Nykykoulu suvaitsee lasten velttoilun, mielipide HS

[irmeli]

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkel ... tunut-edes

[Hilppa]

"Ei saanut myytyä yhtään pesuainepakettia". En ihmettele, että ei saanut myytyä. Yleensä vanhemmat myyvät niitä karkkeja, piparipaketteja ym. ylimakeita ja rasvaisia tukkutuotteita työpaikallaan, jossa porukat eivät kehtaa olla ostamatta, kun menevät leirikoulun, luokkaretken ym. koulu- tai lasten harrastustoiminnan hyväksi. Eivät vanhemmatkaan niitä ovelta ovelle käy myymässä.

[Valkosiipi]

Työn tekemistä ja vastuuntuntoa voi alkaa opettaa lapselle kotona jo taaperoiässä.

Jotkut jaksaa syyttää koulua ja arvostella muita vanhempia, jos oma vanhemmuus on tullut kasvuvuosien aikana puutteellisesti hoidettua.

[Psykopatologia]

Ei kai. Jannu on kai vasta päässyt "alaluokilta".

[Valkosiipi]

Huomasin itsekin että alakoululaisesta oli kyse. Poistin viimeisen lauseen.

[Kyllästynyt]

Sama periaate kulkee läpi koko yhteiskunnan; mitään ei saa vaatia keneltäkään, ja kaikki standardit luodaan tyhmimpien ehdoilla.

[Valkosiipi]

En tunne nykyistä alakoulua. Mutta ei 90-luvullakaan, jolloin omat lapseni olivat peruskouluikäisiä, alakoulussa tarvinnut koulun eteen juuri mitään tehdä. Kirjat piti olla mukana koulussa.

Rahankeruukin toimi ilmeisen samalla tavalla kuin nykyään. Osa vanhemmista (esim. me) myivät myytävät töissä lastensa puolesta. Osa lapsista myi ovelta ovelle itse. Kuten tekee nykyäänkin. Ainakin meillä käy edelleen vieraita lapsia kaupustelemassa keksipaketteja, vessapapeperia, sukkia koulujuttujen hyväksi...

[Psykopatologia]

ja meillä vain jehovia.

[Mirri]

Nykykoulu suvaitsee lasten velttoilun – lapseltani ei vaadittu oikein mitään
Ainakin jotkin koulut ja opetusmenetelmät ovat vuosien varrella muuttuneet niin lapsi­lähtöisiksi, etteivät ne enää opeta tekemään sinnikkäästi töitä, kirjoittaa nimimerkki Fiksun mutta laiskan vanhempi HS:n mielipidepalstalla.
Mielipide 14.8.2016 2:00 Päivitetty: 14.8.2016 9:48
Helsingin Sanomat

Lapseni on fiksu, nopeasti asioita omaksuva pikkukaveri. Nyt hän on suorittanut alakoulun keskiarvolla 7,5. Lähes kaikista oppiaineista hän olisi saanut kiitettävät arvosanat pienellä lisävaivalla.

Minua huolestutti koko alakoulun ajan, ettei lapseltani vaadittu oikein mitään. Olen puhumasta päästyäni jutellut lapsen kanssa koulutehtävien huolellisesta tekemisestä, kokeisiin valmistautumisesta ja omatoimisuudesta. Olen painottanut, että elämässä pärjätäkseen tulee hoitaa tarmokkaasti se, mitä pitää ja kannattaa, ja vasta sen jälkeen voi viettää vapaa-aikaa.

Ainakin tämä lapsi on luontaisesti veltto. Mielestäni hänelle ei sopinut se, miten koulussa ”ohjattiin” oppimaan: kannustettiin ja kehuttiin, miten lahjakas lapsi on, kunhan vain nyt ryhtyy hommiin.

Lasten velvollisuuksiin ei lukeutunut edes ajoissa kouluun saapuminen. Myöhästynyttä kehotettiin nätisti olemaan ensi kerralla ajoissa. Sanktiota ei tullut, eikä Wilma-merkintä tuntunut missään.

Otin opettajiin ja erityisopettajiinkin yhteyttä, ja kävimme koululla juttelemassa. Kerran erityisopettaja puuttui heikkoon todistukseen, mutta tilannetta hoidettiin päätä silittämällä. Kukaan ei sanonut lapselle tiukasti, että ”sinä pystyt kyllä parempaan, ja itse asiassa edellytämme, että teet kouluasiasi huolellisemmin”. Koulun kannustus edisti lähinnä näsäviisastelua ja itseriittoisuutta.

Jälki-istunnoista oli luovuttu. Laiskanläksyjä ei aina tarvinnut tehdä. En nähnyt lapseltani yhtäkään kunnollista kouluainetta. Hän alisuoritti ne, ja samoin koevastaukset jäivät vaillinaisiksi lauseiksi ja alimittaisiksi annettuihin vastaustiloihin nähden.

Läksyjä oli vähän tai niiden sutaisemista suvaittiin. Kouluvihkojen työnjälki oli huolimatonta, paneutumatonta. Läksyt olisivat nähdäkseni keskeinen osa lapsen itsenäisesti huolehdittavia velvollisuuksia. Vapaa-aikaa lapsilla kyllä on.

Ihmettelin myös sitä, miten paljon vanhemmat ja opettajat tekivät asioita lasten puolesta: rahankeruu luokkaretkiä varten oli keskeisin vanhempainiltojen asia. Lapseni ei viitsinyt myydä yhtäkään pesuainepakettia, mutta luokkaretkelle hän toki lähti mielellään.

Nähdäkseni tämän lapsen annettiin suorittaa alakoulu alta riman. Entä jos ”yhteiskunta muuttuu niin nopeasti, koulu ei ole pysynyt perässä, ja oppimistulokset heikkenevät” onkin virheellinen ajatusketju? Minusta oikeampi tulkinta on, että ainakin jotkin koulut ja opetusmenetelmät ovat vuosien varrella muuttuneet niin lapsilähtöisiksi, etteivät ne enää opeta tekemään sinnikkäästi töitä.

Entä jos onkin virhe tuoda kouluun keskittymistä vaikeuttavia digilaitteita, ainakin keskeiseksi osaksi? Olen oikein hyvä käyttämään nykyaikaista tietotekniikkaa, vaikka niitä ei minun kouluaikanani vielä ollut olemassakaan.

Entä jos parikymmentä vuotta sitten koulujen vaatimustaso oli paremmin kohdallaan ja se oli hyvien Pisa-tulosten syy? Pitäisikö nyt pikemmin ottaa askelia taakse kuin eteen?
En kaipaa kouluun ankaraa kuria ja uskonnollista paatosta. Päin vastoin, kärsin niistä aikoinaan, mutta jämäkkyyttä odottaisin myös nykykoululta.

Fiksun mutta laiskan vanhempi

http://www.hs.fi/mielipide/a1471055277324

[Mirri]

Entä jos fiksu lapsi olikin kurkkuaan myöten täynnä liian vaativaa vanhempaansa ja pisti tälle kampoihin siinä missä voi, koulussa?

[irmeli]

Kello 12.28 viesti on aivan turha, koska linkin laitoin jo aloitukseen.

[Mirri]

Irmeli, ei sinun linkkisi Helsingin Sanomissa olevaan mielipidekirjoitukseen ole. Käsittääkseni kaikki eivät pääse lukemaan Helsingin Sanomissa ollutta tekstiä, joten laitoin sen tänne.

[Valkosiipi]

Entä jos fiksu lapsi olikin kurkkuaan myöten täynnä liian vaativaa vanhempaansa ja pisti tälle kampoihin siinä missä voi, koulussa?

Kävi sama mielessä. Penskat on tarkkasilmäisiä näkemään, missä on hyvä rako kapinoida.

Jatkan vielä...

Veikkaan, että kyseessä on vanhempi, joka puhuu, saarnaa ja syyttelee, mutta ei oikeasti vaadi lapseltaan tekoja.

[trisse]

Oksettava vanhempi. Varmaan ihan samanlaista oli silloin Pisan menestysaikoina. Eihän niistä ole varmaan kymmentä vuottakaan.

[trisse]

En tunne nykyistä alakoulua. Mutta ei 90-luvullakaan, jolloin omat lapseni olivat peruskouluikäisiä, alakoulussa tarvinnut koulun eteen juuri mitään tehdä. Kirjat piti olla mukana koulussa.

Rahankeruukin toimi ilmeisen samalla tavalla kuin nykyään. Osa vanhemmista (esim. me) myivät myytävät töissä lastensa puolesta. Osa lapsista myi ovelta ovelle itse. Kuten tekee nykyäänkin. Ainakin meillä käy edelleen vieraita lapsia kaupustelemassa keksipaketteja, vessapapeperia, sukkia koulujuttujen hyväksi...

Me käytiin ovelta ovelle hakemassa arpajaisiin tarkoitettuja voittoja. Pyydettiin mitä vaan. Ihmiset antoivat aika mielellään kun ei tarvittu rahaa. Kaksistaan kun kierrettiin ei tuntunut niin nololta. Arpoja sitten myytiin joissain koulun tapahtumissa.

[irmeli]

ps. Mie en ole tietänyt että on erikseen Helsingin Uutiset ja Hesari vaan olen niitä ikään kuin samana lehtenä pitänyt. Kuten on Lapin Kansa ja Uusi Rovaniemi, samoja toimittajia ja sama painopaikka.

[irmeli]

Mun vanhempani itse ostivat kaikki tuotteet mitkä mun olisi pitänyt myydä.

[Valkosiipi]

Ostettiin mekin itse omien lasten myymiä tuotteita. Aina ei kehdattu tunkea myytäviä naapureille, sukulaisille ja työkavereille.

Lapset kävi meillä itse joskus ovelta ovelle myymässä, mutta kauppa kävi huonosti, kun myytävät tavarat oli kalliita ja myyjiä oli silloin paljon. Nykyään ovikello soi harvoin.

Sitten väännettiin yömyöhällä myyjäisiin leivonnaisia ja ostettiin ne leivonnaiset itse. Ääliömäistä touhua oli koulujen rahankeruu. Onkohan tuo muuttunut järkevämpään suuntaan?

[irmeli]

Siskontyttö tuo kouluun joka kuukausi 15 euroa ja sillä rahalla menevät keväällä luokkaretkelle. Eivät myy mitään.

Esim. partiolaiset alkavat myymään joulukalentereita jo lokakuussa. Kalenterit ovat iso raha koko partiotoiminnassa mutta silti on jäsenmaksu ja joka leiristä maksetaan vielä erikseen.

[Valkosiipi]

Edistystä, jos ei tarvitse myydä eikä leipoa.