Tarahumara-juoksu

[Psykopatologia]

Paljasjalkajuoksu ─ muoti-ilmiö vai miljoonavuotisen kehitystyön huipputuote?
Julkaistu 20.03.2012 10:19 http://www.kestavyysurheilu.fi/valmennu ... uipputuote

Paljasjalkajuoksu on muodostunut viime vuosina ilmiöksi kestävyysjuoksua harrastavien ihmisten keskuudessa.

Paljasjalkajuoksu on muodostunut viime vuosina ilmiöksi kestävyysjuoksua harrastavien ihmisten keskuudessa. Internetin aikakaudella ilosanoma leviää sekunneissa mantereelta toiselle. Tunnettu paljasjalkajuoksun puolestapuhuja Ken Bob Saxton perusti suositun nettisivustonsa (barefootrunning.com) jo 1997 ja paljasjalkailusta voi tehdä elämäntavan kuten 1500 barefooters.org-yhdistyksen jäsentä tietävät. Ajattelemisen aihetta tarjoaa myös Christopher McDougall vuoden 2009 bestsellerillään Meksikon Tarahumara-intiaaneista: Born to Run: A Hidden Tribe, Superathletes, and the Greatest Race the World Has Never Seen. Vaihtelevaa virkistystä kaipaavan kuntoilijan on helppo innostua ja hypätä mukaan hypeen, jossa askeltekniikan luvataan parantuvan ja vammojen vähentyvän – paitsi keskellä Suomen pakkastalvea, jolloin maalaisjärkikin pitää vielä kengät jalassa. Mitä paljasjalkajuoksusta tiedetään ja onko tutkimustietoa saatavilla sen eduista tai mahdollisista haitoista verrattuna lenkkarijuoksuun?
(- -)

[Psykopatologia]

1970-luvulla Virenin ja muiden suomalaisten kanssa kilpaili myös britti David Bedford, jolla oli tapana tarvittaessa spurtaten juosta 10 - 20 m pääryhmän edellä. (Myös lätsä-Pekkalla oli tällaista tapaa.) Bedfordin tyylissä herätti huomiota se, että hänen päänsä pomppi ylös alas enemmän kuin muilla. Usein hänet sitten juoksun loppupuolella ajettiin kiinni. - Monet maratoonarit juoksevat nykyään "hiipien".

[toope]

Paula Jane Radcliffe on myös tuollainen pääheilluttaja juoksija.

[Hermes]

Harrastan itse nykyään jonkin verran maastopolkujuoksua (trail running). Teen sitä hyvin spontaanista ja tunteen perusteella. Usein teen vain sellaisia lyhyitä sprinttejä tunteen perusteella. En mittaa tai suunnittele tarkasti juoksujani, juoksen silloin kun tuntuu siltä, että lisää juokseminen tuntuu vielä paremmalta ja on hauskempaa. Kuuntelin äänikirjana jonkin aikaa tuota kirjaa "Born to Run", mutta se tuntui jotenkin liian "gonzolta" tähän vaiheeseen elämässäni. Kirja olisi siis ollut varmasti ihan viihdyttävä minulle, mutta minulla on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä. Tuo on yksi sellainen kirja, josta tahtoisin sellaisen Blinkist-tyylisen yhteenvedon. En jaksa lukea tai kuunnella koko kirjaa, koska suuri osa siitä on vain jotain henkilökohtaista tarinaa, jonka totuus on myös hieman kyseenalaista.

[Peilikuva]

Kiitos Hermes.

[Hilppa]

Aion ostaa fingerfoot-tossut. Raportoin sitten tänne miten käy, tuleeko minusta kituva vai noheva.