Populismista

Populismista

ViestiKirjoittaja jupe » 13.02.2017 01:01

"Analyysi: Populismi uhkaa demokratiaa – ja noudattaa aina samaa kaavaa

Populistien valtaannousu Euroopassa saattaa hajottaa koko Euroopan unionin. Aatteen synkkä historia näyttää unohtuneen.

– Populismi johtaa sivilisaation tuhoon! Näin jyrisi EU:n komission varapuheenjohtaja ja entinen Suomen pääministeri Jyrki Katainen Politico.eu-lehden haastattelussa marraskuussa 2016. Myöhemmin samana päivänä Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi.

Populismi on pitkään ollut nousussa niin Euroopassa kuin muualla. Ranskassa, Italiassa ja Hollannissa populistit saattaavat voittaa vuoden 2017 vaalit. Saksassa populistit ovat nousseet lähes tyhjästä merkittäväksi poliittiseksi voimaksi. Unkarissa, Puolassa ja Turkissa populistit ovat jo vallassa.

Iso-Britannian EU-eroa on selitetty pitkälti populismilla. Ja jos äärioikeistolainen populisti Marine Le Pen voittaa keväällä Ranskan presidentinvaalit, on mahdollista, että koko EU hajoaa. Populismin historialliset jäljet, muisto demokratian tuhosta 1930-luvulla on pelottava.

Ja nyt maailman vaikutusvaltaisimmaksi ihmiseksi eli Yhdysvaltain presidentiksi on valittu puhdasverinen populisti, Donald Trump.

Miksi populismi sitten on monista niin vaarallista? Ja ennen kaikkea, mitä populismi oikeastaan on?

Näihin kysymyksiin on yrittänyt vastata yhdysvaltalaisen Princetonin yliopiston politiikan tutkimuksen professori Jan-Werner Müller. Müllerin viime vuonna ilmestynyt kirja, Mitä on populismi? (What is populism?) kuului vuoden puhutuimpiin kirjoihin maailmassa.

Saksalainen, aatehistoriaan laajasti perehtynyt Müller avaa kirjassaan seikkaperäisesti populismin ydintä. Kirja osoittaa, että eri maissa toimivat populistiset liikkeet noudattavat usein hämmästyttävän samaa kaavaa.

Müllerin mukaan populismi ei ole järjestelmällinen oppisuuntaus, mutta se näyttää seuraavan omaa sisäistä logiikkansa. Näyttää myös ilmeiseltä, että populistijohtajat eri puolilla maailmaa ovat hyvin tietoisia siitä, mikä tuo logiikka on. Politiikka on hyvin systemaattista, eikä suinkaan improvisoitua tai kotikutoista.

Tässä jutussa avataan tuota populismin kaavaa.

1. Vain me edustamme kansaa

Professori Müllerin perusväite on tyly: populismin syvä ydin on se, että se on pohjimmiltaan demokratian vastainen.

Tässä vaiheessa esimerkiksi moni perussuomalaisten äänestäjä saattaa älähtää. Hetkinen, populistithan lupaavat sitä, mitä kansa haluaa, kuinka he voisivat olla epädemokraattisia.

Mutta juuri siinä Müllerin mielestä piilee populismin epädemokraattisuuden pohja. ”Populistit väittävät, että he ja vain he edustavat kansaa”, Müller kirjoittaa.

”Populistien ydinväite tarkoittaa, että jokainen, joka ei tue populistipuolueita, ei ehkä alun perinkään ole osa oikeaa kansaa”, Müller jatkaa.

Müllerin mielestä populistit ovat aina moniarvoisuuden vastaisia. Kun populistit eivät ole vallassa, he kuvaavat kaikki poliittiset vastustajansa moraalittomaksi ja korruptoituneeksi eliitiksi. Ja kun he puolestaan itse nousevat valtaan, he eivät tunnusta opposition olemassaolon oikeutusta, Müller analysoi.

Populistit korostavat lähes poikkeuksetta edustavansa myyttistä ”kansaa”, täysin riippumatta siitä, mikä heidän todellinen kannatuksensa on.

”Kyllä kansa tietää!”, julisti Perussuomalaisten edeltäjän SMP:n legendaarinen johtaja Veikko Vennamo. Vennamolle ei ollut mitään merkitystä sillä, että SMP:n kannatus ei ikinä ollut lähelläkään edes suurimman puolueen asemaa, saati sitten, että se olisi edustanut enemmistöä kansasta. Tai vielä olennaisemmin, koko kansaa.

”Me olemme kansa. Keitä te olette?”, julisti Turkin itsevaltainen presidentti Recep Tayyip Erdoğan puolueensa puoluekokouksessa.

Samaa logiikkaa noudattavat yleensä kaikki muutkin populistit. Iso-Britannian EU-erosta päättäneen Brexit-äänestyksen jälkeen eropuolen johtohahmo Nigel Farage totesi, että kyseessä oli ”voitto tavallisille ihmisille”. Ne 48 prosenttia äänestäjistä, jotka kannattivat EU:ssa pysymistä, eivät siis kuuluneet tavallisiin ihmisiin.

USA:ssa teekutsuliike vaati, että ”meidän on otettava maamme takaisin” (”Let’s take our country back”). Poliittisena iskulauseena se kuuluu Yhdysvaltain käytetyimpiin. Se sisältää ajatuksen, että joku muu on ottanut maan haltuun. Siis maailman vanhimmassa demokratiassa, Yhdysvalloissa, maata hallitsee joku tai jokin, joka on tavalla tai toisella on varastanut vallan todellisilta amerikkalaisilta.

– Tänään emme siirrä valtaa vain yhdeltä hallinnolta toiselle, vaan siirrämme vallan Washington, D.C.:ltä, ja annamme sen teille, Amerikan kansalle, Trump julisti virkaanastujaisissaan.

– Ei ole merkitystä sillä, mikä puolue on vallassa, vaan sillä, että valta on kansalla. Tammikuun 20. 2017 tullaan muistamaan päivänä, jolloin kansa alkoi taas hallita maata, Trump jatkoi.

Valta ei siis siirtynytkään Trumpille, vaan kansalle, jolta valta oli aikaisempien hallintojen aikana viety. Puhe oli kuin suoraan populismin oppikirjasta.

2. “Eliitti” on ongelma

Kaikkien populististen puolueiden perusväite on se, että kaikki vallanpitäjät ovat korruptoitunutta eliittiä.

Yhdysvalloissa presidenttiehdokas Donald Trump vetosi peruspopulistisella eliitin vastaisuudellaan. Eliitti, joka Trumpin tapauksessa piti sisällään koko olemassa olevan poliittisen johdon, puolueista riippumatta, oli syypää kaikkeen. Näin siis siitäkin huolimatta, että poliittinen eliitti oli vaaleilla valittu, ja että Trump kuuluu itsekin mitä suurimmassa määrin haukkumaansa “itärannikon talouseliittiin”.

Donald Trumpin kampanja otti käyttöön jo monta kertaa aikaisemminkin käytetyn sloganin ”hiljainen enemmistö”. Se on kuin suoraa populismin oppikirjasta. Annettiin ymmärtää, että hiljainen enemmistö on Trumpin takana.

Trump voitti vaalit, tosin vain valitsijamiehissä, ei annetuissa äänissä. Mutta olennaista on Trumpin ja monien hänen kannattajiensa retoriikka siitä, että ”todellinen Amerikka” siis ”tavalliset amerikkalaiset” voittivat.

Nämä ”todellisena Amerikkana” itseään pitävät ovat usein juuri maaseudun ja Yhdysvaltain sydänmaiden asukkaita. He suhtautuvat vihamielisesti rannikoiden suurkaupunkien ”eliittiin”. The Washington Post -lehden kolumnisti Richard Cohen kiinnitti kuitenkin huomiota(siirryt toiseen palveluun) siihen, että enemmistö amerikkalaisista asuu nykyisin niissä parjatuissa rannikko-osavaltioissa ja suurkaupungeissa.

– Olen kyllästynyt kuulemaan, etten ole oikea amerikkalainen, koska en äänestänyt Trumpia, ja koska asun rannikolla, Cohen jyrisi.

Trump totesi kampanjapuheessaan viime toukokuussa: ”Ainoa tärkeä asia on kansan yhdistäminen – koska niillä toisilla ihmisillä ei ole väliä.”

Kansa pitää siis yhdistää - paitsi ne, jotka ovat eri mieltä. Müllerin mukaan populismin tärkeimpiä piirteitä on juuri se, että parjattuun ”eliittiin” voidaan lukea kaikki, jotka eivät tue populisteja. Näin jopa silloin kun tämä ”eliitti” muodostaa siis kansan enemmistön.

– Hillary Clintonia äänesti 2,8 miljoonaa amerikkalaista enemmän kuin Trumpia. Minua on syytetty siitä, että elän ”kuplassa”. No, ensinnäkin minun kuplani on isompi kuin teidän, Washington Postin Cohen kirjoitti kolumnissaan.

– Minä olen tiskannut työkseni astioita, minä opiskelin iltaisin ja olin päivisin töissä. Minun isäni kasvoi orpokodissa ja äitini oli puolalainen siirtolainen, joka näki lapsena nälkää. Silti saan kuulla olevani ”eliittiä”, Cohen jatkoi.

Professori Müller korostaa, että populismia ei ole ajaa vaikkapa köyhän kansan asiaa. Populismia on sanoa, että muut kuin köyhät eivät kuulu kansaan.

Myöskään eliitin kritisoiminen ei vielä tee kenestäkään populistia. Populismia on kiistää moniarvoinen yhteiskunta ja väittää, että vain populistit edustavat moraalista ”kansaa”.

3. Populistit edustavat “kansaa”, mutta “kansaan” eivät kuulu kaikki

Populistit syyttävät ongelmista aina eliitin lisäksi myös jotakin muuta tahoa, joka ei ole “kansaa”.

Maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen kritisointi on perinteisesti ollut olennainen osa populistista retoriikkaa. Yhdysvalloissa on aina hyökätty viimeisimpänä tulleen siirtolaisryhmän kimppuun, ensin irlantilaisten, sitten puolalaisten, italialaisten ja juutalaisten ja lopulta latinoiden ja aasialaisten.

Myös “ulkopuolisten” vanhojen etnisten ryhmien, kuten romanien tai mustaihoisten vastustaminen voi yhdistää populisteja. Nykyiset populistit eroavat aikaisempien vuosikymmenien esikuvistaan siinä, että he kiistävät olevansa rasisteja.

Käytännössä populistien yleistävä, etnisiin tai uskollisiin ryhmiin kohdistuvat retoriikka on kuitenkin yleensä selkeästi suunnattu jotakin kansanryhmää vastaan. Olennaista on tässäkin se, että ulkopuolinen, joku “toinen” uhkaa “kansaa.”

Islamistiterrorin todellinen uhka on ollut äärimmäisen helppo kanavoida maahanmuutto-ongelmaksi.

Müllerin mukaan populistit usein yhdistävät eliitinvastaisuuden ja yhteiskunnan marginaalissa olevien etnisten ryhmien vastustuksen.

“Eliitti” edustaa ulkopuolista, esimerkiksi EU:n valtaa, ja suojelee “maahanmuuttajia” ja “islamistiterroristeja”. Itä-Euroopan ja Italian oikeistopopulisteille samoja “kansan” vastustajia ovat yhtä lailla “kommunistit”, romanit kuin “laittomat siirtolaiset”. Esimerkiksi Unkarin Jobbik-puolueen retoriikassa “poliittiset rikokset” ja “mustalaisrikokset” ovat usein lähes sama asia.

Suomessa maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvat kritisoivat usein maahanmuuttajia enemmän “suvakkeja”, siis “liberaalia eliittiä”, joka suojelee “islamisteja”. Tähän vaaralliseen eliittiin luetaan surutta kaikki, jotka ovat eri mieltä “kansan”, siis tässä tapauksessa maahanmuuttovastaisten ryhmien kanssa.

4. “Moraalinen” oikeutus valtaan

Politiikan tutkija Müllerin mielestä populismiin liittyy aina ajatus ”moraalisesta oikeutuksesta valtaan”. Populistit katsovat edustavansa ”kansan tahtoa”, joka itsessään antaa heille oikeutuksen valtaan.

Tämä logiikka pitää sisällään sen perusoletuksen, että on olemassa joku kokonaisvaltainen ”kansan tahto”.

Müller viittaa esimerkiksi Unkarin oikeistopopulistisen johtajan Viktor Orbánin perusteluihin kieltäytyä vaaliväittelyistä. Orbánin mielestä ”mitään teorioita ei tarvita, vaan vahvoja kavereita, jotka alkavat tehdä sen, minkä kaikki tiedämme tarpeelliseksi”.

Orbánin mielestä siis oikea politiikka perustuu selvästi nähtävissä olevaan maalaisjärkeen. Se mitä pitää tehdä, on ilmeistä, joten mitään väittelyä esimerkiksi arvoista tai yhteiskunnallisista kysymyksistä ei tarvita.

Tämä on tärkeimpiä demokraattisuuden vastaisia piirteitä populismissa. Lähes kaikki populistit ovat valtaan päästyään pyrkineet kiistämään yhteiskunnallisen keskustelun arvon sinänsä.

Niin Unkarissa, Puolassa kuin Turkissakin populistit ovat hyökänneet voimakkaasti median ja kansalaisyhteiskunnan vapauden kimppuun. Sama ilmiö on näkynyt jo Donald Trumpin virkakauden ensimmäisten viikkojen aikana.

Müllerin mielestä on täysin väärin ylipäätään väittää, että koskaan olisi olemassa jokin yhtenäinen ”kansan tahto”. Kansa muodostuu aina erilaisista ihmisistä, joilla on erilaisia näkemyksiä.

Populistit voivat aina pelata ”todellinen kansa” tai ”hiljainen enemmistö” -kortin väittämällä, että todellisuudessa heillä on kansan tuki, oli vaalitulos millainen tahansa.

Sanomalla edustavansa kansaa populistit itse asiassa siis kiistävät koko edustuksellisen demokratian ja vaalien merkityksen. Vaalit eivät edusta kansan tahtoa, vaan populistit. Edustuksellinen, välillinen demokratia ei sinänsä ole populisteille ongelma, mutta ainoita hyväksyttäviä kansan edustajia ovat populistit itse.

5. Karismaattinen johtaja

Populismiin liittyy aina vahvan, karismaattisen johtajan rooli. Keskeistä on ajatus siitä, että johtaja välittää kansan ”todellista tahtoa” paremmin kuin vaaleilla valitut ”byrokraattiset” tai ”korruptoituneet” kansanedustajat.

Saksalainen sosiologi Robert Michels tuli jo 1900-luvun alussa siihen tulokseen, että kaikki organisaatiot päätyvät lopulta jonkin hallitsevan eliitin johdettavaksi, riippumatta siitä, kuinka demokraattisia ne alun perin ovat. 1930-luvulla sosialisti Michels päätyikin Italian fasistien kannattajaksi. Michels uskoi, että karismaattinen Benito Mussolini välitti työväenluokan tahdon paremmin kuin byrokraattinen poliittinen koneisto.

Samaa logiikkaa ovat sittemmin noudattaneet populistiset johtajat vasemmalta oikealle. Venezuelassa vasemmistolainen presidentti Hugo Chávez vetosi loputtomilla tv-puheilla suoraan kansaan ja haukkui ”eliittiä”. ” ¡Cháves es Pueblo!” eli Cháves on kansa! kuului yksi iskulauseista.

Müllerin mukaan populistit pyrkivät aina poistamaan väliportaan ”kansan” ja johtajan välistä. Se, että Hollannin populistipuolueen johtaja Geert Wilders tai Unkarin oikeistopopulistinen pääministeri Viktor Orbán ovat istuneet maansa parlamentissa lähes koko aikuisen ikänsä, ei estä heitä kritisoimasta parlamenttia instituutiona.

Yhdysvalloissa Donald Trump käyttää samanlaista retoriikkaa. Trump on tarkoituksellisesti asemoinut itsensä poliittisen eliitin vastavoimaksi, joka saa oikeutuksensa suoraan kansalta. Trumpilla tuntuu olevan lähes pakkomielle korostaa kansansuosiotaan, esimerkiksi väittämällä, että hänen voittonsa olisi ollut historiallisen suuri (se ei ollut, päinvastoin), tai että hänen virkaanastujaisissaan olisi ollut poikkeuksellisen paljon väkeä (ei ollut).

Trump on mestarillinen käyttämään manipulatiivisia keinoja joukkokokouksissaan. Koko ikänsä itsestään brändiä rakentanut Trump tuntee jokaisen klassisen markkinointikikan. Niinpä eräät markkinointipsykologian asiantuntijat olivat ensimmäisten joukossa ennustamassa Trumpin voittoa.

Trump jatkoi joukkokokousten pitämistä vielä viikkoja presidentinvaalien jälkeen. Kun hänen piti alkaa muokata mielipiteitä myötämieliseksi sille, että hänellä ei ollut aikomustakaan toteuttaa eräitä kampanjalupauksiaan, hän osoittautui taas mestarilliseksi manipuloijaksi. Hän sanoi kannattajilleen näiden olleen vihaisia ennen vaaleja. Mutta nyt hän ohjaili samoja kannattajia maltillisiksi:

– Te olitte ilkeitä ja julmia ja halusitte voittaa, eikö niin? Mutta nyt te olette rauhallisempia ja tyyntyneitä, ette enää vihaisia ja väkivaltaisia, eikö niin? Koska me voitimme, eikö niin? Trump ohjaili kannattajiaan.

Populismin vaarallisimpia piirteitä onkin ajatus siitä, että ”johtaja” tulkitsee kansan tahdon paremmin kuin edustuksellinen demokratia tai vaalit. Silloin ollaan hyvin lähellä fasismia.

Saksassa natsien valtaannousuun liittyi olennaisesti spektaakkelimaisesti järjestetty Nürnbergin puoluekokous vuonna 1934 ja siitä tehty Leni Riefenstahlin propagandaelokuva Tahdon riemuvoitto (Triumph des Willens). Jos elokuvan viestin tiivistää yhteen lauseeseen, niin se on ”teidän täytyy sokeasti luottaa johtajiinne”. Elokuva sai miljoonat tavalliset saksalaiset kannattamaan natseja.

6. Vallankumouksellinen agenda

Abasso tutti! (Kaikki alas!), huusivat Italian oikeistopopulistit aikoinaan, ¡Que se vayan todos! (Kaikki ulos!) huudettiin Argentiinassa, Qu'ils s'en aillent tous ! (Kaikki ulos!), vaativat populistit Ranskassa.

Kaikki tarkoittavat samaa: kaikki aikaisemmat vallanpitäjät ovat korruptoitunutta eliittiä, josta on päästävä eroon. Se, että nämä vallanpitäjät ovat nousseet laillisilla vaaleilla valtaan, on populistisessa ajattelussa merkityksetöntä.

Italiassa uuden populistiliikkeen käynnistänyt koomikko Beppe Grillo muotoilee sama vielä räväkämmin. Hän on järjestänyt ns. V-päiviä, joiden nimi tulee sanasta vaffanculo eli “painukaa vittuun”. Grillon Viiden tähden -liike saattaa voittaa Italian seuraavat vaalit.

Populismiin liittyykin aina halu muuttaa koko vallitseva järjestelmä, ei ainoastaan vallitseva poliittinen linja.

Trumpin tärkein neuvonantaja Steve Bannon uhosi vaalien jälkeen, että he tulevat muuttamaan kaiken ja ”pysymään vallassa 50 vuotta.”

Tässä on kaikkein vaarallisin populismin piirre, joka uhkaa demokratiaa. ”Ei ole olemassa demokratiaa ilman kunnollista vallanvaihtokiertoa”, professori Müller toteaa.

Demokratian perusedellytys on se, että valtaapitävät ajoittain vaihtuvat.

7. Vallassa pysymisen taktiikat: ensiksi vallataan koko valtiokoneisto

Kerran valtaan päästyään populisteilla on tapana myös pitää siitä kiinni. Unkarissa ja Puolassa oikeistopopulistit eivät ole missään vaiheessa saaneet vaaleissa absoluuttista enemmistöä, mutta valtaan päästyään he ovat alkaneet muuttaa pelisääntöjä.

Professori Müller erottaa kolme tekniikkaa, joilla valtaan päässeet populisti myös pyrkivät siellä pysymään.

Ensinnäkin populistit pyrkivät valtaamaan koko valtiokoneiston. Unkarissa Orbánin Fidesz-puolue ja Puolassa Jarosław Kaczyńskin Laki ja Oikeus -puolue kävivät heti valtaan noustuaan riippumattoman oikeuslaitoksen ja median vapauden kimppuun. Kolmas tärkeä haltuun otettava elementti ovat maan tiedusteluorganisaatiot ja turvallisuuspoliisi.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on mennyt vielä pidemmälle. Hän käyttää poikkeuslakeja kaikkien poliittisten vastustajiensa kukistamiseksi ”terroristeina”.

Donald Trump näyttää aloittaneen samalla kaavalla kuin muutkin populistit. Yhdysvalloissa on pitkään ollut perinne, että presidentin vaihtuessa myös johtavat virkamiehet vaihtuvat. Mutta tapa, jolla Trumpin koneisto on käynyt ympäristö-, oikeus- ja ulkoministeriön kimppuun, on ainutlaatuinen.

Trump on myös välittömästi haastanut USA:n oikeusvaltion.Hän haukkui useiden muslimimaiden kansalaisia koskevan maahantulokiellon kumonnutta tuomaria ”niin kutsutuksi tuomariksi”, ja teki selväksi, että jos Yhdysvalloissa tapahtuu uusi terrori-isku, syypäitä ovat lakia vahtivat tuomarit.

Presidentti Donald Trumpin Valkoisen talon päästrategi Steve Bannon tuli tunnetuksi äärioikeistolaisen Breitbart-nettisivuston päätoimittajana. Bannon on pitkään puhunut täydellisen vallankumouksen politiikasta. Muutama vuotta sitten hän ennakoi radiohaastattelussa:

– Tästä tulee kapinallinen, keskustaoikeistolainen populistinen liike, joka on aggressiivisen järjestelmävastainen. Ja se tulee jatkamaan tämän kaupungin [Washingtonin] murskaamista, sekä edistyksellisen vasemmiston että republikaanipuolue-instituution.

Kesken vaalikampanjansa Trump palkkasi Bannonin kampanjansa johtoon. Vaalien jälkeen päästrategiksi noussut Bannon ei ole lainkaan peitellyt sitä, että Trumpin hallinnon tavoitteena on poliittisen järjestelmän täydellinen muuttaminen.

8. Toinen vallassa pysymisen taktiikka: osta ääniä

Steve Bannon avasi trumpilaista taktiikka Hollywood Reporter -lehden haastattelussa pian vaalien jälkeen.Trumpin tarkoitus on aloittaa ennennäkemättömän suuri, 1000 miljardin dollarin rakennusohjelma teiden, siltojen ja muun infrastuktuurin parantamiseksi. Bannon ei peittele sitä, että tämän työllisyyden kannalta valtavan ohjelman on tarkoitus varmistaa Trumpin vallassa pysyminen.

Bannon ei peittele sitäkään, että ohjelma rahoitetaan velan otolla. Kun samalla Trump aikoi toteuttaa suuret veronalennukset, Yhdysvaltain valtion velanhoito on ilmeisesti tarkoitus jättää jonkun muun huoleksi.

Valtavaa rahamäärää on myös helppo kanavoida siten, että se hyödyttää Trumpin kannalta tärkeitä etupiirejä.

Müllerin mukaan populistien vallassa pysymisen kaavaan kuuluukin olennaisena julkisten rahojen ohjaaminen siten, että se hyödyttää populisteja. Puolassa ja Unkarissa populistit ovat käyttäneet EU-tukien ohjaamista poliittisiin tarkoituksiin, Venezuelassa vasemmistopopulisti Hugo Chávez käytti maan öljyvaroja vallassa pysymiseen.

Müllerin mielestä avoin korruptiokaan ei usein näytä haittaavan populisteja samalla tavalla kuin perinteisiä poliitikkoja. Populistithan sanovat kyseenalaistenkin keinojen hyödyttävän “meitä”, ei “eliittiä” tai “ulkomaalaisia”. Ja kun “me “ on populistien puheessa yhtä kuin “kansa”, he uskaltava olla etujen ohjaamisessa omille joukoille hämmästyttävän avoimia.

9. Kolmas keino vallassa pysymiseksi: kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen

Populismin kaavaan näyttää kaikkialla kuuluvan, että valtaan päästyään populistit pyrkivät tukahduttamaan kriittisen kansalaisyhteiskunnan.

Vladimir Putinin Venäjällä, Unkarissa ja Puolassa on kaikissa hyökätty kansalaisjärjestöjä vastaa leimaamalla niitä “vieraan vallan agenteiksi”. Samalla kaikkea kriittistä kansalaistoimintaa käsittelevää lainsäädäntöä on pyritty muuttamaan niin, että populistien kritisoiminen olisi mahdollisimman vaikeaa.

Müllerin mielestä tämä on populisteille erityisen tärkeää siksi, että näkyvä kansalaisvastustus syö uskottavuutta populistien perusväitteeltä, että juuri he edustavat “kansaa”.

Trump on esimerkiksi sanonut (tai twiitannut), että useiden muslimimaiden kansalaisia koskevaa maahantulokieltoa vastustavat mielenosoittajat ovat ”ammattimaisia anarkisteja, roistoja ja maksettuja protestoijia”.

Lukuisat presidentti Trumpin kommentit vain parin viikon virkakauden aikana osoittavat, että hänellä on vaikeuksia hyväksyä terveeseen demokratiaan kuuluvaa erimielisyyttä ja oppositiota.

Yhdysvalloissa perustuslain muuttaminen on niin vaikeaa, että Donald Trumpilla tuskin on kykyä sitä tehdä. Mutta hän on jo julistanut pyrkivänsä muuttamaan muun muassa vaalilakeja. Mediaa hän haluaa suitsia esim. siten, että “kunnianloukkauksesta” (siis esim. presidentin kritisoimisesta) voisi saada helpommin tuomion. Molemmissa strategioissa on vahvoja kaikuja niin Putinin Venäjältä kuin Turkin toimista.

Liberaali demokratia tarkoittaa edustuksellista demokratiaa, jossa valittujen vallanpitäjien valtaa rajoittavat laillisuusperiaate ja yksilön vapauksia takaavat perustuslailliset oikeudet. Populistit hyökkäävät jopa avoimesti tätä vastaan. Trumpin valinnan jälkeen Unkarin pääministeri Viktor Orbán julisti liberaalin demokratian loppuneen.

– Tämä on historiallinen päivä, jolloin länsimainen demokratia näyttää vapautuvan ideologian kahleista. Tunnen, että elämme päiviä, jolloin sanomme liberaalin epädemokratian, jossa olemme eläneet 20 vuotta, päättyneeksi ja voimme palata todelliseen demokratiaan, Orbán sanoi.

10. Populismi vahvistuu kun puoluepolitiikka heikkenee

Eräänä pääsyynä populismin nousuun on perinteisen puoluepolitiikan kriisi. Kuten Müller huomauttaa, puoluepolitiikka tarkoittaa jo nimenä moniarvoisuutta. Yksikään puolue ei edusta koko kansaa, vaan ainoastaan omaa äänestäjäkuntaansa.

Kun populistit sanovat edustavansa ”oikeaa kansaa”, he asettuvat moraalisella argumentilla muiden puolueiden yläpuolelle, ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi.

Kun perinteinen puoluepolitiikka ajautuu kriisiin, yleensä populistit menestyvät.

Kun Italian sodanjälkeinen puoluejärjestelmä romahti 1990-luvun alussa, tilalle nousi Silvio Berlusconin häpeilemätön populismi.

Itä-Euroopan uusissa demokratioissa, kuten Unkarissa ja Puolassa, populismi on ollut vastaus siihen pettymykseen, että länsimainen moniarvoinen edustuksellinen demokratia ei tuonutkaan sitä nopeaa onnea, jota kommunismin romahduksen jälkeen toivottiin.

Yhdysvalloissa, Ranskassa ja monessa muussa maassa väsyminen puolueisiin liittyy osittain taloudellisen globalisaation aiheuttamaan voimattomuuden tunteeseen. Edustuksellinen demokratia kytkeytyy vahvasti kansallisvaltioon, ja kun kansallisvaltion päättäjät näyttävät globalisaation edessä voimattomilta, tilalle haetaan jotakin muuta.

Ei ole sattumaa, että populismiin liittyy lähes poikkeuksetta nationalismi. ”Amerikka ensin, Amerikka ensin”, Donald Trump tiivisti koko virkaanastujaispuheensa.

Myös eurooppalaisissa valtioissa populistit vaativat kansallisvaltion vahvistamista, ja vastustavat erityisesti EU:ta. Ranskassa Kansallisen rintaman Marine Le Pen avasi viime viikolla presidentinvaalikampanjansa. Le Pen sanoi:

– On selvää, että vasemmisto-oikeisto jako ei merkitse enää mitään. Jako ei ole enää oikean ja vasemman välillä, vaan patrioottien ja globalisaation kannattajien välillä.

Professori Müller muistuttaa, että monet populistien esiin nostamat kysymykset ovat sinänsä tärkeitä. Jos ja kun yhteiskunnassa joku kokee jääneensä ilman yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia, siihen on vastattava. Populistitkin nostavat esiin aivan aitoja epäkohtia, joihin pitää pystyä puuttumaan.

Tärkeintä on kuitenkin pitää huolta siitä, että populistien mielipide ei tukahduta kaikkia muita mielipiteitä.

Pelottavaa on se, että monet näyttävät unohtavan, mihin nationalistinen Eurooppa voi pahimmillaan johtaa, ja miksi EU alun perin perustettiin.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen läpi Euroopan tunki suuri demokratian läpimurto, kun vanhat imperiumit sortuivat. Jo 1930-luvun alussa monissa maissa ihmiset kyllästyivät uusissa ja hauraissa demokratioissa kiisteleviin puolueisiin.
Historian jäljet pelottavat

Nykyisessä nationalismin ja populismin nousussa on selviä yhtymäkohtia 1920- ja 1930-luvun Eurooppaan. Suurin osa ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustetuista demokratioista romahti tuolloin diktatuuriin. Suomi on itse asiassa ainoa näistä maailmansodan myrskyistä syntyneistä valtioista, joka on pysynyt demokratiana koko ajan.

Nykyajan populistit ärsyyntyvät vertauksista fasismiin, mutta tosiasiassa monien retoriikka ja toimintatavat muistuttavat hyvin paljon 1930-luvun esikuvia. Eivät kaikki 1930-luvun populistidiktaattorit olleet natseja, mutta kaikki heistä vastustivat moniarvoista demokratiaa.

Populismi-sana juontaa latinasta, ja sen historia ulottuu antiikkiin. Gaius Julius Caesar kuului antiikin Rooman valtakunnan rikkaimpiin ylimyssukuihin, mutta teki poliittista uraa eliitinvastaisuudella. Caesar pelasi mestarillisesti ”kansaa” valtakunnan senaattia vastaan.

Lopulta Caesar murskasi vastustajansa ja julistautui elinikäiseksi diktaattoriksi. Rooman 400 vuotta vanha tasavalta tuhoutui ja alkoi keisarien aikakausi.

Donald Trumpilla tuskin on mitään sitä vastaan, jos häntä verrataan Julius Caesariin."

Aiheesta lisää A-studiossa maanantaina 13.2. TV1 klo 21.00.

http://yle.fi/uutiset/3-9452079
jupe
 
Viestit: 821
Liittynyt: 18.07.2015 18:35

Re: Populismista

ViestiKirjoittaja Sievä Sigismund » 13.02.2017 09:54

Tuossa oli heti alkuun pikku ajatusvirhe. Populismi ei ole aate.
Populismi (lat. populus, kansa) tarkoittaa kansansuosioon usein kansankiihotuksellisin keinoin tähtäävää poliittista toimintaa.[1] Populismia on Peter Wilesin määritelmän mukaan jokainen uskonkappale tai liike, joka perustuu seuraavalle pääpremissille: "Hyve asuu yksinkertaisissa, tavallisissa ihmisissä, joita kansasta on valtaosa, ja heidän kollektiivisissa traditioissaan."[2]

Populismin ilmenemismuodot poikkeavat toisistaan huomattavasti.[3] Populismi tavoittelee laajaa kannatusta tarttuvilla iskulauseilla, vaatimalla asioita, joita enemmistö haluaisi, kehumalla ”todellista kansaa” ja pilkkaamalla räikeästi poliittisia vastustajiaan.[4] Populismin toimintamalli perustuu suosion tavoitteluun helposti omaksuttavien, usein tunneperäisten ja asioita yksinkertaistavien tunnusten avulla. Populismi ei ole varsinainen aatejärjestelmä, vaan sille on tyypillistä aatteiden tai käsitejärjestelmien vähättely ja kansanomaisuuden korostaminen.[5]

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Populismi

Mm. Jyrki Katainen syyllistyy syyllistyy jyrinässään populismiin. Motiivina tietysti oman vallan ja aseman säilyttäminen.
Sievä Sigismund
 

Re: Populismista

ViestiKirjoittaja jupe » 13.02.2017 12:45

Sievä Sigismund: "Tuossa oli heti alkuun pikku ajatusvirhe. Populismi ei ole aate."

Niinhän tekstissä sanotaankin: "Populismi ei ole varsinainen aatejärjestelmä, vaan sille on tyypillistä aatteiden tai käsitejärjestelmien vähättely ja kansanomaisuuden korostaminen."
jupe
 
Viestit: 821
Liittynyt: 18.07.2015 18:35

Re: Populismista

ViestiKirjoittaja Sievä Sigismund » 13.02.2017 14:07

Demokratia pitäisi olla kansanvaltaa, mutta kun kansa alkaa napista "demokraattisesti" valittuja johtajiaan vastaan, aletaan puhua pahasta populismista.

Monet johtavat politikot ovat kauhistelleet Trumppia, että hän aikookin toteuttaa vaalilupauksensa, joita "oikeat politikot" ovat pitäneet " vain vaalipuheina". Mitä on ajateltava politikoista, joiden mielestä vaalilupausten pitäminen on kauhistuttavaa?

Populismin nousu on reaktio huonoa politiikkaa vastaan ja on oikein, että asioita huonosti hoitavat vaihdetaan parempiin. Mitä tiukemmin vallasta turmeltuneet politikot vastustavat populismia sitä äärimäisempiä muotoja populismi saa. Toivoa sopii, että muutos tapahtuu mahdollisimman sujuvasti ja demokraattisesti.

Jopa persujen vaalivoitto aiheutti Suomessa hirveän huudon ja älämölön populismin noususta ja välittömästi vedettiin natsikortti esiin. Joku RKP:lainen proffa kutsui kansainvälisen lehdistön kokoon ulkoministeriön madaatilla ja alkoi maalailla pirunkuvia seinille halveksuvasti tuhahdellen. Se on myös populismia.
Sievä Sigismund
 

Re: Populismista

ViestiKirjoittaja jupe » 13.02.2017 14:33

Sievä Sigismund: "Demokratia pitäisi olla kansanvaltaa, mutta kun kansa alkaa napista "demokraattisesti" valittuja johtajiaan vastaan, aletaan puhua pahasta populismista."

Eikö esim. Suomessa ole valittu johtajia demokraattisesti vai mistä lainausmerkit?
jupe
 
Viestit: 821
Liittynyt: 18.07.2015 18:35

Re: Populismista

ViestiKirjoittaja Sievä Sigismund » 13.02.2017 21:02

Miten demokraattinen Suomen suuria puolueita suosiva suhteellinen vaalitapa sitten on? Sekin on vaikea ongelma.

Miten demokraattisia ovat vaalit, joissa hyväksikäytetään suuria äänimääriä haravoivia julkkisehdokkaita, kun todellinen päätäntävalta on kuitenkin puoluejohdolla ja ammattipolitikoilla. (Esim Ahtisaari-ilmiö, kun hänet valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi ja tipautettiin toiselta kaudelta.)
Sievä Sigismund
 

Re: Populismista

ViestiKirjoittaja jupe » 13.02.2017 23:24

Sievä Sigismund:
"Miten demokraattinen Suomen suuria puolueita suosiva suhteellinen vaalitapa sitten on? Sekin on vaikea ongelma.
Miten demokraattisia ovat vaalit, joissa hyväksikäytetään suuria äänimääriä haravoivia julkkisehdokkaita, kun todellinen päätäntävalta on kuitenkin puoluejohdolla ja ammattipolitikoilla."


"Suhteellinen vaalitapa on vaalitapa, jossa edustajat valitaan niin, että vaaleihin osallistuneen liittouman paikkamäärä on suhteessa liittouman ehdokaslistan yhteisäänimäärään. Suhteellinen vaalitapa edellyttää useamman ehdokkaan - ja käytännössä myös useamman liittouman - vaalipiirejä. Suhteellisessa vaalissa kullekin ehdokkaalle lasketaan vertausluku, johon vaikuttavat sekä ehdokkaan saamien äänien että tämän edustaman ryhmittymän saamien äänien määrä. Suhteellinen vaalitapa on pienille puolueille enemmistövaalitapaa edullisempi." https://fi.wikipedia.org/wiki/Suhteellinen_vaalitapa

Vaalitapaa voidaan muuttaa ja on jo muutettukin vaalipiirien osalta suhteellisuuden parantamiseksi.

Puolueen jäsenet valitsevat puoluejohdon ja vaihtavat sen halutessaan. Ei johto yksin määrää harjoitettavasta politiikasta.
jupe
 
Viestit: 821
Liittynyt: 18.07.2015 18:35


Paluu Yleistä ja ajankohtaista



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 17 vierailijaa

cron