Tuomas Enbuske IL-blogissaan: Suomi saa vihdoinkin kulttuuriministeriksi anarkistin - persun
Perjantai 28.4.2017 klo 16.25
Et ehkä tiennyt, mutta Suomen perustuslakiin on kirjattu, että kulttuuriministerin pitää olla epäsiisti kyyryssä jazzia soittava vasemmistolainen.
Tuomas Enbuske.
Tuomas Enbuske. (JENNI GÄSTGIVAR)
Vihreä käy just ja just, kunhan se ei kannata markkinataloutta. RKP:ltä kelpuutetaan Jörn Donner, koska jonnet ei muista, että se sekoili 70-luvulla kuin Heikki Lampela. Kuten poseerasi alaikäisen mustan tytön kanssa rannalla alasti. Se oli siihen aikaan punk! Nykyvasemmisto vaatisi vastaavasta kastraatiota ja uudelleenkoulutusleiriä Naisasialiitto Unionin keskitysleirillä.
Jos joku muu kuin apurahataiteilijoiden hyväksymä valitaan kulttuuriministeriksi, niin on tärkeää tehdä pistokoe. Tsekataan, tietääkö se Edelfeltin ja Järnefeltin eron. Ikään kuin joku muu suomalainen erottaisi nuo. Demariministeri Anna-Liisa Kasurisen tehtyä tuon mokan 1989 seuraavat kulttuuriministeriparat ovat opetelleet haastatteluja varten muutaman kaunokirjan ja sopivasti muodissa olevan vasemmistolaisen kuvataiteilijan nimen ulkoa. Jos ette muuta keksi, sanokaa Jani Leinonen.
Mutta nyt. Kulttuuriministeriksi nousikin, kyllä, perussuomalainen Sampo Terho. Kulttuurin Kuka Kukin On -eliitti raivostui. Siis nämä, jotka käyvät ystäviensä avajaisissa juomassa ilmaista viinaa ja keskustelemassa politiikan korruptiosta samalla, kun he taidetoimikunnissa jakelevat toisilleen rahaa.
En ole koskaan äänestänyt perussuomalaisia, koska en kannata heidän maahanmuuttopolitiikkaansa, rasistien kanssa flirttailuaan enkä vasemmistolaista talouslinjaansa.
Persut saivat silti eduskuntavaaleissa tuplasti enemmän ääniä kuin vihreät. Ja enemmän ääniä kuin vasemmistoliitto ja vihreät yhteensä. Siitä huolimatta persuille ei ilmeisesti saisi antaa tätä pyhää salkkua. Ei heille tosin saisi antaa mitään muutakaan salkkua, koska demokratia on kiva silloin, kun oikeat puolueet voittavat. Missä persu, siellä ongelma.
Vasemmistolainen kriitikko Otso Kantokorpi nimitti Terhoa rasistiksi. Kirjailija Reidar Palmgren sanoi Facebookissa, että sydän jätti lyönnin välistä koska persusta tulee ministeri. Tätä Facebook-päivitystä laikkasivat mm. Neil Hardwick, Kaisa Rastimo, Saku Kuosmanen ja kokoomuslainen visailumies Reijo Salminen. Tuossa vain muutama esimerkki.
Kulttuuriväki voi olla aiheestakin peloissaan, koska voi olla, että jotkut produktiot, joita eivät käy katsomassa kuin lähisukulaiset, säälistä, hyvinkin saattavat menettää ikuisuusetuuksiaan.
Toki on viihdyttävää katsoa, kun taiteilijat joutuvat rahanahneudessaan mielistelemään vihaamaansa persuministeriä. Ja ihan yhtä viihdyttävää on katsoa, kun Sampo Terho joutuu puolustamaan julkisuudessa abstraktin käsitetaiteen rahoitusta keskisuomalaisille sahureille.
Sampo Terho todennäköisesti jäsentää taidetta kuin suomalaisten enemmistö. Terho harrastaa klassista musiikkia, kirjallisuutta ja filosofiaa. Sen sijaan se, ettei kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ollut edes käynyt oopperassa, ei häirinnyt vasemmistoa. Arhinmäki sentään kävi kavereidensa vetämässä KOM-teatterissa ja haukkui Cheekin. How original!
Kulttuuriväki puhuu kauniisti kansanvallasta ja markkinaoikeisto yksilön oikeudesta päättää, mitä se haluaa. Mutta tätä samaa kansaa ei nyt jumalauta saisi päästää päättämään, minkälaista kulttuuria kansan rahoilla tuetaan. Pysy hiljaa taidemielipiteistäsi siellä leipäjonossa, niin saan otettua susta kantaaottavan kuvan mun näyttelyyni.
Twitterissä moni vasemmistokulttuurihenkilö on kertonut, että valtion taiderahoitus ei rajoita taiteilijan vapautta. Miksi siis huolestua persun valinnasta? Jos persu suuntaa muka rahoitusta persutaiteeseen, onko meillä tähän saakka muka ollut kokoomus- vassari-, kepu- ja demaritaidetta?
Ex-misseyden takia pilkattu Tanja Karpela oli Suomen parhaita kulttuuriministereitä, koska silloin Suomen taloudella meni hyvin. Hän kasvatti taiteen tukea huomattavasti. Jotta meillä on varaa esimerkiksi apurahoihin, tarvitaan talouskasvua. Siitä huolimatta yllättävän suuri osa taiteilijoista vastustaa markkinataloutta. Terho on arvokonservatiivi, mutta markkinaliberaali, eli varmasti kiinnostunut myös taiteen rahoituksen keräämisestä.
Jos Sampo Terho on kunnon populisti, hän voisi ravistaa systeemiä, jossa lottoavat työttömät maksavat rikkaiden oopperaliput. Kulttuurirahoitusta menee älyttömiin paikkoihin kuten Luokkakokous-elokuvien tuotantotukeen. Ja se tietysti menee taas rikkaiden tuotantoyhtiöiden taskuun.
Taidehan on näkemistä ja uusia näkökulmia. Mutta kun kaikki näkevät samat möröt samalla tavalla. Oikeistolaisia taiteilijoita toki on Suomessa, mutta niitä on hankala löytää haastatteluun, koska ne pelkäävät oman heimonsa verikostoa tai ovat juoneet latomaalauksillaan tienaamansa rahat.
Tämä tosin on lähinnä suomalainen ilmiö, sillä muualla taiteesta löytyy loistavia konservatiiveja. Suosikkikirjailijoistani ainakin Michel Houellebecq, Leo Tolstoi, P.J. O’Rourke ja näytelmäkirjailija David Mamet ovat konservatiiveja.
Suomessa pirteä poikkeus on entinen taistolainen Pirkko Saisio. Hän toivoi Glorian haastattelussa "hyviltä" vasemmistolaisilta ihmisiltä enemmän suvaitsevaisuutta. Muutenkin hän oli kyllästynyt taidepiirien yksisilmäisyyteen.
Parhaassa tapauksessa Sampo Terho voisi rakentaa polun taiteellisen kuplan sisältä muuhun maailmaan.
Jos olisin taiteilija, olisin persu. Mikä sen enemmän punk. Jos taas opiskelisin kauppiksessa, olisin ehdottomasti kommunisti.
Molemmat olisivat rohkeita taideperformansseja. Melkein yhtä hauskoja kuin Oulun Jumalan teatteri tai persujen vuoden 2011 vitsi ”postmodernista tekotaiteesta”, johon jokainen vasemmistolainen taiteilija reagoi juuri kuten persut olivat suunnitelleetkin.
Vasemmistolaisen kannattaisi toivoa Halla-ahon voittoa, koska silloin puolue hajoaa. Mutta persujen eliitti ajaa ehdokkaaksi Terhoa. Ovelin on politiikan postmoderni tekotaiteilija Timo Soini: hän sai kulttuuriministerikohulla vasemmiston unohtamaan sen, että samaan aikaan ajettiin läpi hallintarekisteri, jota sekä vasemmisto että persut olivat aiemmin vastustaneet. Vasemmisto ja persut ovat muuten joskus löytäneet kulttuurissakin yhteisen sävelen: molemmat vastustivat Guggenheimia.
Tuomas Enbusken kaikki kolumnit löytyvät täältä.
Tuomas Enbuske
http://www.iltalehti.fi/politiikka/2017 ... 0_pi.shtml