut ja että se oli erittäin traumaattinen kokemus, josta ei ole seurannut mitään hyvää. En tiedä, pitäisikö alkaa valehdella jatkossa, ja kehua "hoitoa", ettei pidettäisi sairaudentunnottomana.

Miehen lähetti pakkohoitoon vittumainen sosiaalitantta, joka halusi osoittaa valtaansa protestoivalle asiakkaalle.

Lähetteen kirjoittaneen lääkärin moraali ihmetyttää.

Ei hän tehnyt mitään virhettä, pelkkä epäilys riittää. Olinhan minäkin yhden tarkkailujakson osastolla, kun tk:ssa kirjattiin vain exän puhelimessa kertomat tiedot lomakkeelle ihan semmoisinaan, yhtään kyselemättä ja kyseenalaistamatta, ei haastateltu ja tutkittu sen kummemmin, vaan pantiin raksit ruutuihin. Kyllä tuommoista tapahtuu. Masennusdiagnoosin sitten sain tarkkailun päätteeksi. Ei lääkäri joudu vastuuseen, jos lähettää potilaan tarkkailuun turhaan, mutta voi ehkä joutua, jos ei lähetä, vaikka se olisi tarpeen.

Olisikohan ihan yleinen taipumus ihmisellä uskoa lähimmäisestä mielummin pahaa kuin hyvää? Olisiko tuolla vaikka projisoinnin kanssa jotain tekemistä? Nähdään mieluusti toinen sairaana, että itse tuntisi olevansa parempi ja terve. Joskus tuli jopa vertaistukipalstalla tuommoinenkin mieleen, jonkun kirjoittajan kommenteista ainakin. Psykiatriassa ihminen ei ole syytön, terve, kunnes toisin todistetaan, koska mitään todisteita esim. psykoottisesta ajattelusta ei tarvitse näköjään edes kirjata ja yksilöidä. Terapeutin mukaan pitäisi, mutta näin ei tehty. Näköjään riittää pelkkä väitekin ilman perusteluja.

Kun olen itsemurhakandidaatteja nähnyt ja kullut niin ei edes itsemurhan yrityksestä panna minkäänlaiseen psykiatriseen hoitoon. Ei vapaaehtoiseen eikä pakolliseen. Itsemurhaa yrittäneen vatsa huuhdellaan tai parsitaan mahd. muut kolhut ja lähetetään kotiin.

Tässä tapauksessa riitti sosiaalitantan ilmoitus. Pikkuisen homma haisee.

Psykiatri-terapeutin mukaan ei olisi pitänyt tehdä M1-lähetettä, joka aina edellyttää psykoosiepäilyä, vaan olisi pitänyt tehdä ilmoitus poliisille siitä, että pelätään miehen suunnittelevan itsensä ja vaimonsa tappamista.

Meillä pakkohoidetaan terveitä, "ikäviä" ihmisiä. Sairaat jäävät ilman hoitoa traagisin seurauksin.

"14-vuotiaan Emilian äiti Eija Nieminen tuntee tyttärensä surman takia yhä vihaa yhteiskuntaa kohtaan."

"Surmaaja kertoi teon motiivikseen halun päästä hoitoon. "

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010101 ... 9_uu.shtml

Inhimillinen tekijä.
http://areena.yle.fi/ohjelma/89e5eac046 ... 9c8fbd42c0

Voisin olla tuosta alkuosasta ainakin samaa mieltä Riidankylväjän kanssa, koska itsellä oli sukset ristissä ja selvää antipatiaa puolin ja toisin jo aiemmilta kerroilta osastonpsykiatrin kanssa, kun minut hoitoon määräsi, kuuntelematta ja provosoiden ja uhkaillen. Oma psykiatri ei olisi pakkohoitoon määrännyt eikä muutakaan yhtä drastista. Kuin olisi tykillä ammuttu kärpästä, minusta tuntuu.

Oletko minätäällä vaarallinen itsellesi tai muille?

En kenenkään minut vähääkin tuntevan mielestä, kun olen oikeasti ihan liiankin kiltti hissukka. Terapeuttikin ihmetteli, miksi poliisit olivat mukana, kun haettiin arvioitavaksi.

Ei siihen M1-lähetteeseen tosiaankaan paljon kysellä, kirjataan omaisen tai muun kertomat toisen käden tiedot semmoisenaan ja vetäistään raksit kaikkiin ruutuihin ja sillä selvä. Terapeutin mukaan ne raksit pitäisi perustella, mutta ei niin minulla ainakaan tehty. Ennakkoluulot ja stereotyyppiset käsitykset minusta sitä "arviointi"tilannetta ohjaavat. Eikä siihen ole juuri paljon aikaakaan käytettävissä. Uskon, että aika paljon painoivat koneella näkyvät merkinnät aiemmista, exän soittamista arvioitavaksi hakemisista. Niistä ei näy, että ne olivat tarpeettomia, vain se, että on aiemminkin haettu. Minua kai pidettiin jonain pyöröovipotilaana noiden merkintöjen perusteella.