Psykopatologia.munfoorumi.com

Joskus on sellaisia tilanteita, että pitäisi voida ja uskaltaa sanoa vastaan. Itse olen "normaalielämässä" ihan hirveä nössö, joten vastaan sanominen jollekin voisi olla melkeinpä terapeuttista omalla kohdallani. Joissakin tapauksissa pitäisi myös osata puolustaa omia oikeuksiaan jne. Jos tuo puolustautuminen - asiallinenkin - jää tekemättä, se jää takaraivoon ja räjähtää sieltä sitten väärän ihmisen päälle. Yleensä puoliso, mikä on väärin, joutuu sitten toimimaan paskasankkona. Sille voi ärvennellä sen minkä jaksaa, koska tietää, ettei tule samalla tavalla "tuomituksi" kuin mitä tulisi, jos uskaltaisi sanoa vastaan muille.

Muistan tasan yhden kerran elämässäni, missä olen ihan aiheesta uskaltanut sanoa vastaan vieläpä auktoriteettiasemassa olevalle ihmiselle. Tilannetta toki edelsi se, että olin jo helvetin stressaantunut ja altis kaikelle kritiikille ym. jo valmiiksi. Kuitenkin kun asiasta sanoin ja otin sen esille, muut pitivät minua rohkeana. Lisäksi jopa auktoriteettiasemassa ollut ihminen taisi joutua takiani erikoiseen asemaan, koska hyvin äkkiä hänen "oikea" toimintatapansa ja "oikea" asenteensa ym. muuttui kuin kertalaukauksesta... ihminen pyysi jopa anteeksi sitä, jos on pahoittanut mieleni tai toiminut ajattelemattomasti. En pitänyt anteeksipyyntöä vilpittömänä, koska en tiedä tajusiko ihminen todella mitä hän pyysi anteeksi jne. vai pyysikö anteeksi vain siksi, koska yhteisön paine niin vaati.

"Huonosti käyttäytyvät, töykeät ihmiset
Tässä tuli taas kahvilassa ollessani mieleen kuinka huonosti ihmiset käyttäytyvät..

Kaupungilla ihmisten kasvojen ilme on useimmiten kiristynyt ja tuskastunut, eikä kellään ole pahemmin aikaa pysähtyä hetkeksi. Ihmiset eivät hymyile. Jos osut johonkin vahingossa, ..."

Huono ilme tai pärstäkertoimen vastenmielisyys ei ole sama asia kuin huono käytös, josta pakkotoistaja loruilee. Kaikille vastaantuleville ei ole pakko (onneksi!!!) järjestää pakkotoistokestohymyä! Asiakaspalvelussa tilanne on ehkä toinen, kun kaikki mielentilat eivät saisi asiakaspalvelutilanteeseen tulla, vaan lähinnä neutraalia kohteliaisuutta yleensä edellytetään.

Minua ei haittaa, vaikka vastaantulija ei hymyilisi aurinkoisesti, koska olen itsekin usein omissa mietteissäni, enkä hymyile paljoa. Vain sellainen käytös häiritsee, jos omaa reviiriäni loukataan niin, että tullaan sanomaan jotain töykeää tai tönitään.

Tässä tuli taas kahvilassa ollessani mieleen kuinka huonosti ihmiset käyttäytyvät..

Kaupungilla ihmisten kasvojen ilme on useimmiten kiristynyt ja tuskastunut, eikä kellään ole pahemmin aikaa pysähtyä hetkeksi. Ihmiset eivät hymyile. Jos osut johonkin vahingossa, tulee vihainen mulkaisu ja mahdollinen tönäisy takaisin.
Busseissa ihmiset istuvat naama vääränä ja huutavat 3 minuuttia myöhässä tulleelle bussikuskille miten hän kehtaa. Kerrankin eräs nainen katsoi vihasena kelloa pysäkillä tuhahtaen ärsyyntyneesti, että kello on jo 23 yli! Bussin oli määrä tulla 22 yli.

http://www.pakkotoisto.com/yleinen-kesk ... t-ihmiset/

Helsingissä suorastaan nautin - tai ainakin rentoudun - siitä, että siellä uskallan kulkea naama juuri niin hymyttömänä ja vääränä kuin kulloinkin tuntuu parhaalta ja helpottavimmalta. Rohkenen mulkoillakin, jos satun olemaan sellaisella tuulella. Huutamaan en kuitenkaan ryhdy, en bussikuskeille enkä muillekaan palvelualojen ammattilaisille.

Pikkukaupungin asukkaana minulla on vaikeuksia liikkua kotikaupungissani, koska pelkään 'esiintyväni' naama vääränä ja käyttäytyväni ihmisten ilmoilla vaikka miten huonosti; pelkään huonon psyykkisen kuntoni ja vaihtelevaisten mielialojeni näkyvän päälle ja leimaavan minut käyttäytymiseni perusteella ties millaiseksi hörhöksi.
Toivottavasti kotikaupungissani kukaan ei arvioi ihmisten käyttäytymistä heidän ilmeistään, kuten siteeraamani tekstin kirjoittaja tekee.

Kirjoittaja tuskin miettii omaa huonoa käyttäytymistään. Tekstistä päätellen hänen kohdallaan ei voida puhua hyvästä käyttäytymisestä; hyvin käyttäytyvä tietysti ymmärtäisi hänen mainitsemiaan asioita, joita hän ei ymmärrä.

Vähän luulen, että täällä päin alettaisiin pitää hulluna tai muuten vinksahtaneena, jos hymyilisi vastaantulijoille. Tilanne vain pahenee jos siihen lisää vielä hyväntuulisen tervehdyksen. Hymyn saattaa tulkita myös niin, että "miks tuo nauroi mulle, onko mulla naamassa ruokaa, vai onko takki niin hirveä".