MIELIPIDE Seppo Suikkanen 10.10.2016 2:00 HS
http://www.hs.fi/mielipide/a14759802681 ... -mielipideAugust Ahlqvist tunsi riittämättömyyttä Toisen ihmisen lahjakkuus saa itsensä tuntemaan huonommaksi, ja tätä seuraa etevämmän mitätöinti ja tuhoaminen. ALEKSIS KIVEN elämästä ja teoksista on kirjoitettu paljon.
Eräänä keskeisenä tapahtumana Kiven elämässä on ollut
Seitsemän veljeksen julkaiseminen ja teoksen saama
August Ahlqvistin kritiikki. Ahlqvist oli muun muassa kirjallisuuskriitikko, kielitieteilijä, runoilija ja professori.
Ahlqvistin kritiikki sai monenlaisia muotoja. Kaikenlaisen muun Kiven tuotannon arvostelun lisäksi hän katsoi asiakseen julkaista myös Kiven kuoleman jälkeen seuraavan runonsa:
”Runoilijaks” ma ristittiin / Sanottiin Shakespeariksi / Verraksi Väinön väitettiin: / Muut’ en ma ollut kuitenkaan / Kuin taitamaton tahruri / Ja hullu viinan juoja vaan.Tällä tavalla Ahlqvist pyrki ivaamaan ja mitätöimään, tekemään Kiven täysin arvottomaksi. Tällaisen pidäkkeettömän purkauksen voi katsoa nousevan hyvin henkilökohtaisista motiiveista, jostain hyvin omakohtaisesti koetusta. Ahlqvistin taustahan ei ollut sen ajan maailmankuvan kannalta yksiselitteinen. Hän on voinut joutua kokemaan taustansa takia hyvinkin vaikeita itsetunnon loukkauksia.
On mahdollista, että hän on jotenkin tunnistanut Kiven lahjakkuuden ja sen, ettei hän itse mitenkään yllä samaan kuin Kivi.
Sen sijaan, että Ahlqvist olisi mielessään jotenkin yrittänyt työstää heränneitä riittämättömyyden tuntojaan, hän on käynyt hyökkäykseen. Näinhän se usein käy. Toisen ihmisen lahjakkuus saa tuntemaan itsensä huonommaksi, ja tätä seuraa etevämmän mitätöinti ja tuhoaminen.
Näin varsinkin silloin, jos arvottomuuden kokemukselle on varhaista taustaa ja myös tämä kokemus elävöityy ajankohtaisen kokemuksen myötä.
Tällä tavalla Ahlqvist kiertoteitse huomaamattaan kuitenkin tuli tunnustaneeksi Kiven nerouden.
Seppo Suikkanen psykoanalyytikko, Muhos
Kommentit 7