Irakilaismies vei HS:n toimittajan seksiluolaan, jossa suomalaiset miehet maksavat palveluista – moni turvapaikanhakija ja paperiton on päätynyt seksityöhön
Suomen seksityömarkkinoille on tullut uusi myyjäryhmä: turvapaikanhakijat ja uuspaperittomat. Lauantai-iltana kauppapaikan hämärässä odottaa liuta innokkaita ostajia.
Koko juttu:
Lainaus
KADAR alkoi myydä seksiä sattumalta. Aluksi kyse oli satunnaisista lisäansioista, mutta kuukausien kuluessa hän löysi vakituiset asiakkaat ja oikeat myyntikanavat. Seksin myynnistä tuli säännöllinen sivutyö.
Vielä toistaiseksi Kadar on turvapaikanhakija, mutta pian hän saattaa olla Suomessa paperittomana, ilman oleskelulupaa. Jos näin käy, hän aikoo piileskellä poliisia ja elättää itsensä seksiä myymällä.
Kadar ei ole ainoa turvapaikanhakija, joka on päätynyt prostituutioon Suomessa. Kadarin vastaanottokeskuksessa heitä on useita. He käyttävät asiakkaiden hankkimiseen samoja kännykkäsovelluksia, neuvovat toisilleen paikat, taksat ja tavat.
Kadaria hämmästyttää, että kantasuomalaiset eivät tiedä asiasta mitään.
MAALISKUUSSA toimitukseen tuli luottamuksellinen yhteydenotto. Tutkija Annastiina Kallius ja hänen tuttavansa, hiljattain oleskeluluvan saanut irakilaismies halusivat puhua siitä, miten turvapaikanhakijoita käytetään hyväksi. Mies ei ole Kadar vaan tämän ystävä samasta vastaanottokeskuksesta.
Irakilaismies oli valmis kertomaan asioista omalla nimellään ja kuvallaan. Päätimme toimituksessa silti pitää hänet nimettömänä, sillä jutussa esiintymisestä voisi koitua hänelle ikäviä seurauksia. Olkoon hän siis Ammar.
Ammar puhuu hyvää englantia, ja siksi hänestä on tullut monessa paikassa turvapaikanhakijoiden epävirallinen tulkki ja uskottu. Monet kertovat hänelle asioistaan. Niinpä Ammar tietää melko paljon siitä, mitä vastaanottokeskuksissa tapahtuu. Hän tietää nekin asiat, joita ei suomalaisille työntekijöille kerrota.
Seuraavalla viikolla Ammar esitteli minulle Kadarin, joka kertoi, miten hänestä tuli seksin myyjä.
Se tapahtui Tampereella. Oli lauantai-iltapäivä, ja Kadar oli rautatieasemalla, kun kolmikymppinen suomalaismies tuli juttelemaan. Mies käyttäytyi kohteliaasti ja esitti selkeän tarjouksen: seksiä, hänen kotonaan, hän maksaisi.
Kadar suostui, lähti suomalaisen matkaan ja sai palkkansa, 50 euroa. Se oli hänelle suuri raha. Vastaanottokeskuksessa saa ruuan ja asunnon, mutta käyttörahaa on vähän. Viisikymppiä on yli puolet kuukauden vastaanottorahasta, joka on 91,50 euroa. Kuin 55 prosentin palkankorotus. Eikä kokemus ollut huono vaan oikeastaan aika miellyttävä.
Ostajalla oli kaunis koti ja hyvät tavat. Aktin ja palkanmaksun jälkeen hän saattoi Kadarin bussipysäkille ja huolehti, että tämä nousee oikeaan bussiin.
Tippuri alkoi oireilla muutamaa päivää myöhemmin. Vastaanottokeskuksen hoitaja lähetti Kadarin lääkäriin, ja tauti hoidettiin antibiootilla. Sen jälkeen Kadar teki kaksi päätöstä. Hän alkaisi myydä seksiä ja käyttäisi myydessään aina kondomia.
Elettiin lokakuuta 2015, ja Kadar oli ollut Suomessa vasta noin kaksi kuukautta.
Pian hänet siirrettiin toisen kaupungin vastaanottokeskukseen. Hän loi profiilit kahteen palveluun, joissa seksiä myydään ja ostetaan. Myöhemmin toinen irakilaismies vei hänet paikkaan, jossa myyjät ja ostajat kohtaavat.
Muutaman kuukauden kuluttua Kadarilla oli 15 vakituista asiakasta. Seksin ostajissa on sekä naisia että miehiä, mutta Kadar teki töitä vain miehille. Töitä riitti, tosin vaihtelevasti. Oli viikkoja, jolloin hänellä ei ollut yhtään asiakasta, ja oli viikkoja, jolloin keikkoja löytyi joka päivälle.
Useimmiten Kadar sai 50–60 euroa kerrasta. Sellainenkin asiakas oli, joka sanoi, että pyydä, mitä haluat, hän maksaa. Kadar pyysi 50 euroa.
Kun haastattelin Kadaria, hän oli alussa lyhytsanainen ja varovainen, mutta haastattelun päätteeksi hän teki ehdotuksen.
”Tule mukaan joku päivä, minä voin näyttää, missä kauppaa käydään.”
SUOMEN seksityö on aiemminkin ollut siirtolaisten hallussa, aivan kuten muissakin länsimaissa. Arvioiden mukaan noin 60–75 prosenttia seksin myyjistä on siirtolaisia. Monet tulevat Venäjältä, Baltian maista, Nigeriasta, Romaniasta ja Bulgariasta.
Tutkija Niina Vuolajärvi Rutgersin yliopistosta valmistelee väitöskirjaa Pohjoismaissa seksityötä tekevistä siirtolaisista. Hän kertoo, että Etelä-Euroopan maiden talousvaikeudet ovat tuoneet pohjoiseen uuden seksityöläisten ryhmän. Siihen kuuluu esimerkiksi Latinalaisen Amerikan maista ja Nigeriasta Espanjaan muuttaneita siirtolaisia, jotka ovat jääneet laman takia ilman työtä. Heidän joukossaan on 40–50-vuotiaita koululaisten äitejä, jotka eivät ole löytäneet muuta keinoa elättää lapsiaan.
Uusin ryhmä ovat turvapaikanhakijat ja uuspaperittomat eli ne, jotka ovat saaneet lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen mutta eivät aio lähteä Suomesta. Heidät poistetaan vastaanottokeskuksista, ja he jäävät lähes täysin vaille yhteiskunnan palveluita. Monen vaihtoehdoksi jää joko työ harmailla markkinoilla parin euron tuntipalkalla tai seksin myyminen.
Uuspaperittomien tulo suomalaisille seksimarkkinoille on vielä niin uutta, että kellään ei ole tietoa siitä, paljonko heitä on. Esimerkiksi Kreikasta tiedetään kuitenkin, että moni turvapaikanhakija on päätynyt seksityöhön. Näin on käynyt myös yksin tulleille alaikäisille lapsille. Alaikäisten seksityöstä on uutisoitu myös Ruotsissa, esimerkiksi Göteborgissa.
Tätä juttua tehdessäni tapasin kolme myyjää, mutta Kadar sanoo, että hänen vastaanottokeskuksessaan myyjiä on 10 tai 11. Yhdessä vastaanottokeskuksessa siis. Ammar kertoo tietävänsä noin 20 seksin myyjää.
Soitin useisiin vastaanottokeskuksiin. Hennalan vastaanottokeskuksesta Lahdesta kerrottiin, että siellä paljastui noin vuosi sitten keskuksen sisäinen seksikauppa, jossa yksi turvapaikanhakijanainen välitti kahden muun naisen seksipalveluja paikan miesasiakkaille.
Muista keskuksista vastattiin, ettei heillä ole tietoa seksin myymisestä. Niin vastasi tosin myös Kadarin vastaanottokeskuksen johtaja.
PARI PÄIVÄÄ Kadarin haastattelun jälkeen Ammarilta tulee tekstiviesti. Voimme mennä sinne ensi lauantaina. Paras aika on iltakymmeneltä.
Luulen, että paikalle tulevat Ammar ja Kadar, mutta Ammar tuokin mukanaan toisen seksiä myyvän turvapaikanhakijan. Tämä ei aio antaa haastattelua mutta haluaa näyttää, missä suomalaisten ja turvapaikanhakijoiden välistä seksikauppaa käydään.
Hän johdattaa Ammarin ja minut oikean rakennuksen kohdalle ja ohjaa meidät sisään. Astumme suureen huoneeseen ja jatkamme sen läpi toiseen, ehkä vielä isompaan tilaan. Sen kokoa on tosin vaikea arvioida, sillä se on pääosin pimeä. Se on myös nuhjuinen ja tupakansavuinen.
En ole käynyt tällaisessa paikassa kertaakaan aiemmin, mutta se näyttää silti niin tutulta, että melkein naurattaa. Juuri tältä näyttävät ilotalot elokuvissa. Paksut viininpunaiset samettiverhot, napitettu nahkasohva ja sohvapöydällä tuhkakupit. Iso peili, jossa on kullanväriset kehykset.
Seinällä on kaksi näyttöä, joissa pyörii pornoelokuvia. Toisessa hetero- ja toisessa homopornoa. Elokuvia katsomassa istuu välillä pari, välillä viisikin ihmistä.
Suomalaisia, oletan, mutta varma en voi olla, sillä kukaan ei sano sanaakaan, kukaan ei ole huomaavinaankaan muita. Sohvalla syntyy keskustelua vain, kun paikalle tulee kolmas turvapaikanhakija, eri vastaanottokeskuksesta kuin Ammar ja oppaani. Hän juttelee Ammarin kanssa arabiaksi, luottaa siihen, että muut eivät ymmärrä. Niinpä hän kertoo avoimesti, että on paikalla myymässä seksiä.
Huoneen toisesta päädystä lähtee pimeä käytävä, jonka varrella on useita pieniä kopperoita.
Käytävällä kulkee hiljaisia suomalaismiehiä. Iltayhdentoista aikaan heitä on paikalla toistakymmentä. Jotkut heistä päivystävät huoneiden ovilla ja odottavat, josko joku haluaisi astua koppiin heidän kanssaan. Kaikki eivät selvästikään ole seksiä ostamassa, osa etsii seuraa muuten vain.
Monet näyttävät jäävän ilman. Eläkeiän tuntumassa oleva herra prässihousuissaan ja siistissä paidassaan hakee kahvia automaatista ja katsoo ilmeettömästi pornoleffaa. Yrittää näyttää välinpitämättömältä, kuin ei olisikaan vailla seuraa ja seksiä.
Vaikka saattoihan hän seksiä saadakin, en voi olla varma, sillä hän käväisee välillä pimeän käytävän puolella. Kontaktit luodaan siellä. Irakilaismiehistä ollaan hyvin kiinnostuneita.
Kadar on tähdentänyt, että täällä ei saa myydä seksiä. Saa naida, mutta ilmaiseksi. Jos haluaa rahaa, on mentävä muualle.
”Jos haluaa puhua rahasta, pitää mennä ulos puhumaan.”
Ehkä pitäisi, mutta niin ei aina tehdä. Neuvotteluja hoidetaan nopeasti kuiskaten pimeällä käytävällä ja vessan edessä. Yksi hintaneuvottelu käydään, kun seison noin metrin päässä. Ostaja on kiltin opiskelijan näköinen nuorimies: siisti kampaus, ruudullinen kauluspaita, ystävällinen hymy.
OPPAANI hoitelee kaksi asiakasta alle tunnissa, saa toiselta 25 euroa, toiselta 30. Aika vähän. Netissä myydään puolen tunnin seksihetkiä noin sadalla eurolla.
”Ehkä, mutta se riittää minulle, kun en maksa veroja. Pärjään tällä.”
Nimenomaan pärjäämisestä hänen elämässään onkin kyse, sillä hän on Suomessa ilman oleskelulupaa.
SETAN pääkaupunkiseudun jäsenjärjestössä Hesetassa ja seksityöntekijöille tukipalveluja tarjoavassa Pro-tukipisteessä on tiedetty jo jonkin aikaa, että osa turvapaikanhakijoista ja paperittomista myy seksiä. Tätä osattiin odottaa, kun paperittomien määrä alkoi kasvaa.
Myyjien joukossa on kuitenkin ryhmä ihmisiä, vähemmistön vähemmistö, josta ei moni tiedä. He ovat paenneet kotimaastaan, koska ovat pelänneet vainoa homouden tai transsukupuolisuuden takia.
Osa heistä on joutunut pakenemaan Suomessa uudestaan, kun elämä vastaanottokeskuksessa on muuttunut turvattomaksi.
”Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanne vastaanottokeskuksissa on ollut hurja”, sanoo Hesetan toiminnanjohtaja Aaro Horsma. ”Heitä on uhkailtu ja pahoinpidelty. Eräs kertoi vasta paljon myöhemmin, että oli joutunut vastaanottokeskuksessa raiskatuksi.”
Vastaanottokeskuksessa uhkana ovat toiset turvapaikanhakijat. Osa heistä suhtautuu esimerkiksi homoseksuaalisuuteen jyrkän tuomitsevasti. Siksi jotkut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista turvapaikanhakijoista ovat siirtyneet kotimajoitukseen.
Siellä muutamia on odottanut ikävä yllätys, kun majoittaja onkin ehdottanut seksiä. Tarjouksesta on ollut vaikea kieltäytyä, Horsma kertoo.
Vuolajärvi ja Kallius ovat huolissaan siitä, että elämä paperittomana, yhteiskunnan ulkopuolella, altistaa ihmisiä hyväksikäytölle. Apua ei yleensä saa, sillä jos paperiton joutuu rikoksen uhriksi, hän ei uskalla kääntyä poliisin puoleen, koska pelkää sakkoja tai käännytystä.
”Suomessa on tehty politiikkaa, jonka seurauksena tuhannet ihmiset saattavat päätyä paperittomiksi. Väliaikaiset oleskeluluvat helpottaisivat tilannetta, samoin ympärivuorokautisen majoituksen tarjoaminen”, Kallius sanoo.
Kallius on pohtinut myös turvapaikanhakijoista luotua maskuliinisuuden kuvaa.
”Lähi-idästä kotoisin olevia turvapaikanhakijoita demonisoidaan, ja monet esittävät heidät potentiaalisina turvallisuusuhkina. Toisaalta heille on kysyntää seksimarkkinoilla, heitä seksualisoidaan ja eksotisoidaan.”
KADAR on jo lopettanut seksin myymisen, ainakin toistaiseksi. Viimeisestä kerrasta on aikaa nelisen kuukautta. Seksityön sijaan hän on alkanut käydä seurakunnassa, saman vapaan suunnan kirkossa, jossa Ammarkin käy. Siellä järjestetään turvapaikanhakijoille iltoja, joissa on usein kymmeniä osallistujia. Uusia turvapaikanhakijoita on kastettu kristinuskoon kymmenittäin.
Johtuiko lopettaminen siitä kirkossa käymisestä?
”En tiedä, se alkoi vain tuntua inhottavalta. Ja olen ollut vähän sairaanakin.”
Kadar on jo kerran ollut lähellä paperittomuutta, sillä hän on saanut kielteisen oleskelulupapäätöksen Maahanmuuttovirastosta ja Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi hänen valituksensa. Lisäaikaa tuli, koska hänellä on uusi peruste turvapaikkahakemukselleen: kääntyminen kristityksi.
Juuri nyt hän on toiveikas. Varasuunnitelma on kuitenkin olemassa, siltä varalta, että Maahanmuuttovirasto ei pidä hänen uskoaan aitona. Silloin hän palaa seksityöhön. Jos usko ei auta saamaan turvapaikkaa, seksin myynti auttaa saamaan ruokaa.
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-20000051 ... 284e952f5c
