B.J. oli 11 kuukauden ikäinen kun isä ruiskutti häneen hivin

[trisse]

Brryan Jackson oli 11 kuukauden ikäinen kun isä ruiskutti häneen hivin

Brryan Jacksonin isä halusi päästä elatusmaksuista eroon ja ruiskutti poikaansa hivin saastuttamaa verta.

11 kuukauden ikäiselle Brryanille annettiin elinaikaa viisi kuukautta.
Vastoin kaikkia odotuksia Brryan selvisi. Nyt hän on 25-vuotias.
Brryan Jacksonin isä Bryan Stewart puolestaan istuu elinkautista tuomiota teostaan.

Brryan Jackson on antanut isälleen anteeksi sen, että tämä yritti tappaa hänet. Brryan ei kuitenkaan halua, että elinkautista tuomiota teosta istuva isä pääsee koskaan vapaaksi.

Sen Brryan kävi varmistamassa Yhdysvalloissa Missourin rangaistuslaitoksessa viime kesänä, kun hän kävi lukemassa lausuntonsa Bryan Stewartin armahdusanomusta käsittelevälle lautakunnalle.

Brryanin terveydenhoitoalaa opiskelleet vanhemmat tapasivat Missourissa armeijan harjoitusleirillä. Pari rakastui, muutti yhteen, ja viisi kuukautta myöhemmin vuoden 1991 puolivälissä Brryan ilmoitti tulostaan.

Bryan Stewart oli innoissaan raskaudesta, mutta kaikki muuttui, kun hän meni mukaan Persianlahden sotaan.

- Hän tuli takaisin Saudi-Arabiasta ihan eri miehenä, Brryan kertoi.

Stewartin mukaan Brryan ei ollut hänen lapsensa. Hän vaati dna-koetta isyyden vahvistamiseksi. Hän alkoi pahoinpidellä vaimoaan niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Isä toivoi lapsensa kuolevan

Liitto hajosi, ja pari ajautui kitkerään riitaan Brryanin elatusmaksuista. Stewart ei suostunut maksamaan.

Laboratoriosta töitä saanut Stewart alkoi kaikessa hiljaisuudessa kerätä kotiinsa saastuneita verinäytteitä.

11 kuukauden iässä Brryan joutui sairaalahoitoon pahan astman takia. Äiti päätti ilmoittaa isälle asiasta, joka yllättäen ilmaantui katsomaan poikaansa.

Stewart lähetti entisen vaimonsa sairaalan kahvioon ja jäi kahden poikansa kanssa. Sitten hän otti hivin saastuttaman veriruiskun ja piikitti sen poikaansa.

- Hän toivoi, että kuolisin, niin hänen ei tarvitsisi maksaa elatusmaksuja.

Veri oli paitsi hivin saastuttamaa, myös väärää veriryhmää. Brryanin elintoiminnot romahtivat.

Lääkärit saivat pojan kuntoon ja lähettivät kotiin toipumaan. Seuraavien viikkojen aikana, Brryanin tila vain heikkeni. Neljän vuoden ajan Brryanin äiti kuljetti kuolemansairasta poikaansa lääkäriltä toiselle. Kukaan ei osannut sanoa, mikä lasta vaivasi, kunnes pojalle tehtiin aids-testi.

- Kun tulos valmistui, paljastui, että minulla oli aids. Lääkärit olivat sitä mieltä, että minulla ei ollut mitään toivoa. He antoivat minulle viisi kuukautta elinaikaa ja lähettivät minut kotiin.

Brryania hoidettiin kaikilla mahdollisilla saatavilla olevilla lääkkeillä. Välillä hän otti päivittäin jopa 23 eri pilleriä. Brryanin tila alkoi kohentua, ja hän saattoi aloittaa koulun osa-aikaisesti.

- Kouluni tragedia oli se, että koulu ei halunnut minua. He olivat kauhuissaan, Brryan sanoi BBC:lle.

Tuohon aikaan aids-tietoisuus oli puutteellista. Aidsin pelättiin tarttuvan, vaikka wc-istuimesta. Brryan oli yksin. Kukaan ei halunnut olla hänen kanssaan, häntä nimiteltiin homopojaksi eikä häntä kutsuttu synttäreille.

Lääkkeet huononsivat kuuloa

Lääkehoidot vaurioittivat pahoin Brryanin kuuloa, se on vain 80 prosenttia normaalista, mutta muuten hän voi hyvin. Hänellä on edelleen aids, mutta T-solujen määrä on keskitason alapuolella.

- Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hiv ei tartu minusta eteenpäin.

Vuonna 1998 Brryanin isä tuomittiin elinkautisen vankeuteen hiv-veren ruiskuttamisesta poikaansa. Tänä kesänä Stewart anoi armahdusta, mutta sitä ei myönnetty. Seuraavan kerran Stewart voi anoa sitä viiden vuoden päästä.

- Välillä olen herännyt painajaisiin, että isäni tulee tekemään työnsä loppuun. Olen ehkä antanut hänelle anteeksi, mutta anteeksiannossakin uskon siihen, että seurauksista pitää maksaa, Brryan sanoi.

Vuonna 2009 Brryan perusti Hope is Vital -säätiön. Se jakaa tietoa aidsista ja taistelee aidsiin sairastuneiden oikeuksien puolesta.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201610 ... 7_ul.shtml