Yhteiskuntasopimus vahvistaisi korporaatioitaPÄÄKIRJOITUS 28.4.2015 1:59
KOLUMNI
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1430104516983Raimo Sailas Kirjoittaja on valtiotieteen kandidaatti.
Keskusta voitti vaalit. Kokoomus ja sosiaalidemokraatit menettivät runsaasti ääniä ja kansanedustajapaikkoja. Keskustan puheenjohtaja lähti kokoamaan uutta hallitusta.
Talouden näkymät olivat synkät. Edellinen hallitus oli epäonnistunut talouspolitiikassaan. Tarvittiin päättäväistä ja ripeää toimintaa. Hallitus tekikin jo keväällä periaatepäätöksen teollisuuden toimintaedellytysten vahvistamisesta. Se merkitsi tuntuvaa kevennystä teollisuuden kustannuksiin. Asiaa oli pitkään valmisteltu valtiovarainministeriössä.
Pääministeri otti esille ajatuksen yhteiskuntasopimuksesta. Sen tavoitteet ja sisältö jäivät epäselviksi. Myöhemmin kesällä pääministeri nimesi tärkeimmäksi asiaksi kustannustason alentamisen.
Lisäksi oli aloitettava seitsenkohtaisen rakennepoliittisen ohjelman toteuttaminen. Siihen kuuluivat muun muassa tulojen alentaminen kahdeksi vuodeksi, sosiaali- etuuksien indeksikorotuksista luopuminen, valtion menojen kasvun pysäyttäminen, verotuksen sopeuttaminen valtion menokehitykseen, teollisuuden rakenteen parantaminen ja avoimen sektorin pysyvä vahvistaminen. Jos näin tehtäisiin, syntyisi tilaa kevyelle elvytykselle.
Näin alkoi Esko Ahon (kesk) hallituksen taival vuonna 1991. Lähtötilanteessa oli siis runsaasti yhtäläisyyksiä nykyiseen tilanteeseen.
Pääministerikandidaatti Juha Sipilä (kesk) on ottanut tavoitteekseen yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisen. Yhteiskuntasopimus on esiintynyt aiemminkin jonkinlaisena mystisenä taikakaluna, joka ratkaisee talouden ongelmat silloin, kun ne eivät muuten ratkea.
Tasavallassa ei kuitenkaan ole koskaan tehty "yhteiskuntasopimusta". Ahon hallituksen yritys kaatui käsikirjoituksen puutteeseen. Läsnäolleet kertovat pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa parveilleiden etujärjestöjohtajien ihmetelleen, miksi he olivat siellä.
Lähimpänä jonkinlaista yhteiskuntasopimusta on ehkä oltu vuonna 1968. Silloin solmittiin Liinamaa I -nimen saanut tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Samaan aikaan sovittiin palkkojen lisäksi maataloustulosta, hintalainsäännöstä, indeksisidonnaisuuksien purkamisesta, sosiaalipoliittisista uudistuksista, valtiontalouden hoidon suuntaviivoista sekä työnantajajärjestöjen ja ammatillisten järjestöjen jäsenmaksujen säätämisestä verotuksessa vähennyskelpoisiksi.
Kokeneen työmarkkinamiehen Tapani Kahrin mukaan "Liinamaa I oli tavallaan samanaikaisesti esitys lukuisista valtion toimivaltaan kuuluvista asioista sekä työmarkkinajärjestöjen ehdollinen sopimus niiden päätettävissä olevista kysymyk- sistä". Itse sopimuksessa valtio ei ollut osapuoli. Kahrin mukaan kyseessä oli etujärjestöjen tekemä "vallankaappaus" poliittisten päättäjien kustannuksella. Järjestöt saivat tulosopimuksilla merkittävän sananvallan asioissa, jotka eivät olisi niille kuuluneet.
Kalevi Sorsan toinen hallitus järjesti syyskuussa 1977 Korpilammella talouspoliittisen seminaarin yli 300 kutsutulle. Toisin kuin silloin tällöin esitetään, siellä ei ollut tarkoituskaan tehdä mitään "yhteiskuntasopimusta".
Hallitus oli tehnyt päätöksensä jo kesäkuussa ja kertoi nyt jatkosuunnitelmistaan. Hallituksen asema suhteessa järjestöihin oli vahvistumassa. Näyttönä tästä hallitus jyräsi sovittujen palkankorotusten siirron, vaikka markka oli devalvoitu jo kaksi kertaa sopimusten voimassaoloaikana.
Juha Sipilä on maininnut mahdollisina sopijaosapuolina myös Kuntaliiton ja MTK:n. Kuntaliitto on outo ehdokas. Se ei voi sopia mitään kuntien puolesta. Kun edellinen hallitus pyysi Kuntaliitolta ehdotuksia kuntien lakisääteisten velvoitteiden vähentämisestä, tulos oli surkuhupaisa nolla, vaikka liitto on vuosikaudet moittinut hallituksia kuntien velvoitteiden lisäämisestä.
Mikä sitten olisi MTK:n rooli? Maatalouspolitiikkaa hoitaa EU, tuotteiden hinnat määräytyvät maailmanmarkkinoilla ja puukaupassakin on siirrytty markkinatalouden suuntaan.
Kilpailukykyä tulisi kohentaa. Nykyisillä palkkasopimuksilla pitäisi elää tämä vaalikausi. Joustojen lisäämisestä työmarkkinoilla pitäisi kyetä sopimaan. Vuotuista työaikaa tulisi pidentää. Työeläkemaksuja voitaisiin alentaa määräajaksi eläkesopimusta rikkomatta.
Tuskinpa näistä "yhteiskuntasopimusta" syntyy. Tarvitaan siis vahvaa hallitusta.
Raimo Sailas
hs.artikkeli@hs.fiKirjoittaja on ministeri.