Kuvat ovat tulosta valokuvaaja Tomi Tuulirannan nelivuotisesta projektista, jossa hän kuvasi syrjäytyneiden, alkoholistien ja huumeidenkäyttäjien asuntoja, jotka ovat jääneet tyhjilleen häädön – tai kuoleman – jälkeen...
(lihavointi minun)
Ovatko asuntojen haltijat olleet työttömiä, työkyvyttömiä, vai työhaluttomia - siinäpä pulma.
Arvelen heidän joukossaan olevan niitä, joita on potkittu ja ravisteltu oletetun työhaluttomuuden vuoksi. Ihmiset ovat pitäneet heitä työhaluttomina, koska eivät ole (ajoissa) ymmärtäneet heidän elämänsä realiteetteja.
Kuinka monen työhaluttomana pidetyn ja työhaluttomaksi leimatun ihmisen elämässä on vuosien varrella kasautuneita ja vaikeasti ratkaistavia/hoidettavia ongelmia, joista kuvat kertovat - mielestäni sitä sietäisi miettiä.
En ymmärrä ajattelua, jonka mukaan jotkut ihmiset leimataan työhaluttomiksi ja joidenkin toisten kohdalla
on hyvä pitää mielessä, ettei kaikilla ole kaikki hyvin. En yksinkertaisesti usko, että on olemassa mitään todellista työhaluttomuutta. Työhaluttomuus -käsitteen ovat keksineet ne, jotka eivät halua uskoa ihmisen voivan olla sillä tavoin sairas/vammainen, ettei hän kykene työhön vaikka miten haluaisi ja vaikka miten hän virallisten mittareiden mukaan olisi työkykyinen.
Mielestäni kyseisiä valokuvia katseltaessa voitaisiin kysyä hiljaa itseltämme, asuiko siinä kämpässä
työhaluton ihminen, joka ei viitsinyt ryhdistäytyä saadakseen elämänsä järjestykseen.