Kun Suomeen alkoi tulla turvapaikanhakijoita, Luona-yhtiö haistoi tilaisuuden. Se perusti useita vastaanottokeskuksia pääkaupunkiseudulle. Niissä ihmisten turvallisuus ja terveys ovat olleet vaarassa, kertovat yhtiön entiset ja nykyiset työntekijät.
SUNNUNTAI 22.5.2016 2:00 Päivitetty: 22.5.2016 8:40
Jussi Konttinen HS
SYYSKUUN 15. PÄIVÄ vuonna 2015. Maahan on saapunut parin kuukauden aikana Tornion kautta 10 000 turvapaikanhakijaa, joille pitää saada nopeasti katto pään päälle.
Viranomaiset eivät ole varautuneet tilanteeseen. Maahanmuuttoviraston, kuntien ja SPR:n vastaanottokeskukset alkavat täyttyä, ja viraston edustajat soittelevat läpi yksityisiä yrityksiä.
Yhdessä numerossa tärppää.
Barona on opiskelija Markus Oksan tovereineen vuonna 1999 perustama henkilöstövuokrausyritys, joka on paisunut 250 miljoonan euron liikevaihdon konserniksi. Tytäryhtiö Luona, entinen Barona Hoiva, aloitti toimintansa vuonna 2014, ja se on tarjonnut asunnottomien ja päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumispalveluita.
Luonan hallitukseen on haalittu politiikkaan kytköksissä olevia henkilöitä. Puheenjohtaja on Helsingin entinen sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen (kok), jäseniä kansanedustaja Sanna Lauslahti (kok), viestintäkonsultti Ulpu Iivari (sd) ja konsultti Pasi Natri (kok), joka on euroedustaja Miapetra Kumpula-Natrin (sd) mies.
Luonaa konsultoi kauppatieteiden maisteri Milja Saksi, lääkäripalveluyritys City Caren perustaja, josta tulee kuukautta myöhemmin yrityksen toimitusjohtaja.
- -
Kauppatieteilijä Milja Saksi tuli Luonan toimitusjohtajaksi syksyllä.
NYT SAKSI kuvaa syyskuista tilannetta näin: ”Päätimme lähteä auttamaan.”
SAMI KERO / HS
”Emme yhtään tienneet, ketä odottaa”, Saksi muistelee. ”Busseilla saapui 200 ihmistä, lähinnä nuoria miehiä Irakista.”
Kilpailutus jäi siinä kiireessä hoitamatta, ja Maahanmuuttovirasto osti Luonan palvelut suorahankintana. Sopimuksetkin allekirjoitettiin vasta viikkoa myöhemmin.
Bisnesidea oli sinänsä nerokas: Baronan tytäryhtiöllä Forenomilla oli valmista majoituskapasiteettia, ja henkilöstöyhtiönä Barona pystyi löytämään nopeasti työvoimaa. Luonalla ei kuitenkaan ollut kokemusta turvapaikanhakijoista eikä sosiaali- ja terveyspalveluista.
ERITYISEN VAIKEAA Luonalle oli haastateltavien mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen. Maahanmuuttoviraston ohjeiden mukaan keskuksissa tulisi olla yksi terveydenhoitaja ja yksi sosiaalityöntekijä 150:tä asukasta kohti.
Haastateltujen mukaan Luona ei päässyt tavoitteeseen kuukausiin, vaan terveydenhoitajia oli keskuksissa vain toisinaan.
”Kouluttamattomat ohjaajat oli asetettu portinvartijoiksi päättämään, pääseekö asukas lääkäriin”, sanoo entinen ohjaaja. ”Kuumemittarikin olisi siinä auttanut.”
Hänen mukaansa ihmiset itkivät epätoivoissaan, kun eivät saaneet hoitoa. Vaivoihin annettiin Buranaa, muut lääkkeet käskettiin ostaa 92 euron kuukausittaisella vastaanottorahalla. Hampaita jotkut turvapaikanhakijat vetivät itse.
Entinen terveydenhoitaja kertoo olleensa kädetön: vastuulla oli 800 ihmistä, lääkkeitä ei saanut ostaa, ja lääkäriin sai lähettää vain viisi ihmistä päivässä.
Potilas Rebwar Nadir Qadir, jolta on ammuttu leuka murskaksi, ei saanut suositeltua proteesia. Hän kertoo, ettei saanut kahteen kuukauteen edes särkylääkettä. Kiinteän ruoan syönti tuottaa kipua, mutta muuta ei ole tarjolla.
Mielenterveyteen ei haastateltujen mukaan kiinnitetty mitään huomiota, vaikka moni oireili pahasti.
”Kerran yksi turvapaikanhakija makasi 12 tuntia omassa ulosteessaan ilman, että asialle tehtiin mitään. Kirjoitin asiasta raportin, mutta se poistettiin”, sanoo yksi työntekijä.
Terveydenhuollon ongelmat tulivat julkisuuteen tammikuussa, kun 21-vuotias afganistanilainen turvapaikanhakija kuoli Nihtisillan vastaanottokeskuksessa aivoverenvuotoon.
Työntekijän mukaan mies oli valitellut pitkään voimakasta päänsärkyä, mutta sai hoidoksi vain Buranaa. Viranomaiset tutkivat tapausta. Luonan antaman selvityksen mukaan aivoverenvuoto ei olisi ollut estettävissä aiemman oireilun perusteella.
TOINEN ISO ONGELMA Luonan keskuksissa on ollut haastateltavien mukaan turvallisuus. Vartijoiden työ on stressaavaa, sillä osa turvapaikanhakijoista käyttäytyy aggressiivisesti, ja välillä keskuksessa saattoi haastateltavien mukaan olla vain yksi yövartija.
Useiden haastateltavien mukaan tilannetta vaikeutti, että vartijoissa oli avoimia rasisteja, jotka päihtyivät vallasta.
”Jos yritti olla asiallinen, vartijat nauroivat, että mitä sä noita partalapsia hyysäät, ei niille tarvitse puhua”, kertoo yksi ohjaaja. ”Kun ehdotin, että jalkansa loukannut asukas käytäisiin hakemassa lääkäristä, naurettiin, että kyllä se voi linkata yhdellä jalalla.”
”Moni vartija näytti nauttivan konflikteista, myös maahanmuuttajataustaiset”, sanoo toinen. ”Oli turhaa voimankäyttöä, ja raudoituksesta tuli tapa: mies lattialle, jalka niskan päälle ja käsiraudat kiinni.”
Vastaanottolain mukaan turvapaikanhakijoiden huoneisiin ei mennä ilman lupaa, mutta työntekijät kertovat, että osa vartijoista teki ratsioita edes koputtamatta ovelle ja ihmisiä siirreltiin mielivaltaisesti keskellä yötä.
http://www.hs.fi/paivanlehti/22052016/a1463713596687
[Lainauksia HS:n Sunnuntaisivujen artikkelista.]
