Työttömyydestä teollisuutena

Työttömyydestä teollisuutena

ViestiKirjoittaja trisse » 29.12.2015 01:35

Työttömyydestä teollisuutena
Otto Rissanen http://burwin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/ ... llisuutena

Olen kolmen vuoden sosiaalitoimen ja TE-toimiston asiakkuuden jälkeen tullut siihen tulokseen, että suurin osa palveluista ja pakoista johtuu ennen kaikkea tarpeesta pitää työttömyysteollisuutta pystyssä. Se, että tätä mainostetaan ulospäin ”laiskojen” työttömien auttamisena ja tukemisena, ei lainkaan mitätöi sitä seikkaa, että työttömyys myös työllistää ihmisiä -- työpajojen ohjaajia, sosiaaliohjaajia ja muita.



Näin ollen en ihmettele lainkaan, jos monen ”maailma vain toimii näin”-tautologian takana onkin vain pyrkimys ylläpitää tätä teollisuutta ja turvata suojatyöpaikkoja ihmisille, joilla ei välttämättä ole mitään todellista käyttöä työelämässä. En tarkoita, ettäkö kaikki sosiaalityötä tekevät olisivat tällaisia, mutten voi välttyä ajattelemasta monen kohtaamani viranomaisen olevan hyödyllinen kuin työpöytänsä takana keksimässä ongelmia ja ratkaisemmalla niitä aktivoinnilla.



Näille ihmisille yhteistä on näköalaton ja suorastaan ihmisvihainen asenne, josta en usko olevan hyötyä missään muussa kuin päiväkotilaisten tai vankien vahtimisessa. Tähän asenteeseen kuuluu olennaisesti epäluulo ”asiakasta” ja tämän näkemyksiä kohtaan. Ikään kuin aikuisen ihmisen ajatuksia ja päämääriä ei tarvitsisi ottaa vakavissaan, ikään kuin tämä ei ymmärtäisi mistään mitään eikä täten kykenisi itse tekemään mitään -- ikään kuin mitään tämän elämässä ei voisi tapahtua ilman paikoittain jokaiselle elämänalueelle tunkeutuvaa ”auttajaa”.



Näin monesta epäolennaisesta asiasta tehdään ongelmaa vaikkei mitään todellista ongelmaa missään vaiheessa olisi ollutkaan. Minulle on esimerkiksi kirjattu kuntouttavan työtoiminnan tavoitteeksi ”vuorokausirytmin vakiinnuttaminen”, koska kerroin meneväni nukkumaan viimeistään puoliltaöin ja herääväni viimeistään yhdeksältä aamulla. Kun sanoin, ettei tämä ollut mikään ongelma, sillä pystyn tarvittaessa menemään nukkumaan ja heräämään aikaisemminkin, kertoi sosiaaliohjaaja tavoitteita tarvittavan ja täten kirjasi tämän tavoitteeksi.



Näistä keinotekoisista tavoitteista on vaikeata ellei mahdotonta kieltäytyä, sillä viranomaiset uhkailevat jokaisesta erimielisyydestä karenssilla missään vaiheessa kertomatta toteutuuko tällainen vai ei -- ”voi olla, ehkä, mahdollisesti”. Asiakasta pidetään epätietoisuudessa -- minulle kerrottiin aikoinaan palkkatuesta, mutta sain vasta hiljattain tietää mistä oli kysymys: sosiaaliohjaajan mukaan kyse ”oli vähän niin kuin palkasta, muttei ihan, koska se ei ole ihan sama asia kuin palkka”.



Ylipäätään mistään on mahdotonta keskustella tai neuvotella, koska kaikki pyörii vain ja ainoastaan tarjolla olevien palveluiden ympärillä. Niitä ei saa ohittaa tai kyseenalaistaa, niiden tasosta tai hyödystä ei saa olla mitään mieltä, koska sellainen on asenneongelmaisuutta ja ”ei kivaa”. On vain tarvittava palveluita, olivatpa ne miten heikosti toteutettuja tai kohdistettuja tahansa.



Erityisesti heikko kohdistus on ollut ongelmana omalla kohdallani. Mikään ”saamani” palvelu ei ole auttanut minua missään eikä erityisesti hyödyttänyt minua, sillä minua ei ole juurikaan kuunneltu eikä asioistani olla oikeasti oltu kiinnostuneita. Minut on sumputettu samaan joukkoon keski-ikäisten ja alkoholisoituneiden pitkäaikaistyöttömien, peruskoulun jälkeistä koulutusta vailla olevien nuorten ja varsinaisten sosiaalipummien kanssa. Kaikki saamani palvelut ovat olleet erityisesti kohdistettu näissä tilanteissa oleville ihmisille ja täten olen saanut lähinnä ihmetellä viimeiset pari vuotta miksi olen ylipäätään syntynyt tai käynyt koulua, koska käytännössä olen ollut huonommassa asemassa kuin pelkän peruskoulun käynyt, jota pyritään auttamaan eteenpäin.



Omalla kohdallani apu eteenpäin on ollut 9 euron päiväkorvausta vastaan tehtyä työtä, josta ei ole seurannut kuin lisää 9 euron päiväkorvausta vastaan tehtävää työtä. Kun olen kertonut, etten ole ajatellut työllistyä vielä vaan hakea korkeakouluun, on tämä ohitettu ja tavoitteekseni on kirjattu kaikesta huolimatta työllistyminen. Valitettuani sosiaaliohjaajalle, etten ole saanut keskittyä omaan tulevaisuuteeni vaan työpajan toiminnan ylläpitämiseen, kertoi hän ettei työnjohtaja ilmeisesti nähnyt kouluun hakemista kohdallani ajankohtaisena.



Tällainen ei edistä mitään muuta kuin työttömyysteollisuutta. Omalla kohdallani työtoiminnan, työkokeilun ja viimeisimpänä uravalmennuksen konkreettiset vaikutukset ovat olleet masennus, unettomuus, päihteiden käyttö, itsetuhoisuus, haluttomuus osallistua yhteiskuntaan ja hiljalleen haluttomuus ylipäänsä tehdä mitään. Ennen työttömyyttä minulla oli suunnitelmia ja tavoitteita, mutta olen vähitellen luopunut niistä, sillä eiväthän ne ole kuin asenneongelmaa ja epärealismia -- ”kaikkien täytyy tehdä jotakin eikä kotona voi makoilla”, kuten sosiaaliohjaaja syvässä viisaudessaan niin monet kerrat on hokenut.



Ei pidä kuvitella, että vastustaisin työtä ja haluaisin laiskotella. En todellakaan halua. Mutta en halua myöskään antaa osaamistani käyttöön ilmaiseksi enkä halua ylipäänsä toimia ympäristössä, jossa laadukas tekeminen ja pitkäjänteisyys ovat vieraita asioita. Erityisesti työpajat ovat olleet tällaisia paikkoja -- asioita tehdään puolihuolimattomasti ja ajatuksella, että koko ajan pitää olla jotakin kesken ettei vain tule tyhjää hetkeä. Tätä ei voi mitenkään verrata kuuluisaan oikeaan työelämään, koska kyseessä on ennen kaikkea työn leikkiminen eikä niinkään vastuunottaminen omasta tekemisestään ja sen laadusta.



Nykyinen järjestelmämme on arkaainen ja vanhenee joka päivä entisestään. Emme elä enää Pekan ja Pätkän aikoja, jolloin töihin pääsi menemällä paikalle -- siten emme voi kuvitella, että työttömyys tänä päivänä olisi pelkkää laiskuutta ja haluttomuutta. Työttömissä on varmasti paljon hyödyntämätöntä osaamista ja potentiaalia, joka sopiviin olosuhteisiin saatettuna voisi luoda yritystoimintaa -- miksi emme yritä verkostoida ihmisiä heidän osaamisensa ja kiinnostusten perusteella ja vaikka ylläpitokorvausta vastaan anna heidän yrittää kehittää suunnitelmia liiketoiminnalle? Mikäli ideoissa olisi mitään järkeä, voitaisiin niitä lähteä rahoittamaan ja kehittämään varsinaiseksi liiketoiminnaksi.



Ainakin tällaisessa toiminnassa olisi tavoitteita muillekin kuin sosiaaliohjaajille ja työpajoille.

http://burwin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/ ... llisuutena
trisse
 

Re: Työttömyydestä teollisuutena

ViestiKirjoittaja Rane » 29.12.2015 13:50

Mielenkiintoisia ajatuksia.
Rane
 

Re: Työttömyydestä teollisuutena

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 29.12.2015 18:24

trisse kirjoitti:Työttömyydestä teollisuutena
Otto Rissanen http://burwin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/ ... llisuutena

... Ei pidä kuvitella, että vastustaisin työtä ja haluaisin laiskotella. En todellakaan halua. Mutta en halua myöskään antaa osaamistani käyttöön ilmaiseksi enkä halua ylipäänsä toimia ympäristössä, jossa laadukas tekeminen ja pitkäjänteisyys ovat vieraita asioita...

Mielestäni kirjoituksen oleellinen viesti on yllä olevassa lauseessa joka selkosuomella kuuluu: "En tykkää tylsistä töistä , enkä tee mitään mistä en tykkää. Tehkööt muut - minä olen mieluummin työttömänä kuin teen paskahommia..."
Avatar
Kyllästynyt
 
Viestit: 9246
Liittynyt: 06.07.2015 10:43

Re: Työttömyydestä teollisuutena

ViestiKirjoittaja Ryysy » 29.12.2015 20:08

Ehkä kuitenkin "en tee mitään, mistä en saa palkkaa". Mukana on toki myös toive siitä, että kuunneltaisiin omia toiveita, huomioitaisiin kykyjä ja vahvuuksia.

Yksi kohta kirjoituksessa on outo. Siis tuo, missä kirjoittaja erottaa itsensä muista, näkee ehkä itsensä parempana tai sitten vain erilaisena:

Minut on sumputettu samaan joukkoon keski-ikäisten ja alkoholisoituneiden pitkäaikaistyöttömien, peruskoulun jälkeistä koulutusta vailla olevien nuorten ja varsinaisten sosiaalipummien kanssa. Kaikki saamani palvelut ovat olleet erityisesti kohdistettu näissä tilanteissa oleville ihmisille ja täten olen saanut lähinnä ihmetellä viimeiset pari vuotta miksi olen ylipäätään syntynyt tai käynyt koulua, koska käytännössä olen ollut huonommassa asemassa kuin pelkän peruskoulun käynyt, jota pyritään auttamaan eteenpäin.
Ryysy
 

Re: Työttömyydestä teollisuutena

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 29.12.2015 20:15

Ryysy kirjoitti:Ehkä kuitenkin "en tee mitään, mistä en saa palkkaa"...

Mutta miksi hän siinä tapauksessa sanoo: "... enkä halua ylipäänsä toimia ympäristössä, jossa laadukas tekeminen ja pitkäjänteisyys ovat vieraita asioita..."?
Avatar
Kyllästynyt
 
Viestit: 9246
Liittynyt: 06.07.2015 10:43

Re: Työttömyydestä teollisuutena

ViestiKirjoittaja Hilppa » 29.12.2015 20:22

Ryysy kirjoitti:Ehkä kuitenkin "en tee mitään, mistä en saa palkkaa". Mukana on toki myös toive siitä, että kuunneltaisiin omia toiveita, huomioitaisiin kykyjä ja vahvuuksia.

Yksi kohta kirjoituksessa on outo. Siis tuo, missä kirjoittaja erottaa itsensä muista, näkee ehkä itsensä parempana tai sitten vain erilaisena:

Minut on sumputettu samaan joukkoon keski-ikäisten ja alkoholisoituneiden pitkäaikaistyöttömien, peruskoulun jälkeistä koulutusta vailla olevien nuorten ja varsinaisten sosiaalipummien kanssa. Kaikki saamani palvelut ovat olleet erityisesti kohdistettu näissä tilanteissa oleville ihmisille ja täten olen saanut lähinnä ihmetellä viimeiset pari vuotta miksi olen ylipäätään syntynyt tai käynyt koulua, koska käytännössä olen ollut huonommassa asemassa kuin pelkän peruskoulun käynyt, jota pyritään auttamaan eteenpäin.

Tuohon jälkimmäiseen lainaukseen viittaan:

Tai sitten nykyisin aika monen ihmisen käsitys työttömistä on tuollainen. Kirjoittaja itse on omaksunut ja imenyt tuon käsityksen itselleen ja kategorisoinut työttömät tuollaisiksi. Hän haluaa erottua joukosta ja että häntä ei kukaan missään yhteydessä näe työttömänä. Minusta kirjoittaja on imenyt itseensä kummallisen myötähäpeän, joka perustuu osin luuloihin ja omiin vaikutelmiin.

Kaikissa työpaikoissa ei ole aina hyvät fiilikset ja hyvä henki. Ehkä ei missään työpaikassakaan aina ja pysyvästi. Tuo on hyvä muistaa. Ihmiset itse luovat hengen siinä ryhmässään, jossa kulloinkin esiintyvät ja jota edustavat.
Hilppa
 

Re: Työttömyydestä teollisuutena

ViestiKirjoittaja Hilppa » 29.12.2015 20:35

Kyllästynyt kirjoitti:
Ryysy kirjoitti:Ehkä kuitenkin "en tee mitään, mistä en saa palkkaa"...

Mutta miksi hän siinä tapauksessa sanoo: "... enkä halua ylipäänsä toimia ympäristössä, jossa laadukas tekeminen ja pitkäjänteisyys ovat vieraita asioita..."?

Hyvä, että on tavoitteita ja ihanteita. Valitettavasti käytäntö on usein kovin eri asia kuin ihanteet ja jopa arvot. Aika moni joutuu tekemään sellaistakin työtä, johon ei ole alun perin kouluttautunut tai johon kykyjensä puolesta arvelee olevansa liian hyvä.

Sama "tauti" tuntuu vaivaavan nuorta polvea maailmanlaajuisesti. Taannoisessa turvapaikanhakijoiden tilannetta käsittelevässä ohjelmassa nuori afgaanimies vastasi toimittajan kysyessä häneltä mitä työtä hän haluaisi tehdä, että administrative work (minkä nuori toimittaja käänsi administratiiviseksi työksi takeltelujen kera), mutta että muunkinlainen työ kelpaisi (hhmm jopa!!).
Hilppa
 


Paluu Yleistä ja ajankohtaista



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa

cron