Psykopatologia.munfoorumi.com

"mutta synnyin metalliseen häkkiin, ahtaaseen karsinaan,

kapeaan aitaukseen,

sysimustan säkin pohjalle, jossa ei ole tilaa olla minä

jossa silmitöntä hätää, pelkoa ja ahdistusta tuntien etsin poispääsyä

tunnista, päivästä ja kuukaudesta toiseen

silmieni ensimmäisestä avautumisesta niiden viimeiseen

sulkeutumiseen;

kunnes häkin ovi avautuu ja ruumiistani revitään irti turkkini,

se jonka oli määrä suojella minua

elämässä, myrskyn hyytävyydessä, talven purevuudessa

kunnes karsinan ovi avautuu ja ruumiistani leikataan irti lihani,

se jonka oli määrä olla

liikkuva, toimiva, tunteva minä”



”Joka tämän on kirjoittanut, elää satumaailmassa”
Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton hallituksen puheenjohtaja Kenneth Ingman kommentoi Helsingin Sanomille runon kirjoittajan elävän ”satumaailmassa”.

– Joka tämän on kirjoittanut, elää satumaailmassa – ottamatta kantaa siihen, kuka runon on kirjoittanut (...) Tätä kärsimystä, josta runossa kirjoitetaan, ei ole olemassa. Se on satumaailmasta. Eläin ei ajattele tuolla tavalla.

– Tuotantoeläimet elävät nykyhetkessä. Ne elävät päivän kerrallaan. Eivät ne tiedä mitään tulevaisuudesta. Ne eivät kärsi oloissaan. Kun ne tapetaan, ne tapetaan nopeasti ja kivuttomasti, Ingman sanoi Helsingin Sanomille.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 19288.html

Jenny Haukio on lapsellinen tapaus ja huono runoilija.

Runo on keskinkertainen. En silti ymmärrä miten joku keksii yhdistää runon (inhimillisten tunteiden kuvauksen) turkistarhaukseen.

Pitäisi kysyä Jenni Haukiolta, mitä hän on halunnut sanoa runollaan. Ymmärrän tuon runon niin, että kuvataan villin vangitun eläimen inhimillistettyjä piirteitä, tunteita. Eläin tuntee kipua, eivätkä olot ole turkiseläimillä kovin hyvät. Toisaalta jos tarhat totaalikielletään Suomessa, eläimet hoidetaan vielä huonommin Kiinassa.

Kyse on nykyajan ongelmasta käsitteestä tuotantoeläin. Meillä eläimet jaetaan kasteihin: tuotantoeläimet, lemmikkieläimet, villieläimet ja tarhatut eläimet. Tuotantoeläimen osa on tuottaa taloudellista voittoa kasvattajalleen.

Hilppa kirjoitti:Pitäisi kysyä Jenni Haukiolta, mitä hän on halunnut sanoa runollaan. Ymmärrän tuon runon niin, että kuvataan villin vangitun eläimen inhimillistettyjä piirteitä, tunteita. Eläin tuntee kipua, eivätkä olot ole turkiseläimillä kovin hyvät. Toisaalta jos tarhat totaalikielletään Suomessa, eläimet hoidetaan vielä huonommin Kiinassa.

Kyse on nykyajan ongelmasta käsitteestä tuotantoeläin. Meillä eläimet jaetaan kasteihin: tuotantoeläimet, lemmikkieläimet, villieläimet ja tarhatut eläimet. Tuotantoeläimen osa on tuottaa taloudellista voittoa kasvattajalleen.

Turkiseläimistä pidetäänkin hyvää huolta, koska turkki pitää olla kiiltävä ja kaunis. Ne saavat kunnollista ruokaa esim.
Jossain Kiinassa ne varmaan saisivatkin huonompaa hoitoa.

Mun on ehkä helppoa ajatella eläinten eri kasteja, kun on nuo porot. Ja on koiriakin jotka ovat enempi työntekijöitä kuin lemmikkejä.

Ryysy kirjoitti:Runo on keskinkertainen. En silti ymmärrä miten joku keksii yhdistää runon (inhimillisten tunteiden kuvauksen) turkistarhaukseen.

Tämä koko runokirja on tehty niin, että runoilija kuvittelee olevansa joku ns, väärinkohdeltu eläin.
En ole vielä noita muita runoja lukenut, en ehkä luekaan. Ihminen ei voi tietää miltä tuntuu olla eläin.

Haukion runot olen kaikki lukenut, ne ovat huonoja.

Kirjallisuus on kai sitä, että kirjailija kykenee uskottavasti/koskettavasti kuvaamaan toisen ihmisen nahoissa elämistä. Kuvaamaan uskottavasti vaikkapa elämää uiguurina, vaikka ei olisi koskaan tutustunut yhteenkään uiguuriin. Kirjallisuudessa tunnetaan myyttisiä eläinkuvauksia, kontio, pahat sudet, viisaat pöllöt, Kalevalan hauki, ilman kotka, aina lastenelokuvien hahmoihin asti (Free Willy) jne. Niissä eläimilläkin on ajatukset ja tunteet, tai ihmisen ajattelua on kuvattu eläimien kautta. En osaa arvostella Haukion runoutta, koska koen sen ensituntumalta aika heppoisena, enkä siten jaksa ryhtyä sitä kahlaamaan läpi. Mutta idea esittää eläin ajattelevana ja tuntevana inhimillisenä olentona ei ole mikään uusi.

Turkiseläimiin suhtaudun ristiriitaisesti ja järjen kautta siten kuin kykenen. Tuotantoeläin tuntee kipua aivan kuten ihminenkin. Kivun tunne on sama hermostollinen reaktio kaikilla nisäkkäillä. Mielestäni eläimille ei tule aiheuttaa tarpeetonta kipua ja siitä ovatko turkikset tarpeellisia käyttöesineitä voidaan olla montaa mieltä. Joidenkin elinkeino voi olla tarpeellinen heille itselleen, mutta hienostelun tai käsityötaiteen vaaliminen elävien luontokappaleiden kärsimysten kustannuksella on kyseenalaista. Ilmeisesti laiminlyöntejä turkiseläinten pidossa on tapahtunut ja eläimiä kuolee jonkin verran myös häkkeihin. Se ei ole tuottajankaan etu, koska huonolaatuista turkista ei voi myydä. Käytännössä kuitenkin rehun hinta ja eläimeen satsatut muut hoitokustannukset määräävät sallittavan hävikin (=häkkiin kuolleiden eläinten) määrän. Nykyisin myös laki määrää eläinten pidon puitteet ja minimiolosuhteet. Lakia säätämällä eläinten elinolosuhteiden kriteerejä kiristäen on mahdollista vähentää eläinten kärsimyksiä, mutta vastapuolella ovat tuotantokustannukset ja elinkeinon kilpailukyky.

Tuotantoeläinten pidon yleinen ongelma on ristiriita taloudellisen hyödyn tavoittelun ja eläinten olojen välillä. Paremmat olot maksaa eläinten pitäjä, ja viime kädessä kuluttaja määrää ostaako se tarjotun lihan kalliimmalla. Kun me kuluttajat ostamme sianlihaa halvalla, saamme halvemman lihan ainoastaan, koska eläinten pidon kustannuksia on karsittu, jolloin eläimille on syötetty enemmän antibiootteja ja ne ovat joutuneet ahtaampiin karsinoihin.

Hyvä kirjoitus.