Psykopatologia.munfoorumi.com

Suruvaippa vai amiraali? – Testaa, kuinka hyvin tunnet Suomen perhoset
Opettele lajit nyt, sillä perhosten paras tarkkailuaika lähestyy.

TIEDE 12.5.2016 12:08 Päivitetty: 12.5.2016 12:08 KIMMO TASKINEN http://www.hs.fi/tiede/a1463018602702
(- -)
Perhosvisa (max 25)
(- -)

Sain pisteitä 24/25, meni joku kehrääjä väärin. Kiitos tästä isälleni joka aikoinaan opetti minulle perhostietämystä.

PP. Mitkä olivat omat pisteesi?

9/25. Perhoset ovat mielestäni oksettavia hyönteisiä. Väristelevät pieniä karvaisia tuntosarviaan ja toukkavartaloitaan. *yack* Symbolina perhonen on ok mutta todellisuudessa inhottava öttiäinen...

En ole tehnyt. En tunne luontoa.

Pelkäät häviäväsi minulle...

Perhoset ovat kauniita luonnon omia väriläiskiä eivätkä ole kenellekään haitaksi tai ainakaan vaaraksi. Ne eivät ime vertasi, eivät pure eivätkä pistä.
Tosin joittenkin perhosten tuokat ovat suursyömäreitä ja täten puustolle haitallisia. Tuomenkehrääjäkoin toukkien kutoma verkosto pilaa yhdeksi vuodeksi puun, mutta puu elpyy ja on taas seuraavana kesänä täydessä lehdessään. Mäntypistiäisen toukat ovat laajalle levitessään kyllä tuhoisia. Siitä ei minulla ole tietoa, kuinka lopullista tuhoa nuo tuokat aiheuttavat.

Trissen ja PP.n keskeinen perhoskisa:) Kumpi teistä kaupunkilaisjunteista saa paremmat pisteet?

Tiesittekö muuten, että


Aleksandranlinnunsiipi on maailman suurin päiväperhoslaji, sen siipien kärkiväli voi olla jopa 31 cm ja vartalon pituus 8 cm pitkä. Laji elää Namibiassa. Ei siis tarvitse pelätä, että istuisi käsivarrellesi kuumana kesäpäivänä.

Eilen aamulla oli vähän paha mieli, sen oikein kruunasi se, kun näin asfaltilla jonkin yökkösen/kehrääjä tms., joka oli juuttunut lammikkoon ja koitti räpistellä toista siipeään. Nostin sen hellästi kuivalle ja katsoin pääsisikö se turvaan. En tiennyt oliko se elävä vai kuollut, liikkuiko siipi tuulen vuoksi vai yrittikö se itse, ei päässyt enää oikein päin ja toinen siipi hieman repaleinen, jätin siihen. Luonto tietää.

Ryysy.
Kyllä luonto omansa hoitaa vaikka joskus se niin kohtuuttomalta tuntuukin.
Eläimiä syntyy ja kuolee niinkuin ihmisiäkin. Kykymme vaikuttaa luonnon kiertokulkuun ovat rajalliset, etten sanoisi jopa minimaaliset.

Tännekin lensi oksettava yöperhonen joitain päiviä sitten. Onnistui hukuttamaan itsensä puoliksi juotuun kahvikuppiin parissa minuutissa. Darwinismi on joskus julmaa.

Sateentekijän kommentin jälkeen piti tulla, mutta kaipa tämä viimeisimmänkin jälkeen sopii: jep, joskus vain tulee sellaisia hassuja yhteensattumia, jotka tuntuvat jotenkin erityisen merkityksekkäiltä. Vähän niin kuin elokuvissa sataa vettä, kun joku on surullinen...

Itse pidän perhosista ja myös niiden toukista. Ylipäätään koko muodonmuutos on hieno(a katseltavaa). Esim. youtubesta, jos ei livenä jaksa seurailla.

Muodonmuutos eli metamorfoosi on yksi kiehtovimmista ja käsittämättömimmistä luonnon tapahtumista. Hyönteismaailma on siinäkin mielessä varsin kiehtova.

Ihmiselle hyönteinen merkitsee uhkaa eli hyönteiset syövät ruokaamme ja vaatteitamme ja ovat potentiaalisesti vaarallisiakin. Meillä on suvussa hyönteisinhoa ja ainakin oma reaktioni on ihan automaattinen sisäsyntyinen kauhu. Ei nyt perhosista niin paljon kuin monista muista ötököistä. Paitsi yöperhosista.

Tokihan hyönteisissä on paljon haittatekijöitäkin, muttei perhosissa. Punkit, paarmat, hyttyset, mitä hyötyä niistä kenellekkään on?
Hyönteiskammo on osin opittua mutta osin myös sisäsyntyistä. Kuten kaikki fobiat.

Oletteko nähneet elokuvan Aragnofobia? Oli kyllä kammottava.

En onneksi. Mutta oletteko nähneet koskaan nastakehrääjää? Minä olen, mikä mielestäni oli paljon säväyttävämpi kokemus kuin perhosvisan kuvassa.