Psykopatologia kirjoitti:- -
Näin on myös tällä foorumilla, jos kun erilaisia pinnallisia "syitä" käyttäytymiseen esitetään. Kun taustoista yms. ei riittävästi tiedetä, kunkin kirjoittajan tulisi menne ensin itseensä.
Kaunis ajatus, että kunkin tulisi mennä itseensä. Kuitenkin aiheet, joista vahvasti eriävät mielenilmaukset syntyvät, liittyvät erilaisiin taustoihin, arvoihin, asenteisiin, kokemuksiin ja pinnalla oleviin traumoihin. On aika iso vaatimus sympaattisuuden osoituksesta henkilölle, joka edustaa oman ajatusmaailman ytimen vastakkaista kokemusmaailmaa, käyttäytymistapaa ja elämänpiiriä. Asiallisuuden pitäisi riittää. Sympaattisuus jää helposti falskiksi ja suututtaa kenties vieläkin enemmän.
Mutta itseen juuri yleensä mennäänkin. Aiheet nähdään omasta näkökulmasta ja silloin kirjoitetaan auttaakseen itseään, ei muita. Haetaan kontaktia johonkin, hyväksyntää eikä kritiikkiä omille ajatuksille. Kun lähtökohta traumassa on erilainen, tunnekuohu on melko vääjäämätön seuraus.
Sitten, jos koettaa avata omaa kokemustaan ja saakin hymiöllä varustetun pilkkakommentin, on keskustelu vääjäämättä pilalla. Ja jollakin mieli entistä enemmän maassa.