Näin vanhuksia kohdellaan

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Rane » 31.05.2016 13:39

No ei tietenkään saa jättää vanhuksia hoitamatta tai huonolle hoidolle. Nykyajan vaipat on kai kuitenkin aika hyviä. Ennen vanhukset jätettiin likaisiin sänkyihinsä, joissa oli matojakin.

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1451189658015

28.12.2015
Suvi Turtiainen
HELSINGIN SANOMAT

Vanhuus paratiisissa – omaiset veivät muistisairaan Elisabethin hoitokotiin Thaimaahan
Sveitsiläinen Sybil Wiedmer löysi äidilleen hoitokodin Pohjois-Thaimaasta, tuhansien kilometrien päästä kotoa. Äiti kotiutui saman tien. HS:n uusi juttusarja pohtii väestön ikääntymisen aiheuttamia muutoksia.

Pohjoisthaimaalaisessa Fahamin kylässä asuu 13 sveitsiläisvanhusta. He elävät osana paikallista kyläyhteisöä ja vierailevat temppeleissä, torilla ja ravintoloissa. Heillä ei ole yhteistä kieltä hoitajien kanssa. Kommunikointi sujuu ilmeillä ja kosketuksella.


SVEITSILÄISROUVA Elisabeth herää Fahamin kylässä Pohjois-Thaimaassa. Patjalla sängyn vieressä nukkuu tuttu hoitaja.

Elisabeth asuu kahden asunnon talossa keskellä kylää, joka on ollut hänen kotinsa kuusi vuotta.

Hän ei todennäköisesti tiedä, missä on.

Omaiset toivat Elisabethin Sveitsistä Thaimaahan hoitoon, kun hän ei enää pärjännyt yksin kotona. Se oli heidän tapansa ratkaista iäkkään äidin hoito.

Elisabeth, 93, on yksi sveitsiläisille muistisairaille tarkoitetun hoitokodin 13 asukkaasta. Parin vuoden takaisen halvauksen vuoksi hän ei puhu ja tarvitsee apua liikkumiseen. Muistin kanssa oli ongelmia jo ennen halvausta.

VUONNA 2050 maailmassa on YK:n arvion mukaan kaksi miljardia yli 60-vuotiasta, yli kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. He muodostavat silloin viidenneksen maailman väestöstä.

Yhä useampi elää yli 80-vuotiaaksi. Maailma ikääntyy vauhdilla.

Perheissä ympäri maailmaa mietitään, pärjäävätkö iäkkäät vanhemmat enää yksin kotona. Ja kun eivät, mitä tehdä?

HOITOKODIN perustaja, sveitsiläinen Martin Woodtli, löysi ratkaisun sattumalta. Woodtli jäi muistisairaan äitinsä Margrit Woodtlin kanssa yksin vuonna 2002, kun hänen omaishoitajana toiminut isänsä teki itsemurhan.

Martin Woodtli kaipasi Thaimaahan, jossa hän oli työskennellyt Lääkärit ilman rajoja -järjestölle. Hän etsi hoitokotia äidilleen Sveitsistä mutta ratkaisu ei tuntunut sopivalta.

”Minut heitettiin tilanteeseen, johon piti löytää ratkaisu”, Woodtli sanoo puhelimitse Chiang Maista. Hän päätyi palaamaan Thaimaahan – yhdessä äitinsä kanssa.

Ensimmäiset kuukaudet kokeiltiin, sopeutuuko muistisairas äiti uuteen ympäristöön. Äiti ei ollut aiemmin käynyt Aasiassa.

Mutta äiti sopeutui. Margrit Woodtli eli Thaimaassa kolme vuotta, kunnes kuoli 77-vuotiaana. Martin Woodtli jäi maahan. Hän perusti sveitsiläisille muistisairaille hoitokodin.

ELISABETH on yksi hoitokodin asukkaista. Toisin kuin Margrit Woodtlilla, Elisabethilla ei ole omaisia lähellä. Perhe asuu Sveitsissä ja Kanadassa.

Onko Elisabeth hylätty paratiisiin?

Tytär Sybil Wiedmer vastaa puhelimeen Zürichistä. Hän ei halua paljastaa äitinsä sukunimeä, koska tämä ei enää ymmärrä kaikkea.

Wiedmer kertoo kuitenkin mielellään päätöksestä lähettää äiti tuhansien kilometrien päähän kotoa.

”Äitini tilanne oli vaikea. Hän ei pärjännyt enää yksin muttei myöskään suostunut ottamaan apua vastaan.”

Mikään sveitsiläinen hoitokoti, joihin äiti ja tytär tutustuivat, ei kelvannut äidille.

”Tilanne muuttui yhä vaikeammaksi.”


Sitten Wiedmer kuuli Thaimaassa sijaitsevasta hoitokodista. Hän kirjoitti Woodtlille ja lensi paperisodan jälkeen äitinsä kanssa Chiang Maihin kolmen viikon koejaksolle.

Äiti kotiutui tyttären mukaan heti.

Wiedmer uskoo, että äidin tausta auttoi. Elisabeth oli asunut Aasiassa vuosia. Hän tunsi tuoksut, maut ja ilmaston.

Myös Woodtli uskoo elämänkokemuksen vaikuttavan sopeutumiseen. Kaikki hoitokotia kokeilleet eivät ole jääneet. ”Ei ole mitään järkeä tuoda jokaista sveitsiläistä vanhusta Thaimaahan”, hän sanoo.

Mutta on yhä enemmän ihmisiä, joille thaimaalaisen tom kha kai -keiton tuoksu on kotoisampi kuin tuoreen pullan. Ihmiset ovat kansainvälisempiä, moni on asunut ulkomailla.

Miksei vanhustenhoitokin muuttuisi?

HOITOKODIN rakennukset on ripoteltu ympäri kylää. Muistisairaat elävät osana kyläyhteisöä: käyvät temppelissä, puistossa ja torilla. Thaimaalaishoitajat eivät puhu saksaa, he kommunikoivat kosketuksella ja eleillä.

”Jotenkin tämä toimii”, Martin Woodtli sanoo.

Paikalliseen kulttuuriin kuuluu vanhojen ihmisten kunnioittaminen. Ravintolassa istuvaa muistisairaiden seuruetta ei kavahdeta.

Hoitokodin periaatteena on välttää rauhoittavia lääkkeitä. Jokaisella on oma hoitaja rinnallaan 24 tuntia vuorokaudessa.

Hinta on houkutteleva: kuukauden täysihoito Woodtlin luona maksaa noin 3 300 euroa. Sveitsissä hinta olisi arviolta kolminkertainen, Wiedmer sanoo.

FAHAMIN kylässä Elisabeth on viety retkelle kuumille lähteille.

Vuorossa on yksi kolmesta omahoitajasta, Jaew Duangsamorn. Hän on pukenut hoidokilleen punasankaiset aurinkolasit ja hellehatun. Fahamissa kuvatussa videossa Elisabeth heiluttelee jalkojaan vedessä.

On vaikea tietää, mitä hän ajattelee. Ilme on kuitenkin tyyni ja rento.

Suomen muistiliitto: ”Tärkeintä on kunnioittava kohtaaminen”
Hyvää on eläminen thaimaalaisen kyläyhteisön osana, arvioi Suomen muistiliiton toiminnanjohtaja Eila Okkonen. Vieraalta kuulostaa suomalaisen muistisairaan lähettäminen vieraaseen kulttuuriin, kauas omaisista.

Muistiliiton toiminnanjohtaja Okkonen ei silti täysin tyrmää ideaa muistisairaiden hoidosta ulkomailla. Pääasia on heidän saamansa kohtelu.

”Ihmisen kunnioittava kohtaaminen on ensiarvoista muistisairaille, kuten kaikille ihmisille”, Okkonen sanoo. ”Uskon, että Thaimaassa tämä voi hyvinkin toteutua.”

Väestön ikääntyessä muistisairaidenkin määrä kasvaa. Se aiheuttaa Suomessakin painetta uusien hoitokeinojen etsintään.

Suomessa on nykyisin hieman alle satatuhatta ihmistä, joilla on keskivaikea vai vaikea muistisairaus.

Vuonna 2060 heitä on yli kaksinkertainen määrä, noin 240 000.
Viimeksi muokannut Rane päivämäärä 31.05.2016 14:40, muokattu yhteensä 1 kerran
Rane
 

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Rane » 31.05.2016 14:09

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a14645 ... tuimmat-#8
Valvira sen kertoo: vanhuksen laiminlyönti, kovakouraisuus ja puhuminen kuin teinille ei ole ok
Kaiken muun kestämme, mutta emme sitä, että isä kärsii.

Voisiko tämänkin artikkelin kopioida tänne luettavaksi?
Rane
 

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Rane » 31.05.2016 14:57

Monella vanhuksella on vain takuueläke. Saako sillä hyvää hoitoa ja kohtelua?
Rane
 

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Rane » 31.05.2016 15:29

Niin maksaa, mutta saako sillä hyvää hoitoa ja kohtelua? Ehkä köyhimmät eivät saisi sen enempää hoivaa kuin nytkään, vaikka heitä vietäisiin halvemman hintatason maihin. Säästöjä kun haetaan, niin isompi joukko mahdollisimman pienillä kuluilla hoidettaisiin vain jossakin muualla.
Rane
 

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Rane » 31.05.2016 15:47

Nykyään ei takuueläkettä tai muitakaan tukia makseta pysyvästi ulkomailla oleskeleville. En tiedä miksi.
Rane
 

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja irmeli » 31.05.2016 17:00

Minä kyllä tarkoitin, että Suomen valtio ostaisi vanhusten hoidon halpatyövoimamaista. Ja vanhus maksaisi siitä saman mitä maksaa nyt Suomessa.
irmeli
 

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Sateentekijä » 31.05.2016 17:55

Kyllä tuo ulkomaille halpaan hoitoon siirtäminen omasta mielestäni on arveluttavaa. Iso osa dementoituneista vaatii jatkuvaa seurantaa eikä kykene asumaan mainitunkaltaisissa yhteisöissä. Kuinka moni haluaisi edes tutusta ympäristöstään vieraisiin oloihin? Onhan meilläkin palvelukotiyhteisöjä, joissa parempikuntoiset muistisairaat asuvat samassa yksikössä omissa huoneissaan tai omissa rivitaloasunnoissaan , saaden tarvittavan päivittäisen avun. Tullakseen palvelutaloyhteisössä toimeen vaaditaan asukkaalta tietty määrä omatoimisuutta.
Entä he, monin puolin liikuntarajoitteiset tai he, jotka joutuvat päivästä toiseen makaamaan vuoteissaan? Mahtaisiko heidän hoitoonsa tulla muutoksia jossain halpatyövoima maassa? Tuskin.Samalla tavoin vuoteen omat jäisivät ainoastaan perushoidon varaan.

Miksi näin räikeistä puutteista yhä vaietaan tai ollaan välinpitämättömiä, vaikka tilanne on katastrofaalinen?
http://www.uusisuomi.fi/asiasanat/vanhustenhoito
Hallituspuolue perussuomalaisia edustavat lähihoitajat Sanna Antikainen ja Tanja Hartonen-Pulkka ovat kirjoittaneet voimakkaan vetoomuksen Puheenvuoro-blogeihinsa. He vetoavat hallituspuolueisiin, etteivät ne enää leikkaisi vanhustenhoidosta.Lähihoitajia järkyttää väite, että hallitus aikoisi laskea henkilöstömitoituksen 0,4:ään nykyisestä 0,5:stä.

(--)
Myös lähi- ja perushoitajaliitto Super on ottanut kantaa hallituksen väitettyihin aikeisiin laskea hoitajien mitoitusta 0,4:ään. Nykyisin mitoitus on 0,5.

- Tällä hetkellä monille mitoitus 0,4 tarkoittaa 4 hoitajaa 10 asukasta kohden. Tämähän kuulostaa ihan kohtuulliselta. Mutta jos työntekijät jaetaan eri vuoroihin, näyttäytyy todellisuus totisesti erilaiselta, toteaa Super, joka on jakanut nettisivuillaan taulukon 0,4:n mitoituksesta.

Superin puheenjohtaja Silja Paavola laskee, että aamuvuorossa työssä olevalle lähihoitajalle jää aikaa 45 minuuttia per asiakas.

- Mitä tuohon 45 minuuttiin voisi mahtua? Aamupesut, aamupalat, lounas, kirjaaminen, iltapäiväkahvit, ulkoilu, kirjaaminen, yhteydenpito omaisiin, virikkeet, lääkehoito sekä muut hoidolliset toimenpiteet. Jokaiseen työtehtävään olisi aikaa siis alle 5 minuuttia. Aika kohtuutonta, vai mitä? Paavola kysyy.- En malta olla kysymättä teiltä: Miten toivoisitte, että teitä tai läheisiänne hoidettaisiin vanhana? Voitteko käsi sydämellä sanoa, että te ja läheisenne olisitte tyytyväisin ja turvallisin mielin näissä kuntien järjestämissä palveluissa? Paavola jatkaa.

(--)
Superin Paavola ilmoittaa, että jos henkilöstömitoitusta ollaan muuttamassa 0,4-tasolle, Super kääntyy asiassa Euroopan neuvoston alaisen ihmisoikeuksia käsittelevän toimielimen puoleen.

(--)
Lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki laukoo rajuja kommentteja Suomen vanhustenhoidon tilanteesta. - Vanhustenhoito Suomessa on paikoin lähellä jopa passiivista eutanasiaa, Palomäki kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipideosastolla.

(--)
Kauhupaljastukset vanhustenhoidosta ”yksittäistapauksia”
Kuntaliiton sosiaali- ja terveysjohtaja Jussi Merikallio sanoo, että vanhustenhuoltoa koskevien selvitysten pahalta kuulostavat paljastukset ovat yksittäistapauksia

Merkittävää on, että nämä Merikallion mainitsemat yksittäistapaukset ovan monen vanhusten hoitolaitoksen jokapäiväistä elämää.
Tuollaisten mielipiteitten lausujille tekisi hyvää tutustua edes päivän ajan monen hoitolaitoksen arkipäivään. Eiköhän silmät avautuisi!
On hyvä , että asiasta puhutaan. Muutakin pitäisi vähetellen ryhtyä tekemään!
Sateentekijä
 

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Rane » 01.06.2016 11:57

Kirjoitit Suomen pienellä alkukirjaimella. En tekisi sitä virhettä kuitenkaan. Vielä.
Rane
 

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Valkosiipi » 01.06.2016 13:47

Sateentekijä kirjoitti:Merkittävää on, että nämä Merikallion mainitsemat yksittäistapaukset ovan monen vanhusten hoitolaitoksen jokapäiväistä elämää.
Tuollaisten mielipiteitten lausujille tekisi hyvää tutustua edes päivän ajan monen hoitolaitoksen arkipäivään. Eiköhän silmät avautuisi.

Totta. Esim. terveyskeskuksen vuodeosaston toimintaan läheltä tutustuminen auttaa. Äitini on ollut pääsopraanona tuttujensa kanssa koilottamassa, miten hirveää on suomalainen vanhustenhoito. Luki kaikki yksittäiset kauhujutut lehdistä ja suurenteli niitä päässään .

Tuli aika, jolloin koilotuskaverit alkoivat tippua yksi toisensa perään vuodeosastoille ja palvelukoteihin. Äiti kävi katsomassa tuttujaan ja valitus alkoi hiljentyä. Äiti totesi, että ihan kelvollisia paikkoja. Paremmat olot kuin monella on ikänään kotona ollut. Äidin sisko ja veli joutuivat laitokseen, kumpikin oli tyytyväinen oloonsa. Lopulta äiti joutui itse vuodeosastolle kolmeksi viikoksi huonekaverinaan paljon apua tarvitseva pitkäaikaispotilas. Äiti sanoi, että hyvin ne siellä meitä hoitivat. Kahdesta hoitajasta ei äiti oikein tykännyt, olivat kuulemma vähän liian riuskoja työihmisiä. Mutta muut olivat mukavia. Huonekaveri sai kuulemma apua kun soitti kelloa. Vähän piti usein odottaa, mutta minkäs siellä oli kiire.

Tottakai epäkohtia vanhustenhoidossa on, niitä on joka paikassa. Epäkohdat pitää korjata. Mutta vanhustenhuollon huonouden huutelijoissa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka perustavat huutelunsa lähinnä toisen käden tietoihin, päätiedonvälittäjinä lähinnä iltapäivälehdet, yms, jotka tekevät lehden myyntiä edistääkseen kärpäsestä härkäsen. Toinen huutelijaryhmä on lapset, jotka vaativat äideilleen ja isilleen hotellitason vanhuspalveluita ilman että heidän perintönsä kuluu ja ilman että heidän tarvitsee itse tehdä mitään. Ne, jotka auttavat vanhempiaan, eivät yleensä möykkää, vaan käärivät hihat ylös ja tekevät vanhustensa eteen sen minkä pystyvät.

Kaapo korjattu Sateentekijäksi
Viimeksi muokannut Valkosiipi päivämäärä 01.06.2016 20:09, muokattu yhteensä 1 kerran
Valkosiipi
 
Viestit: 1387
Liittynyt: 30.06.2013 06:57

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Mirri » 01.06.2016 14:51

Vanhusten laitoshoidossa on lähivuosina ilmennyt vakavia puutteita, kuten yllättävän yleinen aliravitsemus. Eivät ne puutteet silläkään vähene, että niihin huomiota kiinnittävät ihmiset leimataan turhanaikaisiksi koilottajiksi. Mitä laitoshoidossa olevien vanhusten tyytyväisyyteen tulee, niin se on huono mittari kertomaan vanhustenhoidon laadusta; aika pitkälle viime vuosiin asti vanhukset ovat tottuneet tyytymään vähään.
Sitä paitsi jos nykyisin on vähän kuin lottovoitto päästä johonkin hoitolaitokseen pois oman kodin heitteilläolemistilanteesta, vanhus tietysti on 'tyytyväinen' ja pitää suunsa supussa. Kun se käytännössä lähes hoidotta yksin kotona sinnittely olisi vielä huonompi vaihtoehto.

Se, että kotiin järjestettävä hoito saattaa olla vielä olemattomampaa kuin laitoshoito, ei tarkoita, että laitoshoito olisi hyvää tai mitään sinne päinkään. Kuten tiedetään: vanhukset pidetään nykyisin viimeiseen asti kotonaan ja sielläkin mahdollisimman vähällä hoidolla. 'Tyytyväinen' ja 'vaatimaton' vanhus on ihannetapaus, ja vielä parempi jos vanhus kieltäytyy tarjotusta hoidosta. Kun ei kotiin voida työntyä väkisin hoitamaan... Säästyvät nekin vähäiset resurssit jollekin toiselle.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Valkosiipi » 01.06.2016 16:49

Jokainen nähkööt lasinsa puolitäytenä tai puolityhjänä...
Valkosiipi
 
Viestit: 1387
Liittynyt: 30.06.2013 06:57

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Mirri » 01.06.2016 17:25

Äitini, keuhkosyöpään menehtynyt vanhus, miltei kuoli yksin kotonaan ilman minkäänlaista hoitoa - puhumattakaan hyvästä hoidosta tai peräti saattohoidosta. Koko toista vuotta kestäneen sairastamisensa aikana hänellä ei ollut kotiin minkäänlaista hoitoa ja sairaalahoitoakin vain yhteensä runsaan viikon. Hyvä, että sentään kerkisi hoidon ja riittävän kivunlievityksen piiriin kuolemaan, mutta kiirettä piti, ettei kuollut kotona käsiini hapenpuutteeseen.
Tällainen tilanne luultavasti pääsi syntymään siksi, että äitini kotikaupunki käytti häikäilemättömästi hyväkseen hänen sinnikästä päättäväisyyttään olla ottamatta vastaan kotihoitoa. HUS luuli syöpään kuolevan vanhuksen asianmukaisen kotihoidon olevan järjestyksessä, koska se oli ilmoittanut vanhuksen lähettämisestä kotiin, vaan ei se ollut järjestyksessä. Apuvälineitä kyllä oli tungettu pieni yksiö täyteen aina rollaattoria myöten. Aivan kuin ne jotenkin olisivat auttaneet ja hoitaneet hapenpuutteessa elämänsä viime metreillä kituvaa ihmistä, joka oli aivan liian sairas hyötymään niistä.

Että se laseista; niin puolitäysistä kuin puolityhjistäkin.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Sateentekijä » 01.06.2016 19:00

Valkosiipi kirjoitti:
Kaapo kirjoitti:Merkittävää on, että nämä Merikallion mainitsemat yksittäistapaukset ovan monen vanhusten hoitolaitoksen jokapäiväistä elämää.
Tuollaisten mielipiteitten lausujille tekisi hyvää tutustua edes päivän ajan monen hoitolaitoksen arkipäivään. Eiköhän silmät avautuisi.


Valkosiipi, minä tuon ajatuksen toin ilmi eikä Kaapo
Näin kuuluu alkuperäinen kirjoitukseni:

Kirjoittaja Sateentekijä » 31 Touko 2016, 17:55

Kauhupaljastukset vanhustenhoidosta ”yksittäistapauksia”
Kuntaliiton sosiaali- ja terveysjohtaja Jussi Merikallio sanoo, että vanhustenhuoltoa koskevien selvitysten pahalta kuulostavat paljastukset ovat yksittäistapauksia

Merkittävää on, että nämä Merikallion mainitsemat yksittäistapaukset ovan monen vanhusten hoitolaitoksen jokapäiväistä elämää.
Tuollaisten mielipiteitten lausujille tekisi hyvää tutustua edes päivän ajan monen hoitolaitoksen arkipäivään. Eiköhän silmät avautuisi!
On hyvä , että asiasta puhutaan. Muutakin pitäisi vähetellen ryhtyä tekemään!

Halusin vaan korjata, vaikkei sillä liene suurta merkitystä,kuka sanoi , vaan sillä mitä ja milloin sanoi:)

Valkosiipi kirjoitti:
Tottakai epäkohtia vanhustenhoidossa on, niitä on joka paikassa. Epäkohdat pitää korjata. Mutta vanhustenhuollon huonouden huutelijoissa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka perustavat huutelunsa lähinnä toisen käden tietoihin, päätiedonvälittäjinä lähinnä iltapäivälehdet, yms, jotka tekevät lehden myyntiä edistääkseen kärpäsestä härkäsen. Toinen huutelijaryhmä on lapset, jotka vaativat äideilleen ja isilleen hotellitason vanhuspalveluita ilman että heidän perintönsä kuluu ja ilman että heidän tarvitsee itse tehdä mitään. Ne, jotka auttavat vanhempiaan, eivät yleensä möykkää, vaan käärivät hihat ylös ja tekevät vanhustensa eteen sen minkä pystyvät.


Totta kyllä tuokin, itse alan ammattilaisena tiedän, että tuomitsijat itse potevat huonoa omaa tuntoa vanhuksensa laiminlyönnistä ja syyttävät laitosta.
Media on yksi pahimmista lietsojista.Mutta ei savua ilman tulta! Ihan tyhjästäkään ei näitä juttuja tempaista, vaikka ne usein väritetään negatiiviseen sävyyn.
Hoitolaitoksissa,, joissa itse olen työskennellyt ei kaltoinkohtelua ole ilmennyt
joten yleistäähän tätä ei voi. Toisaalta yksikin tapaus laittaa hälyytyskellot soimaan!
Viimeksi muokannut Sateentekijä päivämäärä 01.06.2016 19:15, muokattu yhteensä 3 kertaa
Sateentekijä
 

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Mirri » 01.06.2016 19:02

Sen verran kuohautti tuo Valkosiiven juttu vesilaseista, että kävin lukemassa omaa päiväkirjaani - katsomassa, että muistanko kokemani oikein.
Siteeraan tänne:
Kirjoittaja Mirri » 06.02.2015 19:37
Psykoterapeutti hämmästeli sitä, että äitini seuraava lääkäriaika on niin myöhään kuin vasta tämän kuun lopulla. Hyvä että hämmästeli, koska luisun kovin herkästi ajattelemaan asiat niin, että minä vain suurentelen ja paisuttelen, tai että olen käsittänyt jotakin väärin enkä tiedä enkä ymmärrä...
Kun psykoterapeuttikin ihmetteli, minulle tietysti vahvistui käsitykseni, jonka mukaan äidin hoidossa (siinä olemattomassa) on tällä hetkellä jotakin pahasti hullusti ja vinksallaan. Etteivät asiat Husin hoidossa ole menneet niin kuin maallikkoina uskottiin, ja ettei äidin nykyinen hoito ole sellaista kuin sen pitäisi olla.

Laskin oikein kalenterista, että äiti on lähetetty Husin keuhkosairauksien akuuttiosastolta oman onnensa nojaan peräti kuudeksi viikoksi. Ilman minkäänlaista tietoa tai sopimusta yhteydenpidosta hoitotahon kanssa sen kuuden viikon aikana. Onhan se hirmuisen pitkä aika; kipulääkekin loppuu 'hyvissä ajoin' ennen seuraavaa lääkärikäyntiä... Eikä kukaan ole Husista kysellyt - ei ilmeisesti ole ollut tarkoituskaan kysellä - kipulääkityksen toimivuutta ja äidin vointia sairaalasta kotiuttamisen jälkeen ja ennen kaukaisuudessa odottavaa lääkäritapaamista.

Tätäkö Husin tarjoama palliatiivinen hoito on? Käytännössä ei minkäänlaista hoitoa viikkokausiin.
Kuusi viikkoa on pitkä aika kivuliaalle ja oksentelevalle syöpäpotilaalle odotella, että hoitoon tehtäisiin tarkistuksia ja korjauksia edes sen verran, että kivut helpottaisivat.
Kirjoittaja Mirri » 09.02.2015 12:21
Nyt taitaa edessä olla ambulanssireissu sairaalaan. Soitin ja äiti kuulosti kovin huonolta. Syystä tai toisesta ei kuitenkaan ollut lähtenyt mihinkään. Ei kenties ole uskaltanut yksinään. Odottelee minua nyt kuin kuuta nousevaksi ja sanoi, että katsotaan sitten, kun tulen...

On tämä järkyttävää: liian sairas lähteäkseen edes sairaalaan yksinään. Ymmärrän kyllä, turvattomuuden tunne voi olla aika valtaisa, kun puhekyky on mennyt eikä happikaan enää riitä. Puhelimeen vastaaminen kestikin niin kauan ja oli niin epämääräistä, että luulin hänen olevan sairaalassa. Vaan ei... Puhelimesta oli akku lopussa, muttei hänen voimansa riittäneet siihenkään; puhelin oli auki ja kesti 'ikuisuus' ennen kuin sieltä kuului mitään - hän kun yritti saada sitä laturiin.

Ei sitten muuta kuin menoksi; sanon äidille, että nyt mennään sairaalaan ja minä tulen mukaan hänen tuekseen ja turvakseen. Jos hän hangoittelee vastaan. Mutta toivottavasti ei. Hoituupa sitten se Terhokotiasiakin saman tien, ei tarvitse enää viikkoja odotella ennen kuin päästään puhumaan asiasta Husissa.

Sairaalassa äiti sinnitteli hengissä enää pari päivää. Ei ollut kuolevalla vanhuksella palliatiivista hoitoa, saattohoidosta puhumattakaan. Tarkalleen ottaen ei ollut minkäänlaista hoitoa.
Jos joku puolityhjän vesilasin puolitäytenä näkevä haluaa selittää äitini ja minun kokemuksen yksittäistapaukseksi, niin mikäs siinä. Tosiasiat kuitenkin ovat ja pysyvät.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Valkosiipi » 01.06.2016 19:29

Mirri:"Äitini, keuhkosyöpään menehtynyt vanhus, miltei kuoli yksin kotonaan ilman minkäänlaista hoitoa - puhumattakaan hyvästä hoidosta tai peräti saattohoidosta. Koko toista vuotta kestäneen sairastamisensa aikana hänellä ei ollut kotiin minkäänlaista hoitoa ja sairaalahoitoakin vain yhteensä runsaan viikon. Hyvä, että sentään kerkisi hoidon ja riittävän kivunlievityksen piiriin kuolemaan, mutta kiirettä piti, ettei kuollut kotona käsiini hapenpuutteeseen.
Tällainen tilanne luultavasti pääsi syntymään siksi, että äitini kotikaupunki käytti häikäilemättömästi hyväkseen hänen sinnikästä päättäväisyyttään olla ottamatta vastaan kotihoitoa. HUS luuli syöpään kuolevan vanhuksen asianmukaisen kotihoidon olevan järjestyksessä, koska se oli ilmoittanut vanhuksen lähettämisestä kotiin, vaan ei se ollut järjestyksessä. Apuvälineitä kyllä oli tungettu pieni yksiö täyteen aina rollaattoria myöten. Aivan kuin ne jotenkin olisivat auttaneet ja hoitaneet hapenpuutteessa elämänsä viime metreillä kituvaa ihmistä, joka oli aivan liian sairas hyötymään niistä.

Että se laseista; niin puolitäysistä kuin puolityhjistäkin."


Jokainen kokemus on yksilöllinen. Hyvä ja huono. Kumpiakaan ei ehkä kuitenkaan pidä yleistää.

Tuskin kysymys on kaupungin häikäilemättömyysestä. Ei kai kaupunki voi täyspäistä, vaikkakin sairasta ihmistä mihinkään pakottaa. Jos apuvälineitä oli useita, voi ne apuvälineet olla ainoa apu, jonka äitisi suostui kotihoidolta ottamaan vastaan. Ihmisellä kun on loppuun asti kuitenkin itsemääräämisoikeus. Suostutteluun tuskin riittää kaupungin rahkeet. Ja omaissuhteetkin on usein niin monimutkaisia, ettei omaisiltakaan voi vaatia suostuttelua.

Minun äitini kroonikkosairaalakokemus oli hyvä, hän on jatkossakin valmis menemään terveyskeskuksen vuodeosastolle. Ja kotihoito toimi meillä loistavasti, kun äiti oli tosi sairas. Olivat jopa kotipihalla vastassa kun äiti tuli taksilla sairaalasta kotiin. Aluksi kotihoito kävi kaksi kertaa päivässä, ruoka tuotiin kotiin, pesuun haettiin kerran viikossa, turvaranneke asennettiin yötä varten... Kaikki napsati helposti. Ainoa mitä äidiltä vaadittiin, oli, että hän suostui hoidettavaksi ja hyväksyi kotihoidon systeemit.

Siinä systeemien hyväksymisessä sitten meillä tuli kompurointia. Meidän rautarouva kun ei hyväksynyt sitä, että lääkkeet jaettiin "väärin", kotihoitajat tulivat milloin sattui, ja viimeinen pisara oli, kun musta mies käveli yksi aamu ovesta sisään... Eli veikkaan, Mirri, että sinunkin äidilläsi saattoi olla liuta hyviä syitä, miksi hän ei kelpuuttanut kotihoitoa.

Minun äitini alkoi järjestelmällisesti pelata minun kanssani peliään "kotihoito ulos". Lopputulos oli, että jokainen palvelu lopetettiin yksi kerrallaan. Äiti todisti, että hän ei niitä tarvitse. Turvapuhelin on ainoa, jota en ole antanut lopettaa. Saa minun puolestani jankata asiasta vaikka maailman tappiin.

Eli käsitteet vanhusten itsemääräämisoikeus, heitteillejättö, vastuut... on minusta enemmän kuin mutkikkaita kysymyksiä. Äitini ei ole heitteillä, koska hän ihan oikeasti onnistui kuntoutumaan, vaikka me ja koko terveydenhuolto kaikki muuta luulimme. Luulen että yksi syy kuntoutumiseen on halu elää itsenäisesti ehkä loppuun asti.
Viimeksi muokannut Valkosiipi päivämäärä 01.06.2016 20:24, muokattu yhteensä 1 kerran
Valkosiipi
 
Viestit: 1387
Liittynyt: 30.06.2013 06:57

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Mirri » 01.06.2016 20:21

Olihan niitä syitä kieltäytymiseen, mutta käsittääkseni ne olivat kotihoidon synnyttämiä. Pieleen meni heti alusta lähtien. Hus ilmoitti kotihoitoon äitini kotiuttamisesta, ja kotihoidosta oli luvattu olla yhteydessä äitiin heti kotiuttamisen jälkeisenä päivänä. Meni viikko ennen kuin tuli minkäänlaista yhteydenottoa. Soittaja pahoitteli kiireitään. Viikko on keuhkosyövän loppusuoralla olevalle vanhukselle pitkä aika olla vailla minkäänlaista hoitoa. Myöskään Husista ei soiteltu perään eikä varmisteltu kotihoidon järjestymistä; siellä vain luotettiin siihen, että Helsingin kotihoito tekee minkä lupaa.

Tämä niin sanottu itsemääräämisoikeus on hyvä tekosyy hoitamatta jättämiseen ja suoranaiseen heitteillepanoon resurssipulan aikakautena. Käsittääkseni etenkin Helsinki korostaa 'itsemääräämisoikeutta'. Siihen voidaan vedota jopa niin, etteivät omaiset pääse valvomaan vanhuksensa etuja ja vaatimaan hänelle parempaa hoitoa hänen puolestaan. Ja järkevälläkin vanhuksella voi harkintakyky pettää vakavan sairauden kurimuksessa. Kuten äidilläni niin, että lapsuusaikaisten sotamuistojensa vuoksi hän pelkäsi Malmin sairaalaan joutumista sillä seurauksella, ettei huolinut sieltä kotihoitoa. Mutta eihän se, että kuoleva vanhus kieltäytyy kotihoidosta ole riittävä syy hoidotta jättämiseen, vaan hoito pitäisi järjestää toisella tavalla; jonkun olisi pitänyt tehdä niin. Tässä tapauksessa sitä ei tehnyt kukaan, ei kaupungin koti(sairaan)hoito, eikä HUS. Molemmat vain jäivät 'luulemaan', että toinen hoitaa vaivautumatta edes soittamaan potilaalle ja kyselemään perään.

Yksi laboratoriokäynti järjestettiin kotiin, kun äiti sanoi ettei hän enää kuntonsa vuoksi pysty lähtemään edes lähimpään laboratorioon, ja alueen sosiaalityöntekijä ponnekkaasti vaati näytteiden ottoa järjestettäväksi kotisairaanhoitona. Mutta nekin menivät pieleen; hoitajalla ei ollut mukana kaikkia tarvittavia välineitä, joten lopulta potilas kuitenkin rahdattiin Malmille labraan. Se vanhus, joka kuoli sairauteensa parisen viikkoa labrakäyntinsä jälkeen.
Tällä systeemillä periaatteessa tulee halvaksi: pitkitetään palliatiivisen ja saattohoidon aloittamista kuolemansairaiden vanhusten kohdalla niin pitkään, että sinnittelevät itsekseen hengissä sen minkä pystyvät ja kuolevat sopivasti alta pois ennen kuin varsinaista elämän loppusuoran hoitoa ehditään edes aloittaa.

Valitettavasti on niin, että lähiomaisten kokemukset ovat voimakkaita; varsinkin ne huonot kokemukset, jotka ovat traumatisoivia. Niinpä esille nousevat juuri ne kokemukset, joista toivoisi, ettei kenenkään muun vanhuksen lähiomaisineen tarvitsisi käydä läpi samaa. Minun onneni suremaan jääneenä lähiomaisena oli se, että HUS hoiti oman osuutensa varsin mallikkaasti; silti, vaikka HUS:n hienot lupaukset palliatiivisesta hoidosta jäivät suurelta osalta toteutumatta, koska kotihoidon osuus jäi puuttumaan.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Näin vanhuksia kohdellaan

ViestiKirjoittaja Mirri » 01.06.2016 21:31

Valkosiipi, juuri noin: tarvittaisiin omaisten ja muiden läheisten tahtoa ja tarmokkuutta kipeästi, aivan liikaa. Näin minun mielestäni, koska juuri läheiset ovat aivan kädettömiä, jos vanhus kieltää heiltä yhteydenpidon hoitotahoihin ja muihin viranomaisiin.

Kuten äitini sanoi minulle kieltäessään jyrkästi minua soittamasta mihinkään viranomaistaholle; en saanut ottaa yhteyttä Husiin enkä Malmin sairaalan kotihoitoon: jos sinä soitat, saavat siellä sen käsityksen, etten enää tule toimeen yksinäni... Ihminen, jolta oli ääni mennyt keuhkosyövän takia, henki pihisi kirjaimellisesti, ja hän veteli viimeisiään - sitäkin kirjaimellisesti. Kai viranomaiset ja hoitotahot voisivat ilman läheisten yhteydenottojakin ymmärtää, että keuhkosyöpään kuoleva kotonaan yksin sinnittelevä vanhus tarvitsee apua ja hoitoa enemmän kuin kuuden viikon välein?

Juuri lähiomaiset ovat pahasti puun ja kuoren välissä, jos vanhus kieltää heitä loukkaamasta hänen itsemääräämisoikeuttaan. Viranomaiset ovat tässä asiassa lähiomaisia toimintakykyisempiä; heidän pitäisi älytä ja osata toimia omin päin ja oman asiantuntemuksensa varassa läheisten tehdessä kaikkensa säilyttääkseen hyvät suhteet rakkaaseen vanhukseensa. Ei minusta ollut loukkaamaan äitiäni toimimalla hänen tahtonsa vastaisesti; kunnioitin hänen itsemääräämisoikeuttaan, ja mielestäni tein niin perustelluista syistä. Viranomaisten ja hoitotahojen tilanne on aivan toinen: millä oikeudella ne vetävät itsemääräämiskortin esille ja heittävät arkaluontoisen pallon omaisten käsiin? Omaisten, jotka vanhuksen itsemääräämisoikeutta loukkaamalla aiheuttavat paljon enemmän vahinkoa kuin viranomaiset tehdessään saman virkansa nojalla.

On tilanteita, joissa pitää rohjeta loukata ihmisen itsemääräämisoikeutta hänen omaksi parhaakseen, ja niitä tilanteita ei saisi sälyttää omaisten harteille, vaan nimenomaan viranomaistahojen pitäisi hoitaa ne.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Edellinen

Paluu Yleistä ja ajankohtaista



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 23 vierailijaa