Psykopatologia.munfoorumi.com

"- Kokouksen aiheessa mennään ihan papintyön ja kirkkona olemisen ytimeen, kun puhutaan Jumalasta. Silloin kun puhutaan Jumalasta, täytyy puhua varovasti, sillä Jumala on aina enemmän kuin ihmisen kyky puhua Jumalasta. Puheessa täytyy olla myös nöyryyttä, pohtii arkkipiispa Kari Mäkinen. "

http://yle.fi/alueet/turku/2010/09/arkk ... 16487.html

Alla olevasta keskustelusta:

uskonnoton, eilen klo 23:08 [koko viesti]

Uskovaisten ylimielisyyttä määräillä miten mistäkin asiasta pitäisi puhua - vaikka sitten omaa karjaansa käskisivät. Menkää sinne kirkkoihinne ja moskeijoihinne hölöttämään jumalistanne, ja jättäkää meidät selväjärkiset rauhaan! Tuhansia vuosia olette neurooseillanne meitä kiusanneet - eikö teille mikään riitä?

Yksi ikävimmistä puhelinsoitoista, jonka olen koskaan saanut, alkoi näin: "Minä nyt ihan näin varovaisesti vaan yritän soittaa sulle, että en...". Jälkeenpäin ajattelin että, miten varovaisesti soittamisen yrittäminen poikkeaa oikeasta soittamisesta, kummassakin kun GSM kaiketi toimii samalla tavalla. Ja jos tunteiden kannalta kyseistä soittoa pohdin, en ymmärrä, mitä eroa on siinä, että puhuja korostaa puhuvansa varovaisesti verrattuna siihen, että puhuja vain ilmoittaa asiansa, kun kuitenkin sanoo samat asiat kuin ilman varovaisuusesipuhetta. Ja ennen kaikkea katsoo oikeudekseen soittaa ja ilmoittaa kyseisestä asiasta. Sama häveliäisyyden taso on tullut ylitettyä sekä "varovaisesti" soittamisessa että soittamisessa ylipäätään.

Arkkipiispan sanoma ei avautunut minulle. Tarkoittaako hän uskonnollisten tunteiden kunnioittamista? Se lienee selvää, että kaikkien tunteita yhtäläisesti tulee kunnioittaa niin uskovien kuin uskonnottomienkin. Vai oliko puhe enemmän uskonnon julistamiseen puuttumista?

Varovasti puhuminen voi merkitä ainakin seuraavaa:

1) Henkilö ei aiokaan sanoa mitään (kuten tämä Paarman klooni).

2) Henkilö tuo esiin, että hän aikoo olla törkeä.