Psykopatologia.munfoorumi.com

Kohdellaanko tyttöjä mielestänne nykyään tasa-arvoisesti? Entä silloin kun olitte itse tyttöjä? Mitä muuttaisitte tyttöydessä, siis tyttöidentiteetissä, jos voisitte? Oma nuoruuteni oli enimmäkseen tasa- arvoinen, mutta muistan että minua harmitti ja tuntui epäoikeudenmukaiselta, kun opon tunnilla kävimme työvoimatoimistossa, ja meille näytettiin lista miesten ja naisten palkoista. Naisten palkat olivat huonommat, joka selitettiin itsestäänselvyydeksi, mutta ei perusteltu millään.

Kyllähän ihmisten tasa-arvoinen kohtelu sukupuolesta riippumatta on nykyaikana aivan toista kuin esim. meikäläisen nuoruudessa. Kyllä silloinkin oli olemassa tyttöjen jutut ja poikien jutut. No ei siinä mitään, mutta oli myös miesten työt ja naisten työt ja epätasa-arvo palkkauksen suhteen.
Äidit olivat kotiäitejä, se katsottiin olevan naisten velvollisuus. Riippuen tietysti yhteiskuntaluokista. Siihen aikaan oli luokkajako vahva. Hyvin toimeentulevien perheiden äitien ei ollut edes soveliasta käydä työsä. Oli miehen velvollisuus hoitaa toimeentulo ja naisen koti ja lapset.
Räikeimmät epäkohdat ovat korjaantuneet, mutta hitaasti "tasa-arvoistuminen" mielestäni tapahtuu edelleenkin. Nykypäivänäkin on aloja. joilla on miesylivoima ja taas naisvaltaisia.
Esim, hoiva-ala luontuu helpommin naiselle , myös yliopistolliset tutkijan työt ovat nykyisin naisvaltaisia.
Sitten on ns. alempiarvoisia huonopalkkaisia aloja edelleenkin, jotka ovat miltei 100% naisen valtaamia, miehet kun eivät tämmöisiin lähde. Ovat vaikka ennemmin työttömiä.

Mielestäni täydellistä tasa-arvoa miesten ja naisen kesken on mahdotonta saavutaa. Sama työ-sama palkka on itsestäänselvyys, tai ainakin pitäisi olla.
Käikki"ääripäät" suuntaan tai toiseen ovat ainoastaan vahingollisia.

Sateentekijä: Sama työ - sama palkka on itsestäänselvyys, tai ainakin pitäisi olla.

Psykopatologia: Olen (luultavasti) sillä kannalla, että paremmalle duunarille olisi voitava maksaa parempaa palkkaa. - Aiankaan asia ei ole itsestäänselvyys.

No tasa-arvossa tuskin mikään on itsestäänselvyyttä.
Eiköhän se työntekijä pitäisi valita pätevyden perusteella eikä sen mukaan, mitä hänellä on housuissaan.

Muistelen kohdelleeni tytärtäni samoin kuin poikiani; puinkin heidät samalla tavoin: käytännöllisesti ja ilman mitään 'tyttömäistä hörsylää'. Ei ollut hameita, eikä mitään muutakaan sellaista.

Tuskin ikinä unohdan tyttäreni keikistelyä peilin edessä hänen päästyään (minusta riippumatta) 'tyttöjen hepeneiden' pariin. Mistä hän oli oppinut, että hän voisi olla 'tyttömäisesti nätti' ja että 'perinaiselliset' vaatteet voisivat pukea häntä sukupuolettomia vaatteita paremmin - sitä en koskaan saa tietää. Ainakaan minun feministisen ajatusmaailmani tuotosta hänen keimailunsa peilin edessä ja veljiensä ihailun kohteena ei ollut.