Naisjärjestöt taas aivan hakoteillä

[Lauri]

Naisjärjestöjen mielestä uhri unohtuu raiskauskeskustelussa
Naisasialiitto Unionin ja Naisten linjan mielestä keskustelu raiskauksista pyörii tekijöiden ympärillä. Ne toivovat, että huomio kiinnitettäisiin siihen, miten uhreja voidaan tukea ja seksuaalista väkivaltaa vähentää.

http://yle.fi/uutiset/naisjarjestojen_m ... sa/8481451

Uhreja täytyy tietysti auttaa ja tukea kaikin mahdollisin keinoin, mutta paljon oleellisempi juttu olisi, että niitä uhreja ei tulisi. Eli ennalta ehkäisevää toimintaa pitäisi ideoida ja myös toteuttaa.

[Kyllästynyt]

Naisjärjestöjen mielestä uhri unohtuu raiskauskeskustelussa
Naisasialiitto Unionin ja Naisten linjan mielestä keskustelu raiskauksista pyörii tekijöiden ympärillä. Ne toivovat, että huomio kiinnitettäisiin siihen, miten uhreja voidaan tukea ja seksuaalista väkivaltaa vähentää.

http://yle.fi/uutiset/naisjarjestojen_m ... sa/8481451

Uhreja täytyy tietysti auttaa ja tukea kaikin mahdollisin keinoin, mutta paljon oleellisempi juttu olisi, että niitä uhreja ei tulisi. Eli ennalta ehkäisevää toimintaa pitäisi ideoida ja myös toteuttaa.

Ja mitähän ne ennalta ehkäisevät toiminnat sitten sinun mielestäsi olisivat?

Entuudestaan on ehdoteltu, etteivät naiset "pukeutuisi kuin lutkat", joisi itseään känniin, lähtisi tuntemattomien kyytiin tai päästäisi heitä kotiinsa, eivät liikkuisi yksin sellaisina aikoina ja sellaisissa paikoissa joissa ei liiku muita ihmisiä.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voi ehkäistä ja vähentää sillä, että miehet lopettavat seksuaalisen väkivallan (ja tietenkin muunkin väkivallan) käyttämisen naisia kohtaan.
Niin yksinkertaista sen periaatteessa pitäisi olla.

Utopiaahan tuo tietenkin on, mutta silti koen epäoikeudenmukaiseksi ja naisten ihmisoikeuksia loukkaavaksi sen, että käytännössä huomio kiinnitetään ja ehkäisykeinoiksi ehdotetaan vain ja ainoastaan naisten pukeutumisen, liikkumisen ja ajanviettotapojen rajoittamista. Toisin sanoen, naisten pitäisi muuttaa käytöstään ja siten ottaa kantaakseen vastuu miesten teoista.

Ja koska miesten käyttäytymisen ja "mieskulttuurin" muuttaminen näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa, älkää arvon miehet ainakaan marisko tai hurskastelko siitä, että uhrien auttamisen sijaan pitäisi tehdä jotakin "muuta" - jotakin "ennalta ehkäisevää".

[Kyllästynyt]

Kirjoituksessa mainittu "uhrin tukeminen" pitäisi mielestäni käsittää laajempana asiana kuin vain raiskatuksi joutuneen halimista ja huopaan kietomista (niin kuin telkkarissa tehdään).
Minun mielestäni "uhrin tukemisen" pitäisi sisältää esimerkiksi lainopillisia neuvoja sekä seksuaalisen väkivallan luonnetta ja vaikutuksia ymmärtävän psykoterapeutin palvelujen saamista (ilman raskasta, hidasta ja uuvuttavaa KELA:n psykoterapiatuen hakuprosessia).
Vertaistuki saattaa joillekin olla suuri apu selviytymisessä, mutta läheskään kaikille ei vertaistukea ole tarjolla - eikä se luultavasti kaikille sovikaan, ei ainakaan välittömänä ensiapuna.

[Lauri]

Ennaltaehkäisyyn tarvitaan monenlaisia toimia. Osa on naisten omia suojautumistoimia, osa taas miesväestöön vaikuttamista. Osa ehkäisytöimista pitää kohdistaa riskiryhmiin eli potentiaalisimpiin raiskaajiin. Raiskauksiin tuomituille tulisi myös järjestää jonkinlaista "terapiaa" tms. joka estäisi teon toistumisen. Rikokseen uusijoille ja lastenraiskaajille rajumpia ehkäisykeinoja, kuten munat valtiolle tms.

Avioliitossa raiskattujen tulisi erota ja raiskaajien uuden avo-/avioliiton solmiminen tulisi ehdolliseksi ja aikaisemmat rikokset tulee saattaa uuden puolison tietoon ennen parisuhteen solmimista. jne...

Ympäristön turvallisuuden lisäminen niin, että riskialueille järjestetään tarkempi valvonta yms...

Keinoja on jos niitä vain halutaan käyttää.

[Lauri]

Erilaisia apuvälineitä on keksitty.

Sekä miehille


että naisille

[Kyllästynyt]

Ennaltaehkäisyyn tarvitaan monenlaisia toimia. Osa on naisten omia suojautumistoimia, osa taas miesväestöön vaikuttamista. Osa ehkäisytöimista pitää kohdistaa riskiryhmiin eli potentiaalisimpiin raiskaajiin. Raiskauksiin tuomituille tulisi myös järjestää jonkinlaista "terapiaa" tms. joka estäisi teon toistumisen. Rikokseen uusijoille ja lastenraiskaajille rajumpia ehkäisykeinoja, kuten munat valtiolle tms...

Mitenkäs nuo käytännössä toteutettaisiin? Ymmärtääkseni esimerkiksi avioliiton solmisen rajoittaminen ei auttaisi mitään - ja raiskauksesta tuomitun tulevan puolison informoiminen vaatisi kenties perustuslain muutoksen.

Naisten omien suojaustoimien teho silloin kun kyse on avo- tai aviopuoliso on kyseenalainen; harva jaksaa kanniskella pippurisumutetta (jos siihen ylipäätään luvan saa) vuorokaudet ympäriinsä. Hyvin harjoiteltujenkin itsepuolustaitojen apu fyysisesti ylivoimaisesti voimakkaampaa puukolla tms. astalolla uhkaavaa väkivallantekijää on vähäinen - ja saattaa jopa lisätä kuoleman tai fyysisen vammautumisen riskiä.

... Ympäristön turvallisuuden lisäminen niin, että riskialueille järjestetään tarkempi valvonta yms...

Käytännössä mahdoton tehtävä nykyisillä viranomaisresursseilla.

... Keinoja on jos niitä vain halutaan käyttää.

Mitä ne sitten käytännössä olisivat? Toteuttamiskelpoisia ideoita, kiitos.

Minun mielestäni kaikki lähtee yhteiskunnan asenteista. Esimerkiksi kaikenlaiseen väkivaltaan, kiusaamiseen, ahdisteluun ja hyväksikäyttöön pitäisi luoda ehdoton nollatoleranssi. Ei siis niin, että 10-vuotiaan tytön kiusaamista kehittyvistä rinnoista pidetään vain jonkinlaisena itsestäänselvyytenä - tai jopa tarpeellisena ja elämään kuuluvana asiana.

[Kyllästynyt]

Erilaisia apuvälineitä on keksitty.

Sekä miehille


että naisille

Onko viestisi tarkoitus olla vitsaileva vai vakavasti otettava?

[Psykopatologia]

Lauri tuossa pilaa tärkeän asian käsittelyä.

[Kyllästynyt]

Naisjärjestöjen mielestä uhri unohtuu raiskauskeskustelussa
Naisasialiitto Unionin ja Naisten linjan mielestä keskustelu raiskauksista pyörii tekijöiden ympärillä. Ne toivovat, että huomio kiinnitettäisiin siihen, miten uhreja voidaan tukea ja seksuaalista väkivaltaa vähentää.

http://yle.fi/uutiset/naisjarjestojen_m ... sa/8481451

Uhreja täytyy tietysti auttaa ja tukea kaikin mahdollisin keinoin, mutta paljon oleellisempi juttu olisi, että niitä uhreja ei tulisi. Eli ennalta ehkäisevää toimintaa pitäisi ideoida ja myös toteuttaa.

Lauri myös sabotoi keskustelua nimeämällä tärkeää aihetta koskevan ketjun provosoivalla väitteellä, jolle hänellä ei tälläkään kertaa katetta löydy.
Vai oletko Lauri kenties sitä mieltä, ettei raiskatuksi joutuneen asemaan ja tilanteeseen tarvitse erityisesti paneutua.

[Ryysy]

SSRI on ratkaisu kaikkeen. Myös ennaltaehkäisyyn.

[Lauri]

Ette näytä lukevan viestejäni, joten turha heitellä helmiä sioille.

Lauri sitä, Lauri tätä, Lauri pilaa, Lauri sabotoi, Lauri on öykkäri, Lauri ahdistelee, Lauri on raiskaaja, Lauri, Lauri Lauri... prkl

[Kyllästynyt]

Ette näytä lukevan viestejäni, joten turha heitellä helmiä sioille.

Lauri sitä, Lauri tätä, Lauri pilaa, Lauri sabotoi, Lauri on öykkäri, Lauri ahdistelee, Lauri on raiskaaja, Lauri, Lauri Lauri... prkl

Loppuiko polttoaine vai leikkasiko puppugeneraattorin moottori kiinni?

[Lauri]

Loppui.

[Lauri]

Maahanmuuttajille voisi kertoa, että erityisesti pohjois-Suomessa raiskaajat hoidellaan puremalla.

[Ryysy]

Uhreja täytyy tietysti auttaa ja tukea kaikin mahdollisin keinoin, mutta paljon oleellisempi juttu olisi, että niitä uhreja ei tulisi. Eli ennalta ehkäisevää toimintaa pitäisi ideoida ja myös toteuttaa.

Miten sitten tukisit ja auttaisit uhria? (Siis muutoin kuin kertomalla ennaltaehkäisystä jatkoa ajatellen.)

[Mirri]

Yle Uutiset
Kotimaa 26.11.2015 klo 6:25 | päivitetty 26.11.2015 klo 7:58

Naisjärjestöjen mielestä uhri unohtuu raiskauskeskustelussa
Naisasialiitto Unionin ja Naisten linjan mielestä keskustelu raiskauksista pyörii tekijöiden ympärillä. Ne toivovat, että huomio kiinnitettäisiin siihen, miten uhreja voidaan tukea ja seksuaalista väkivaltaa vähentää.


Naisten oikeuksia ajavissa järjestöissä ollaan huolissaan siitä, että itse uhrit unohtuvat nyt käytävässä keskustelussa raiskauksista. Uhrin sijaan keskustelu pyörii mahdollisten tekijöiden ympärillä. Järjestöistä toivotaan, että keskustelua käytäisiinkin enemmän siitä, miten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voitaisiin vähentää ja miten uhreja voitaisiin tukea.

Keskustelu raiskauksista heräsi tiistaina jälleen, kun poliisi ilmoitti epäilevänsä ulkomaalaistaustaista miestä 14-vuotiaan tytön raiskauksesta Kempeleessä. Väkivaltaa kokeneille naisille tukipalveluja tarjoavan Naisten linjan toiminnanjohtajan Elina Nikulaisen mielestä Kempeleen tapauksen kaltaiset tilanteet valjastetaan usein muiden päämäärien kuin naisten oikeuksien ajamiseen. Hän toivoo, että naisiin kohdistuva väkivalta nousisi kriisitietoisuuteen ja poliittiseen keskusteluun myös silloin, kun tekijä ei ole ulkomaalainen.
– Pitäisi käydä keskustelua siitä, miten me voimme ennaltaehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä tukea uhreja paremmin. Keskustelun ei pitäisi pyöriä siinä, missä on pahemmat miehet, Nikulainen sanoo.

Samoilla linjoilla ollaan feministijärjestö Naisasialiitto Unionissa. Myös unionin pääsihteerin Milla Pyykkösen mielestä itse uhrit ja ongelma unohtuvat, kun keskustelu pyörii tekijöiden ympärillä. Hän huomauttaa, että rikokset saavat myös eri tavalla huomiota riippuen tekijästä. Pyykkönen nostaa esille elokuussa Oulussa tapahtuneen raiskauksen, josta levisi aluksi sosiaalisessa mediassa huhuja tekijöiden mahdollisesta maahanmuuttajataustasta.
– Kun kävi ilmi, että tekijät olivat kantasuomalaisia, keskustelu loppui kuin seinään. Naiseen kohdistuneesta rikoksesta oltiin kiinnostuneita vain siihen asti, kunnes tekijä osoittautui kantasuomalaiseksi mieheksi. Sitten siitä tuli yksittäistapaus, Pyykkönen kuvailee.

Naisten asema toki vaihtelee yhteiskunnittain, ja siitä on järjestöjen mukaan puhuttava myös. Mutta Pyykkönen muistuttaa, että naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on globaali ilmiö, joka ei ole vieras suomalaisellekaan yhteiskunnalle.
– Pitäisi puhua enemmän miesten valtasuhteesta naisiin ylipäätään, Pyykkönen sanoo.

Naisia syyllistetään yhä raiskauksista myös Suomessa

Järjestöistä toivotaan, että keskustelua käytäisiin siitä, miten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voitaisiin ennaltaehkäistä ja vähentää yhteiskunnassa. Siinä on vielä tekemistä Suomessakin. Järjestöjen mukaan raiskausten uhrit kohtaavat yhä Suomessa esimerkiksi vähättelyä. Naisten linjan auttavassa puhelimessa uhrit kertovat yhä viranomaisten taholta kokemastaan vähättelystä.
– Yhä kuulee, että esimerkiksi poliisin suhtautuminen on ollut raiskaustapauksissa vähättelevää. Viimeksi tänään meille tulleessa yhteydenotossa raiskauksen uhri kertoi poliisin puhuneen siihen tyyliin, että yhden illan juttu on tainnut alkaa vain kaduttaa, Nikulainen sanoo.
– Naisten syyllistämisestä tällaisissa tilanteissa on pitkät perinteet myös Suomessa. Eli kysellään, miksi kävelit sen puiston läpi tai miksi olit humalassa, Pyykkönen sanoo.

Kynnys ilmoittaa raiskauksesta on muutenkin korkea. Suurin osa Suomessa tapahtuvasta seksuaalisesta väkivallasta jää edelleen ilmoittamatta, vaikka ilmoitusten määrä on 2000-luvulla kasvanut.
Pyykkönen muistuttaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on ollut pitkään tabu myös suomalaisessa yhteiskunnassa, vaikka keskustelu on avautunut viime vuosina. Merkittävässä osassa raiskauksista tekijä on uhrin tuttu tai läheinen.
– Sitä ei mielletä raiskaamiseksi tai väkivallaksi samalla tavalla, Pyykkönen sanoo.

Kynnys ilmoittaa poliisille raiskauksesta tai muusta väkivallasta on paljon korkeampi, jos sen on tehnyt tuttava. Pyykkösen mukaan tietynlaiset naisiin kohdistuvan väkivallan muodot saavat muita enemmän paheksuntaa ja huomiota julkisessa keskustelussa.
– Puskaraiskaukset tuomitaan, mutta sitten neljän seinän sisällä tapahtuvasta väkivallasta ei puhuta niin paljon.

Pyykkösen mukaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhutaan nykyään aiempaa enemmän. Samaan aikaan yhteiskunnassa on noussut naisvastaisia äänenpainoja, joissa vähätellään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Siitä ei saisi puhua, jos ei muista samalla muistuttaa myös miehiin kohdistuvasta väkivallasta.
Miten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voitaisiin vähentää ja uhreja tukea?

Nikulainen toivoo, että naisiin kohdistuva väkivalta nousisi päättäjien kriisitietoisuuteen myös silloin, kun tekijä ei ole ulkomaalaistaustainen.
– Kuinka tärkeäksi tämä ongelma koetaan, näkyy esimerkiksi siinä, miten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäisevää työtä resursoidaan.

Suomessa astui elokuun alussa voimaan kansainvälinen naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan vähentämiseen tähtäävä Istanbulin sopimus. Nikulainen muistuttaa, että monet sopimuksen edellytyksistä ovat yhä kuitenkin täyttämättä. Esimerkiksi turvakoteja ei ole riittävästi, eikä Suomessa ole ympärivuorokauden toimivaa auttavaa linjaa väkivaltaa kokeneille naisille.

Naisten linjan puhelinpalvelu on auki neljä tuntia vuorokaudessa.
– Meille tulevista puheluista pääsee läpi vain yksi kolmesta. Se kertoo jotain tarpeesta. Meillä pitäisi olla enemmän matalan kynnyksen apua puhelimitse, Nikulainen sanoo.
Nikulainen toivoo, että Kempeleen tapahtumien kaltaisista rikoksista nouseva suuttumus kanavoitaisiinkin työhön naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.
– Naisiin kohdistuva väkivalta on rikos, joka pitää ottaa vakavasti. Toivon, että ihmiset laittaisivat suuttumuksensa ja energiansa uhrien tukemiseen ja ratkaisujen etsimiseen, Nikulainen sanoo.

Aishi Zidan
Yle

http://yle.fi/uutiset/naisjarjestojen_m ... sa/8481451

[Mirri]

Naisjärjestöt taas aivan hakoteillä

Artikkelista selviää, etteivät naisjärjestöt ole hakoteillä.

[Ryysy]

Olen jopa lukenutkin jutun, mutta koskaan en ole ymmärtänyt tai edes kohdannut sitä, että naisia jotenkin syyllistettäisiin. Jos siitä foorumillakin on ollut puhetta (en ole varma, en muistaa, en ole seurannut), niin olen ajatellut sen olevan lähinnä jonkinlaista provoa... Arjessa siis en ainakaan ole törmännyt moiseen. Koskaan. Ainoastaan uhrit saattavat syyllistää itseään, mutta ei sitä kukaan muu ääneen sano.

[Kyllästynyt]

Olen jopa lukenutkin jutun, mutta koskaan en ole ymmärtänyt tai edes kohdannut sitä, että naisia jotenkin syyllistettäisiin...
... Arjessa siis en ainakaan ole törmännyt moiseen. Koskaan. Ainoastaan uhrit saattavat syyllistää itseään, mutta ei sitä kukaan muu ääneen sano.

Kyllä sanoo!

[Ryysy]

No ei ainakaan siis tuttava/lähipiirissä(ni). Jostakin ulkomaalaisen poliisin sanomisesta täällä on kai puhuttu, mutta sekin on kaukopiiriä.