Psykopatologia kirjoitti:- -
Näitä ennen paikka kai lähinnä kahvila-ravintola, josta sai Helsingin halvimmat punaviinit. Siellä myös maahanmuuttajat vetivät omista pulloistaan.
Oma mielikuvani stadin "steissistä" vastaa tuota, mitä kuvauksesi sävy tuo julki. Asemarakennuksen tienoo on rosoinen, 80-luvulla opiskelupaikkojeni väliä ravatessani se oli oviaukoistaan kusenhajuinen (taitaa olla osin vieläkin) ja pahamaineinen kulkupaikka. Pultsarit kerjäsivät markkaa. Aiemmista vuosikymmenistä minulle on kerrottu, että piti olla esitettävänä voimassaoleva matkalippu, jotta sai luvan oleskella aseman sisätiloissa. Asemarakennukseen liittyy tiiviisti pahennuksen ilmapiiri ja laitapuolen kulkijat, kuten asemiin yleisesti muuallakin maailmassa.
Niin monet kerrat odottelin iltamyöhällä bussia iltasiivoustyön jälkeen kukkakiskan vierustalla. Samalla katselin, milloin mistäkin maailman kolkasta tullutta eksoottista
Proteaa ja krysanteemia. Aina oli sellainen tuntuma, että pitää olla sivussa ja tarkkailla vaivihkaa tai olla ainakin tietoinen, mitä ympärillä tapahtuu. Sittemmin tunnelma on muuttunut hieman vapautuneemmaksi kuten yhteiskuntamme muutoinkin. Taidenäyttelyt ovat kiva piristys entisten säilytyslokeroiden luona. Ja jouluvalaistus tuo kauniisti esiin rakennuksen moniruutuiset ikkunat. VR:n rekrytoimat kivimiehet olivat omalla tavallaan mainosta myös rakennukselle ja Saarisen arkkitehtuurille, vaikka omimista on arvosteltu.
Romantisoitunutta mielikuvaa asemarakennuksesta edustaa Irmelin näkemys:
"
Kauneinta mitä Hesassa on, on just Rautatieasema. Pasilasta en tiedä juuri mitään."
Oma mielikuvani on osin romantisoitunut, koska en enää niin usein kulje rautatieaseman läpi, mutta romantisoitumistani häiritsee vahvasti 80-luvun hajut, Blomstedtin kolkkoutta korostava viritys, VR:n ynnä muiden kaupallisten logot ja markkinameininki.