Sievä Sigismund kirjoitti:Blogi: Jukka Hankamäki, to 30.11.2017 17:48
'On luonnollisesti selvää, että Juha Hurmetta ei olisi voitu palkita, mikäli hän ei olisi jo aiemmin mielistellyt ja pehmittänyt kulttuurikanojen kaaderia tunnustautumalla profeministiseksi mekkoeinariksi ja cuck-mieheksi. Naisten suosiota lunastaakseen hän potki omaa sukupuoltaan munille Yleisradion jutussa ”Juha Hurmeelta ei heru myötätuntoa miehille: ’On vain myönteistä, että miesten vääristyneen suuri valta-asema horjuu’”. Hurmeen mielestä on hyvä, jos ”miehen piiri pienenee”.
http://beta.oikeamedia.com/o1-48011
MV-lehti https://mvlehti.net/2017/12/01/hankamak ... ukijoille/Hankamäen blogi 29.11.2017
http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2017/ ... oille.html25. lokakuuta 2017 http://kemppinen.blogspot.fi/2017/10/ol ... misia.htmlOlemme kaikki vähän Niemisiä(- -)
Juha Hurmeen ”Niemi” on paras. Ei olisi uskonut, että ykköskirja ei olekaan romaani. Romaanin kirjoittamista opettavat tätä nykyä markkinoilla jo epäonnistuneet kustannusliikkeiden toimittajat, vähintään tuhat euroa kurssi, ja tulos onkin kuin huonosti kuivattua ponttilautaa. Sillä ei tee muuta kuin rakenna seinämiä lukijan ja todellisuuden väliin. Sitten ihmetellään, että vain harva lukee tai lainaa kirjoja.
”Niemi” on Suomi ja kirja on pitkä essee, joka alkaa alusta ja päättyy 1800-lukuun hiukan siinä hengessä, että jatkoakin voi tulla.
Tämä arviointi on lukijalle hyödyllinen. Hurme on usein piilottanut painavat asiansa nurinkuristen juttujen alle, kuten kirjassa ”Puupää”, jossa kerrotaan taiteilijasta, joka kiertää satoja entisiä iltamapaikkoja esittäen Pekka Puupäätä, Pätkä, Justiinaa ja talonmies Pikkaraista, ja sen lisäksi hän hankkii ja pystyttää lavasteet, myy liput ja keittää kahvit. Se kirja on eräänlainen näyttämötaiteen historia.
Tämä ”Niemi” on Suomen kulttuurihistoria ja oma todistukseni on, että Hurmeen näennäisesti kohdittain päättömät ja harvoin kohdin hyvin erikoiset tarinat pitävät paikkansa. Suhteellisen monin kohdin näen, mitä lähteitä hän on käyttänyt. Tavalla tai toisella hän on löytänyt oikeat tai ainakin sopivat.
Historian professorit saattavat empiä hiukan, mutta minusta Hurmeen kirjan huolellinen lukeminen ja ainakin keskinkertainen ymmärtäminen pitäisi kiireesti sisällyttää jo maisteritasolla kurssivaatimuksiin.
Tietokirjan suuri hyve on omaperäisyys. Melkein yhtä suuri hyve on kyky sekoittaa tieto ja kauno. Tuloksen nimi on taito. Taitokirjallisuus.
(- -)