Korjaamo Kino!!

[Psykopatologia]

Korjaamon elokuvateatteri on täysin uusi. Sanna-Maria Halttunen

Helsingissä aloittaa perjantaina uusi elokuvateatteri, jonka näytöksissä voi syödä ravintolaruokaa ELOKUVATEATTERIT 3.2.2016 @ 14:58 JUTTA SARHIMAA <URL> nyt.fi/a1454471431153 http://nyt.fi/a1454471431153

Helsinkiin avautuu tänä vuonna useita pienempiä korttelikinoja: viime sunnuntaina aloittanut Cinema Vuotalo näyttää elokuvia vuosaarelaisille. Loppuvuodesta Kallioon avautuva Riviera yhdistää leffateatterin ja baarin.

Tänä perjantaina vietetään kuitenkin uuden Korjaamo Kinon avajaisia. Entisiin galleriatiloihin on remontoitu kaksi 124-paikkaista salia, pysyvä Elokuvasali sekä helmikuussa avautuva Kulmasali, joka toimii irtotuoliensa ansiosta monikäyttötilana.

”Elokuvasalissa on viimeisen päälle uudet penkit ja akustiikka, tummat seinät ja nouseva katsomo”, kuvailee elokuvatoiminnan päällikkö Sanna-Maria Halttunen. Molemmissa saleissa on digiprojektorit, mutta tilaa olisi Halttusen mukaan myös 35-millimetriselle filmiprojektorille.

Idea lähti Korjaamon vakikävijöiltä, jotka toivoivat kyselyssä juuri elokuvia kulttuurikeskuksen ohjelmistoon. Salit olivat käytössä vielä keskeneräisinä jo viime syksyn Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla.

Helsinkiin avautuu tänä vuonna useita pienempiä korttelikinoja: viime sunnuntaina aloittanut Cinema Vuotalo näyttää elokuvia vuosaarelaisille. Loppuvuodesta Kallioon avautuva Riviera yhdistää leffateatterin ja baarin.

Tänä perjantaina vietetään kuitenkin uuden Korjaamo Kinon avajaisia. Entisiin galleriatiloihin on remontoitu kaksi 124-paikkaista salia, pysyvä Elokuvasali sekä helmikuussa avautuva Kulmasali, joka toimii irtotuoliensa ansiosta monikäyttötilana.

”Elokuvasalissa on viimeisen päälle uudet penkit ja akustiikka, tummat seinät ja nouseva katsomo”, kuvailee elokuvatoiminnan päällikkö Sanna-Maria Halttunen. Molemmissa saleissa on digiprojektorit, mutta tilaa olisi Halttusen mukaan myös 35-millimetriselle filmiprojektorille.

Idea lähti Korjaamon vakikävijöiltä, jotka toivoivat kyselyssä juuri elokuvia kulttuurikeskuksen ohjelmistoon. Salit olivat käytössä vielä keskeneräisinä jo viime syksyn Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla.

Remontoidut salit otettiin käyttöön viikko sitten järjestetyillä DocPoint-dokumenttielokuvafestivaaleilla, hyvällä menestyksellä.

Keskustan elokuvateattereista Bio Rex ja Maxim ovat menneet remonttiin, ja kaksisalinen Kino Engel seuraa niitä pääsiäisen jälkeen. Korjaamo Kino pyrkii korvaamaan niitä arthouseen keskittyvällä ohjelmistollaan. Avajaisnäytöksenä on Oscar-ehdokaselokuva Tanskalainen tyttö.

”Esimerkiksi uutta Star Warsia olisin ihan mielelläni näyttänyt”, Halttunen sanoo.

Salien yhteydessä toimivan ravintolan kokki on valmistellut erityisen elokuvamenun tapastyylisiä pikkusyötäviä, joita saa viedä teatteriin: penkeissä on tätä tarkoitusta varten erityiset esiinvedettävät tarjottimet.

Ennen ja jälkeen näytöksiä voi nauttia drinkkejä baarissa.

Entä voiko alkoholijuomia viedä näytöksiin?

”Selvittelemme mahdollisuutta anniskelulle salissa”, Halttunen sanoo.

Korjaamo Kinon avajaisviikonloppu 5. – 7.2. (Töölönkatu 51 b), Liput 11/10 e. Tanskalaisen tytön näytösajat löytyvät täältä.

[Psykopatologia]

http://www.korjaamo.fi/fi

Manneheimintien puolelta Eino Leinon kadun risteyksessä Kisahallia vinosti vastapäätä. (Eino Leinon katu jatkuu Mannerheimntien toisella puolella Toivonkatuna, jonka varrella oli viinakauppa, jossa Elis Ask'kin kävi kerran ohjaamanani.)

[Psykopatologia]

Tanskalainen tyttö

The Danish Girl (2015)
Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys
Ohjaaja: Tom Hooper
Pääosissa: Eddie Redmayne, Alicia Vikander, Ben Whishaw, Matthias Schoenarts, Amber Heard

Tanskalainen tyttö on koskettava rakkaustarina, joka pohjautuu Lili Elben ja Gerda Wegenerin elämäntarinaan. Heitä elokuvassa esittävät Oscar-voittaja Eddie Redmayne (Kaiken teoria) ja ruotsalaissyntyyinen näyttelijätär Alicia Vikander (Ex Machina, Anna Karenina). Ohjauksesta vastaa Oscar-voittaja Tom Hooper (Kuninkaan puhe, Les Misérables).

Vuoden 1926 Kööpenhaminassa elävä taiteilija Einar Wegener, joka on naimisissa Gerda Wegenerin kanssa, tunnetaan maisemamaalauksistaan. Myös Gerda on taiteilija, vähemmän tunnettu, mutta työllistyy merkkihenkilöiden muotokuvamaalarina. Heidän avioliittonsa on vahva ja täynnä rakkautta.

Kaikki muuttuu, kun Gerda pyytää miestään asettumaan malliksi ja pukeutumaan naisen asuun viimeistelläkseen maalauksensa. Kokemus mullistaa pariskunnan koko elämän. Einar huomaa, että ollessaan Lili hän kykenee toteuttamaan itseään aidoimmillaan ja ryhtyy elämään naisena. Gerda taas löytää Lilistä uuden muusan ja kypsyy taiteilijana uuteen kukoistukseen. Pariskunta joutuu kohtaamaan myös ympäröivän yhteiskunnan ennakkoluulot.

He lähtevät kotimaastaan avomielisempään Pariisiin, missä Gerda etenee urallaan taiteilijana. Heidän avioliittonsa elää ja muuttuu, eikä ongelmiakaan voida välttää. Yhä uudelleen ja uudelleen Gerda kuitenkin osoittaa tukensa Lilille transsukupuolisena naisena matkalla, joka tekee hänestä yhden maailman ensimmäisistä sukupuolenkorjauksen pioneereista. Toistensa kautta molemmat löytävät rohkeutta olla oma itsensä.
Lisätietoja

Paikka : Korjaamo Kino Töölönkatu 51 b, 00250 Helsinki

pe 05.2.2016 - 18:00 - 20:00
la 06.2.2016 - 17:00 - 19:00
ke 10.2.2016 - 18:30 - 20:30

[Psykopatologia]

Voi kuinka ihmeellistä tämä! Saatiin sittenkin manhattanille oma leffateatteri. (Axan suunntelmahan meni mönkään.)

1970-luvulla täällä oli Axan lisäksi Sininen Kuu (Tullinpuomissa) ja Corona (Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa).

[Mirri]

Syöminen elokuvateatterissa kuulostaa hirveän huonolta, juomisesta puhumattakaan. Eihän teattereissa ja konserteissakaan syödä eikä juoda esitysten aikana vaan keskitytään katselemiseen ja kuuntelemiseen.
Miksei leffateattereissa voisi olla väliaikaa, jotta ihmiset pääsisivät syömään ja juomaan tarpeidensa mukaan? Sitten palaisivat paikoilleen ilman mussuttamisia ja lipittämisiä - aivan kuten teatterissa ja konsertissa.

[Psykopatologia]

Onhan bob-gorneja syöty leffoissa aina.

[Mirri]

Minäkin muistan Sinisen Kuun. Corona muistui mieleeni nyt kun kerroit ja vähän googlailin...
Olen aina ohi kulkiessani miettinyt, että siinä Mannerheimintien Jehovantodistajien valtakunnansalissa on jokin 'virhe' - sen paikalla kuuluisi olla jotakin muuta. On ollut hämärä muistikuva jostakin leffateatterista, vaan en ole saanut päähäni mitään tarkempaa; nyt tiedän mikä sillä paikalla on sijainnut.

Joo, jäisivätkin syömiset pelkkiin poppareihin. Karkkipapereitakin on rapisteltu leffateattereissa aina, ja aina syömisen äänet ovat kuulostaneet yhtä inhottavilta.

[Psykopatologia]

Vielä 1950-luvulla Helsingissäkin oli elokuvateattereita, joissa oli pakollinen tauko, kun piti ladata teatterin ainoa projektori.

Coronan sali oli tuntuvan hyvä; Sinisen Kuun taas ei.

Lasna ollessain (Flemarilla) kiven heiton päässä olivat Tenho, Casino ja Kruunu sekä Kurvissa Pirtti. Lähellä olivat myös Hakaniemen Fenix, Kaleva ja Tuulensuu.

[Psykopatologia]

Kävin Korjaamo Kinon ensiastunnassa. Sali on oikein hyvä: 10 penkkiriviä 12 - 14 istuinta rivissa. Istuimen käsinojasta kääntyy pieni pöytälevy, ja etummaisen istuimen selkänojassa on pullotleline. Saliin voi viedä bob-gorneja yms, mutta jotkut olivat ostaneet jopa pieniä aterioita. Alkuholia voi hyvin viedä saliin, mielellään tietysti paikallisesta ravintelista ostettuna.

Leffana vaan oli onneton ja hengetön kaksituntinen draama miehestä, josta yritettiin tehdä naista. Tekele sai METROssa jopa viisi tähteä.

[Psykopatologia]

Jouni Wikanin arvio (3/5) tavoittaa jotain olennaista http://www.episodi.fi/elokuvat/tanskalainen-tytto/ :
(- -)
Elokuvan isoin ongelma on, että se on olevinaan tositarina oikeista historiallisista henkilöistä ja tapahtumista, mutta se ottaa valtavia taiteellisia vapauksia kertoakseen tarinan, jonka tekijät ovat halunneet kertoa. Eiväthän muutokset tietenkään vaikuta katsojaan, jolle Wegenerien tarina ei ole tuttu, mutta toisaalta se tuntuu tuovan hyvistä tarkoituksista huolimatta jonkinlaista epäaitouden tuntua. Ehkä siihen vaikuttaa myös se, että nykyäänkin vaikeaa aihepiiriä, jolle elokuvan tapahtuma-aikana ei ollut kunnolla sanoja tai vertailukohtia, käsitellään modernilla liberaalilla jälkiviisaudella.
(- -)
Traileri (2:38)

[Hilppa]

Coronan viereisessä talossa työskentelin monta vuotta opiskeluaikanani. Kerran kävin leffassakin, mutta en muista mitä katsomassa. Sittemmin siihen teatteriin tuli jehovien valtakunnansali tms.