Murole: Maailmankirjat sekaisin [pakolaiset]

Murole: Maailmankirjat sekaisin [pakolaiset]

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 07.12.2015 20:06

Pentti Murole blogi maanantai 30. marraskuuta 2015 http://penttimurole.blogspot.fi/
Maailmankirjat sekaisin
(- -)

Vielä äideistä

Viikkopari sitten kirjoitin muslimien matriarkaalisuudesta. Suomen vihapuhekirjoittelussa muslimeja kohtaan miehet ottavat naiset avuksi ja vetoavat nimenomaan naisten asemaan pahan merkkinä. Vuosikausien oleskelu arabimaissa ei suinkaan tue väitettä naisten alistetusta asemasta. Tietysti vaimostaan pääsee teoriassa eroon sanomalla kolme kertaa ”anna vetää”, tai sanomalla ”fii settiin älf dähiä”, pääsee eroon jo yhdellä sanomalla. Mutta jos tulee katumapäälle, homma ei olekaan aivan helppo, sillä vaimo on ensin naitettava jonkun muun kanssa, sitten vasta saa takaisin. Mutta, mutta, kodeissa naiset hallitsevat. Mies, joka uskaltautuu keittiöön, kutistuu hyvin pieneksi. Naimakauppoja tehtäessä naiset sopivat asioista. Miehet sillä aikaa rukoilevat. Heillä kun on yhteys korkeimpaan, naisilla taas hoidossaan raha-asiat ja naimakaupat.

Äideistä piti puhuman. Katsellessani videoita pakolaisasioista katselin ensin äitiä Damaskoksen basaareilla. Hänellä on viisi poikaa. Hän on pukeutunut tyylikkääseen beigenkeltaiseen perinneasuun. Hiukset ovat tiukan silkkihuivin peitossa. Huivi on samaa väriä kuin kaapu. Hän on selvästi sivistyneistöä. Hän sanoo mielihyvin uhraavansa marttyyreina kaikki poikansa kotikaupunkinsa ja Basharin puolesta. Sitten hän purskahtaa itkuun. Pojat ovatkin paenneet Eurooppaan. Hänet ja sisarukset on jätetty yksin ilman turvaa. Äidin pääsy taivaaseen on nyt riskialtis juttu. Olinko nyt ilkeä? Mutta niin se on, että marttyyri vie mukanaan taivaaseen kaikki lähiomaisensa.

Toinen äiti on Turkissa pakolaisleirillä. Hänellä on okranpunainen perinteinen asu. Hän on selvästi kansan nainen. Hänen poikansa ovat kapinallisia ja vastustavat Basharin hallitusta. Niin hän sanoo. Haastattelija kysyy: missä pojat nyt ovat? Pojat ovat paenneet Kreikan kautta Eurooppaan. Äiti on vihainen. Hän viittoilee kohti Syyriaa ja sanoo poikien pettäneen jihadin. Se olisi poikien oikea tehtävä. Kuolla marttyyreina jihadin puolesta. Nyt kaikki neljä poikaa ovat kelvottomia pelkureita. Äiti ja sisaret ovat yksin vailla turvaa pakolaisleirillä. Isä on saanut surmansa tynnyripommista. Kotikatu on raunioina. Kuka uuden kodin rakentaa – jos rauha yleensä tulee?
(- -)

Nuorten miesten pakolaisarmeijat

Armeijat ovat olleet tunnettuja siitä, että vallattujen maiden naiset ovat sotureiden saalis ja palkkio. Nyt kun meille on saapunut mittakaavaltaan valtaisa nuorten miesten joukko – irtolaisina, ilman perhettä ja ilman auktoriteetteja, ollaan todella erikoislaatuisessa tilanteessa. He eivät ole organisoituneita armeijoita esimiehineen. He ovat yksin ja omillaan. He eivät ole koskaan elämässään olleet tuollaisessa tilanteessa. Aina on ollut isoäiti ja isoisä kaiken vartijoina. Suurperheen jäsenet ovat ylläpitäneet sosiaalista kontrollia. Kavereiden kanssa on käyty teellä ja vesipiippua kurnuttamassa, Joissain paremmissa kuppiloissa on nähty nuoria hunnutettuja naisia omassa seurassaan, myös vesipiipun parissa, valtavia savupilviä puhaltelemassa.. Se on ollut jännittävää. Vesipiippu on nuorten naisten emansipaation merkki ja symboli. Vesipiipputytöt ovat perhetyttöjä rohkeammasta päästä. Mutta heille ei auta huudella. Veli saattaa olla lähettyvillä – ja onkin. Siitä huutelusta tulee pahasti turpiin. Tietysti suurkaupunkien kaduilla liikkuu myös epämääräisiä tyttöjä. Muualta tulleita. Heidän hiussuortuvansa tunkeutuvat houkuttelevasti esiin huivin alta. Ranskalaiset korot ja hieman nilkkaa paljastuu kaavun alta. Jollakin heistä on huivissa leopardikuviointi. Heille huudellaan. Nämä tytöt ovat siihen tottuneet. Huutavat takaisin. Pojilla on haaveena vaimo - joskus. Ensin on hankittava asunto. Mies hankkii asunnon, nainen tuo taloustarvikkeet. Tuleva vaimo on usein valmiiksi katsottuna. Hänet jo 14-vuotiaana kihlattiin tai sovittiin. Olihan tuo poika siitä tietoinen. Mutta tyttö on pikkuserkku, jota näkee vilaukselta vain suurperheen isommissa juhlissa, häissä tai hautajaisissa. Miehet ja naiset oleskelevat eri tiloissa, varsinaista kanssakäymistä ei ole. Eletään omaa elämää. Netistä nähdään hyvä ja paha. Pojat ovat poikia. Temput tehdään pojat keskenään ja tytöt keskenään.

Nämä pojat ovat nyt Suomessa. He nukkuvat ohuilla patjoilla vastaanottokeskusten saleissa. He ovat yksin. Heillä on kylmä. Heillä on ikävä huolehtivaa isoäitiä. Heillä on ikävä aterioita, joilla miehet istuvat suurien metallisten tarjottimien ympärillä, nuoremmat perheen pojat tuovat messinkisellä nokallisella kannulla käsienpesuvettä, sitten käydään käsiksi mezzeen. Se on loistelias alku. Senjälkeen saatetaan syödä: Kebab , Falafel Kubbah tai Masgûf.

Nyt he ovat täällä. Riippumatta syistä. Kuka pakeni asepalveluun joutumista. Kuka pelkäsi kurkun leikkaajaa. Kuka tuli tiedustelijana. Kuka lähti työn toivossa. Kuka ajatteli naisia. Kuka liikahti vain aivan vahingossa. Kuka halusi auton. Oliko jollakin tavoitteena perheen yhdistäminen. Nyt he ovat täällä. Mikä nyt eteen?
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Paluu Yleistä ja ajankohtaista



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa

cron