Lauri Markkasen otteesta koripalloiluun tulee mieleeni analogia Jukka Haapalaisen suhteesta tanssiin: molemmilla adolesenssissa mahtava päättäväisyys ja päämäärätietoisuus!
Markkasen esiintyminen on mielestäni ollut kypsällä tavalla "ilmaisematonta"; ei tuulettele yms. Myös Matti Nykäsen esiintyminen oli suunnilleen samanikäisenä ilmaisematonta mutta toisella tavalla ('en tiedä', 'ei se mitään tunnu'). Kollegatar tuumasi (kun ryösteli kioskeja yms.), että Matti on (kuitenkin) "kiltti poika". Itse asjattelin hieman eri lailla.
Mielestäni koripallo on joukkue-urheiluilulajien televisoinneissa ehdoton ykkönen verrattuna esimerkiksi usein kovin pitkäpiimäiseen jalkapalloon, jossa myös sattuman tai onnen merkitys on paljon suurempi. Jos potkupallossa tilanne on (suunnilleen) tasan, vaikkapa 0-0 tai 1-2, tämä ei välttämättä sano paljon mitään joukkueiden vahvuuksista. Sen sijaan jos koripallossa tilanne on 55-55 tai 65-70, joukkueet ovat todella tasavahvoja.