Psykopatologia.munfoorumi.com

"... Toinen surman syy olivat elinolosuhteet, sillä perheen taloudellinen tilanne oli naisen mukaan heikko..."

Tässä nyt voidaan todeta, miten suurta ahdistusta joillekin ihmisille aiheuttaa vaikea taloudellinen tilanne. Se tunneskaala on varmaan aika järisyttävä, jos johtaa tuollaiseen myllerrykseen ihmisen päässä. Toisaalta mikäli noin, kaikki olisi voitu järjestää toisin, vain opettelemalla oikeanlainen taloudenpito ennen vaikeuksia, jos vain jo kotoa käsin ja lapsena kasvatuksessaan olisi saanut toisenlaiset eväät. Ei sitä koskaan tiedä.

Miksi äidille ei järjestetty kotiapua kotiinpaluun yhteydessä? Vaan kenties kotiutettiin hänet yksin lasten kanssa...

Yhteiskunta hylkäsi perheen ongelmineen.

Vaikka hoitaisikin lapset kuinka mallikkaasti tahansa, ei ihmisiä pitäisi jättää yksin ongelmineen sairaalasta paluun jälkeen. Kolkko ja tyly kohtelu yhteiskunnalta, ei voi mitään. Ymmärrän, että aikuisia ihmisiä ei voi paapoa määrättömästi, mutta pitäisi kuitenkin antaa sellainen vahva signaali, että ihmisistä välitetään aidosti. Sellaiseen yhteiskunta ja ammattiauttajat yleensäkään eivät valitettavasti kykene.

Minulta kysyttiin aikoinaan nuorena ihmisenä omaiseni jäätyä osastolle, että "ethän sinä vain nyt mene yksin kotiin, vaan sinulla on siellä joku". Vastasin, että joo en joudu yksin olemaan. Vaikka niinhän minun tapauksessani tietenkin oli, mitenpä muutenkaan. Enkä ymmärtänyt, minne olisin voinutkaan siinä tilanteessa mennä. Sairaanhoitajan sanat kylmäsivät mieltäni vielä entisestään, koska tuntui kummallisesti siltä, että kysymys oli joku sellainen vakiokysymys, eikä kysyjä ymmärtänyt lainkaan, miltä minusta oikeasti tuntui. Ja sitten kun olin kotona, tuntui todella pahalta ja vielä lisäksi paljon pahemmalta sairaanhoitajan sanojen vuoksi, vaikka hän todennäköisesti tarkoitti vain hyvää.

Mistä minä yhtäkkiä olisin saanut kotiini ketään, olivat lomilla kaikki enkä halunnut heidän lomaansa pilata. Ei silloin ollut edes kännyköitäkään. Kukin oli mökillään ja kuka missäkin. Eivät ehkä ajatelleet, että olisin tuolloin tarvinnut jonkun läheisen ihmisen seurakseni.

Flower kirjoitti:En oikein nyt hoksaa, millaista toimintaa toivoisit yhteiskunnan järjestävän. Olisiko jonkun hoitajan pitänyt tulla kotiin vai mitä? Minä....

Minä en käsittele sairaalasta lähtöä kenenkään äidin lähtönä sairaalasta vaan ihmisen. Muuhun minulla ei ole mitään näkemystäkään, koska en itse ole äiti. Nimenomaan yritin kertoa, että olisi tärkeää tulla kuulluksi hoitohenkilökunnan taholta, mutta jos luottavaisia keskusteluyhteyttä ei synny, seuraukset ovat ikävät jokaisessa tapauksessa. Itse en lähtenyt sieltä sairaalasta potilaan ominaisuudessa vaan omaisena.