15. huhtikuuta 2017
http://kemppinen.blogspot.fi/Kaikki väärässä(- -)
Mihin väliin Suomi tässä sijoittuu, se on erittäin epäselvää. Mutta erittäin selvää on, että itäisiä vaikutuksia tunnetaan huonosti, ja se oli mainitsemani televisio-ohjelman sisältö. Ohjelma oli uusinta. Keskeinen asiantuntija oli hiljan kuollut professori Aune Jääskinen, ensimmäinen suomalainen ikonitaiteen (yhdyssana tarkoittaa tässä ikoneja myös taiteena) tutkija ja kansainvälisesti tunnettu myös Tihvinän jumalanäidin ikonin tuntija.
Tuon ikonin vaiheet ovat ymmärrystä uhmaavat. Se on joka tapauksessa niin vanha, että jo Iivana Julma kävi sitä kumartamassa, ja vuonna 1941 se joutui saksalaisten käsiin.
Sotahistorian tuntijat ovat selvillä siitä, että Tihvinässä piti tapahtua jotain maailmanhistoriallista, jota ei sitten tapahtunut. Kaupunki ei kestänyt saksalaisilla eikä ”kädenlyöntiä suomalaisten kanssa” tapahtunut. Luultavasti Venäjällä elää nyt miljoonia ihmisiä, joiden mielestä tuo oli jumalanäidin tekemä ihme.
Ikonitaiteeseen aina kunnioittavan välinpitämättömästi suhtautuneena kaivelin nyt lähteitä ja käsitin, että 1400-luvulla tai mahdollisesti tuhat vuotta aikaisemmin oli oivallettu vaikea asia.
Tavallinen ilmaperspektiivi tarkoittaa yhtä tai kahta katoamispistettä, johon viivat näyttävät johtavan. Esimerkiksi Sienan 1300-luvun maalaustaiteessa ja sen jälkeenkin nähdään, miten kovasti taiteilijat kamppailivat tämän asian kanssa. Rakennustaiteessa ongelma ei hahmotu yhtä selvästi, ellei onnistu käymään peräkkäin goottilaisessa ja heti perään renessanssiajan kirkossa. Tilan tuntu eli tapa ilmentää tila on näissä kahdessa aivan erilainen.
Parempaa havaintomatkaa ei ole olemassa kuin ne pari sataa metriä Firenzen Santa Maria Maggiore-kirkolta, jossa goottilaisuus väistyy loistavien seinämaalausten tieltä, Firenzen tuomiokirkolle. Duomo kupoleineen osoitti, että aivan uudenlainen aikakausi oli tullut.
Duomoa ei näe helposti, koska kaikki paikat ovat koko ajan täynnä turisteja. Kannattaa käydä sen sijaan Firenzen San Marcon luostarissa katsomassa länsimaisia ”ikoneja”, Fra Angelicon freskoja. Kun ne on nähnyt, mikään ei enää koskaan tunnu itsestään selvältä.
Tihvinän ikonissa näkee erikoisen selvästi, että katoamispiste on kuvan edessä eikä kuvitteellisesti kuvan sisällä tai takana.
Siinä on toteutettu se ihmeellisyys, että taulu katsoo näkijää, ei päinvastoin. Levymäinen perspektiivi keskittää kaiken maalauksen ja katsojan väliseksi yksityisasiaksi.
(- -)