Psykopatologia.munfoorumi.com

Kansalaisaloite, jossa vaaditaan pitkäaikaissairaiden mt-kuntoutujien palvelujen kilpailuttamisen lopettamista.
Kilpailuttaminen heikentää esimerkiksi asumispalveluja hoitokoteineen, kotiin tarjottavaa asumisen tukea, ja monia muita vammaisten henkilöiden (joita pitkäaikaissairaat psykiatriset potilaat ovat) tarvitsemia välttämättömiä palveluita ja kuntoutusta. Palveluntarjoajat henkilökuntineen vaihtuvat, hoitosuhteet katkeilevat; vaikeasti sairaat ihmiset elävät jatkuvassa turvattomuudessa kilpailutusruljanssien pyörityksessä.

Kansalaisaloitteessa esitetään, että julkisia hankintoja koskevan lain (Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista) 9 §:ään lisätään 17. kohdaksi soveltamisalueen seuraava rajaus: ”Tätä lakia ei sovelleta sellaisten mielenterveyspalveluiden hankintaan, joissa on kyse pitkäkestoisista mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden välttämättömän huolenpidon ja tuen tarpeista ja tarpeisiin liittyvistä palveluista asumisessa ja jokapäiväisessä elämässä.”

Kansalaisaloite koskee kilpailutuksen piiriin kuuluvia palveluita: asumispalveluita, päivätoimintaa, työtoimintaa, avotyötoimintaa, työhönvalmennusta ja palveluohjausta.

https://www.finfamiuusimaa.fi/ajankohta ... aisaloite/
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2687

Vammaisten äidit vetosivat EU-päättäjiin Brysselissä hankintalain ongelmista – "Tapaaminen loi uskoa"

Vaikeasti kehitysvammaisen Jenni Matihaldin äitiä kuultiin Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnassa. Vammaisten asia nytkähti Brysselissä askeleen eteenpäin.

https://yle.fi/uutiset/3-9953962

Myös psykiatristen sairauksien vammauttamien ihmisten tulee saada elää suojassa mielivaltaiselta palvelujen kilpailuttamiselta. Toki sama koskee muitakin erityishoivaa tarvitsevia ihmisryhmiä, joten kansalaisaktiiveille riittäisi töitä. Jos ja kun vetoomuksia tulee sieltä sun täältä, vaikka erikseen erilaisten ryhmien puolesta, julkishallinnossa ei voida sivuuttaa sitä tosiasiaa, ettei ihmisten perusoikeuksia - kuten asumista, hygienianhoitoa ja ruokahuoltoa - saa kilpailuttaa mielin määrin, vaan ne täytyy saada pysymään vakaina. Hoivasuhteiden pitää säilyä mahdollisimman pitkäaikaisina; eihän terveenkään ihmisen psyyke kestä alituista muutosta ja turvattomuutta tulevasta.

En tiedä todellakaan, mutta luulisin, että vaikeasti sairailla ja vammaisilla voi olla tylsää, jos elämään ei tule ikinä muutoksia.

Arveletko, että kilpailuttamisen aiheuttama asuinpaikasta toiseen pyörittely ja muu elämän epävarmuus olisi jotenkin hoitavaa?

Ainakin se on normaalia. Muutokset kuuluvat elämään. Joutuu sopeutumaan.

Firmojen ja muiden vastaavien, joiden perässä on Oy, tulisi olla poissa hoiva yms. -toimista, joiden tulisi olla pääosin valtion ja tai kunnan lakisääteisiä palveluita ("sosialistiseen" tyyliin).

Tuli vielä mieleen laitostuminen. Ei hyvä.

Rane kirjoitti:Ainakin se on normaalia. Muutokset kuuluvat elämään. Joutuu sopeutumaan.

Mitä sairaampi ihminen sitä huonommin hänen voimavaransa riittävät sopeutumisiin, joihin hänet pakotetaan. Sama juttu vanhusten ja myös lasten kohdalla: heidänkään ei pitäisi joutua kilpailuttamisen kohteiksi. Asia koskee kaikkia ihmisiä, joiden psyykkiset ja/tai fyysiset voimat ovat niin vähissä, ettei olisi varaa kuluttaa niitä toistuviin muutto- ja muutosruljansseihin ja niiden aiheuttaman turvattomuuden kanssa elämiseen.

Hankalinta on niillä ihmisillä, joilla jopa asuminen on kunnan maksusitoumusten varassa; ne kun ovat aina määräaikaisia. Huonossa tapauksessa kunta voi kirjoittaa maksusitoumuksen puoleksi vuodeksi tai vuodeksi, jonka jälkeen kunta tahtoo tarkistaa tilanteen ja myös ostopalvelun hinnan. Hoitopaikan tarvitsija voidaan siirtää asumaan muualle ja jopa toiselle paikkakunnalle - jos kunta niin tahtoo. Rajua sopeuttamista niin hoivapalvelujen tarvitsijalle kuin hänen läheisilleenkin, eikä ollenkaan normaalia.

Saattohoito on oma lukunsa: saattokotipaikan voi menettää, ellei ymmärrä kuolla kunnalta saadun maksusitoumuksen määräämässä ajassa.

Mirri kirjoitti:Arveletko, että kilpailuttamisen aiheuttama asuinpaikasta toiseen pyörittely ja muu elämän epävarmuus olisi jotenkin hoitavaa?

Vähän jännitystä elämään! Harvalla kun on varaa Linnanmäen rannekkeeseenkaan...

Ylen uutinen tänään:

Aggressiiviset muistisairaat rauhoittuivat ilman temppuja tai lääkkeitä – "Me olemme läsnä ja mitään ei tehdä väkisin"

Vanhusten asumispalveluyksikön yhteyteen perustettiin oma psykogeriatrinen yksikkö, jonne sijoitettiin muista yksiköistä muistisairautensa takia häiritsevästi käyttäytyviä ikäihmisiä. Muutamassa kuukaudessa häiriökäyttäytyminen väheni selvästi. Kaiken salaisuus on inhimillisyys.

(lihavointi minun)
https://yle.fi/uutiset/3-9954170

Kuulostaa hyvältä, mutta... Kun muistisairaan vanhuksen psyykkinen kunto kohenee, hänen paikkansa tietysti tarvitaan seuraavalle tulijalle, joten hänet siirretään muualle. Hoitajat tekevät hyvää työtä ja hoitavat huolella, ja samalla luultavasti tietävät että vanhuksen siirto toiseen yksikköön voi heilauttaa hänen kuntonsa taas huonompaan suuntaan.

Ikuisuuskysymys, jolle ei kai ole tehtävissä mitään: juuri kun vammainen/sairas/iäkäs ihminen on saatu sopeutumaan, luottamaanpärillään oleviin ihmisiin ja voimaan hyvin hoitopaikassaan, hänet otetaan ja pannaan pois - toiseen asuin- ja hoitopaikkaan; taas sopeutumaan miten parhaiten taitaa.
Uutista katsoessani mietin, että mitä mahtaa vastaava hoitaja hiljaa mielessään ajatella kertoessaan, että jotkut ovat ruvenneet voimaan niin hyvin, että heidän kohdallaan pohditaan siirtoa muualle. Varmaan tiesi, että muualle siirtäminen on kuin heitettäisi hänen ja alaistensa tekemä työ hukkaan. Jonoa on, kuten hän ilmaisi karun tosiasian.