Lauri kirjoitti:Ei pölhömpi ajatus. Oikeastaan laajemmin käden taitojen harjoittelua. Ihmisen aivojen kehitykseen on jonkun teorian mukaan edesauttanut käsillä tekeminen.
Päänuppia pitäisi kehittää monipuolisesti eikä pelkästään työntää sinne teoreettista tietoa, joka kaiken lisäksi vanhenee.
Kaunokirjoituksesta voisi nipistää siivun konekirjoituksen opiskeluun, koska näppis on edelleen tärkein käyttöliittymä tietokoneeseen.
Olen myös melko vakuuttunut siitä, että esim. musiikin harrastaminen, johon liittyy hienomotoriikan tapaista, NUOTTIEN LUKEMISTA (apua!), sävelkorvalla kuulostelua; siis paljon erilaisia aivotoimia yhtä aikaa, auttaa positiivisesti aivojen vointiin. Tämä on kuitenkin ristiriidassa hieman sen asian kanssa, että soittaminen voi myös lievittää stressiä tai helpottaa oloa... miten ei-stressaava asia voi kehittää? Toki ehkä rentoutusvaikutus tapahtuu vasta silloin, kun jo osataan soittaa. Stressiä voi hoitaa ehkä vain kappaleilla, joita jo osaa soittaa? Vai mites tää menis?
Kuinka moni täällä olioista on opiskellut oikeaoppisen kymmensormijärjestelmän tai vastaavan kirjoitustavan? En nyt julkisesti suoraa päätä mielelläni ilmoittaisi, että olen aivan käsipuoli kirjoittaja... mutta kuitenkin, esim. pianoa soittaessa en käytä yhtä sormea ollenkaan, tätä sormea en myöskään käytä koneella kirjoittaessa. Nämä pari sorkkaa eivät myöskään toimi täysin normaalisti. En osaa sanoa onko sitä / niitä käytetty niin vähän vai ovatko ne jo alkujaan olleet puoliksi käyttökelvottomat. Asiaan ei välttämättä kiinnitä itsekään huomiota ennen kuin kerrotaan, että "pianoa soitetaan näin eikä noin" tai "koneella kirjoitetaan näin". Väittäisin, että konekirjoittamisenkin oppii ilman opetusta. Tietysti opetuksesta voi myös hyötyä, ehkä?
Se vielä, että voikohan aivoja, jos nyt ei kehittää, mutta "suojata" (Pertin lempisanoin) rapistumiselta? Esim. voiko aikuisena soittamisen opettelu tai matemaattisten laskujen opettelu jotenkin parantaa aivoja tai jopa suojata dementialta?