Psykopatologia.munfoorumi.com

Moi, kaikille!

Olen tekemässä kolmatta enkelikirjaani (edelliset ovat Ilias !Suojassa enkelin siipien" ja Gummerus "Enkeli lensi ohi). Kirjani ilmestyy syksyllä ja se on lahjakirjatyylinen, johon tulee kuvitus, enkelirunojani, sekä ihmisten enkelikokemuksia. Kustantaja on Aurinko Kustannus.

Oletko sinä, tai läheisesi, kuullut, nähnyt, tai tuntenut enkelin läsnäolon? Otan erittäin kiitollisena kokemuksesi vastaan. Sähköpostini on nina.ramstadius@ebaana.net ja siitä voit myös kysyä kotiosoitteeni perinteistä kirjettä varten. En julkaise kirjassani nimiä, vain kertojan sukupuolen.

Aurinkoista kevään odotusta ja KIITOS!

Entäs sinä, oletko nähnyt äitiäni ja isääni, kun tunnet noita enkeleitä?

Tervetuloa, Nimara!

Kiitos tervetulotoivotuksesta.

Minusta olet aika epätoivoisessa tilanteessa, kun pitää etsiä uuteen kirjaasi enkelikokemuksia mielenterveysfoorumilta.

Oletko sinä, tai läheisesi, kuullut, nähnyt, tai tuntenut enkelin läsnäolon? Otan erittäin kiitollisena kokemuksesi vastaan.

Nimara, mistä tiedät, ettei sinulle kerrottu kokemus ole psykoosin aiheuttama harha, joka katoaa psykoosin parantuessa? Läheiseni skitsofrenia on sisällöltään vahvasti uskonnollinen/hengellinen, mutta valitettavasti hän joutuu kokemaan enemmän 'pimeyden voimien' läsnäoloa kuin että tapaisi enkeleitä. Mutta se, että 'pimeyden voimat' ahdistelevat ja pelottelevat häntä, johtuu skitsofreniasta; hänen sairaasta päästään ja sen synnyttämästä harhaisuudesta, ei mistään sen ulkopuolella olevasta.

Tuuve, täsmälleen noin; enpä olisi osannut pukea ajatuksiani sanoiksi osuvammin kuin sinä sanoit.

Jaska kirjoitti:Älkää nyt lyökö kirjailijaa ja uutta kirjoittajaa heti lättäjalaksi. Enkelikokemukset ovat enkelikokemuksia olivatpa ne todellisia tai eivät. Saahan noita kysellä.

Ovathan ne kokemuksina hyvin tosia. Ihan samaan malliin kuin se, että skitsofreniapotilas peiliin katsoessaan näkee omissa silmissään saatanan katseen.
Onneksi enkelikokemukset ovat miellyttävämpiä - paitsi jos sattuukin kokemaan 'pimeyden enkeleiden' läsnäoloa.

Prinsessa Märtha Louise - "enkeltentekijä" http://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4rth ... insessa%29

Voi myös opiskella enkelihoitajaksi.
http://www.ikira.fi/enkelihoitaja.html

Kovaa bisnestä tehdään enkeleillä.

Sateentekijä kirjoitti:Mielestäni on hyvin arveluttavaa tulla mielenterveysfoorumille kyselemään enkelikokemuksia. Täällä kirjoittavilla on monenlaisia mielenongelmia. Vaikka tarkoitus varmaan on hyvä, se saattaa aiheuttaa sisäistä tuskaa. Muutenkin harhoissa elävälle tämä on suorastaan vaarallista.

Tämmöiset kyselyt tulisi tehdä ns. "normaalien" ihmisten( keitä he sitten lienevätkin ?) piirissä, ei henkisesti herkistyneille, jopa johdatettavissa oleville.

Kenellä täällä kirjoittavalla on harhoja tällä hetkellä?
Outoja ajatuksia ja omituisia reagointeja yllin kyllin, mutta varsinaisia harhoja...

En ymmärrä, miten omien enkelikokemusten miettiminen kenellekään on mitenkään vaarallista. Kokemuksethan on olemassa ja tiedossa.
Eri asia on, jos lähtee jollekin sekopääkurssille, jossa kaivellaan esiin piilotettuja kokemuksia tms. Ne voi olla vaarallisia.

Olin joskus kovastikin kiinnostunut enkeleistä ja muista yliluonnollisista kokemuksista.
Jos kirjoittaisin kirjan enkeleistä, lähtisin minäkin etsimään kokemuksia mielenterveydestä kiinnostuneiden foorumeilta.
Foorumeilla kirjoittaa paljon aika herkkää porukkaa, sellaista, joilla saattaisi hyvinkin olla yliluonnollisia kokemuksia. Ihan ilman mitään psykoosejakin.

Minäkin olen luullut, että olen shamaani ja omistan yliluonnollisia kykyjä.
Tai vieläkin luulen niin, nykyisin tajuan olla hiljaa asiasta.

Minulla ei, kovasta yrityksestä huolimatta, ole pettymyksekseni shamaanin kykyjä eikä kykyjä aistia yliluonnollista.
Kävin noitarumpukurssinkin joskus 10 vuotta sitten ja muutakin vastaavaa tuli kokeiltua. Olen myös monen alan (viikonloppukursseja) terapeutti.
Vähitellen into laimeni ja nyt olen tyytynyt osaani tavallisena tallaajana ilman erityislahjoja.

Valkosiipi, kaikkein sairaimmat eivät ehkä kirjoita, mutta he voivat lukea - ja miettiä omia hengellisiä/henkisiä kokemuksiaan vaikkapa tämän ketjun innoittamina. Minä pystyn jollakin lailla kuvittelemaan ja ymmärtämään millaiselta tämä ketju aloituksineen ja aiheineen näyttää psykoosipotilaasta, jonka 'ympärillä' pyörivät kaikenlaiset sarvipäät ja 'mustat enkelit' eikä 'valkoisista enkeleistä' näy häivähdystäkään.

Mielestäni Sateentekijä on oikeassa: tällainen kysely voi aiheuttaa vahinkoa jo ennestäänkin sairaiden ihmisten päässä. Mitä sairaampi ihminen sitä parempi olisi pysytellä erossa kaikista 'henkimaailman jutuista'; aivan sama puhutaanko enkeleistä, ufoista, saatananpalvonnasta, 'palavasta' uskovaisuudesta, tai mistä muusta vastaavasta hyvänsä. Pysyttely tiukasti konkreettisessa elämän arjessa olisi herkästi pirstoutuville psykoosipotilaille kaikkein turvallisinta.

Minäkin olisin kovasti kiinnostunut kohtaamaan enkelin. Oman suojelusenkelini kanssa "keskustelen" aika ajoin; lähinnä pyydän häntä auttamaan, kun meinaan jostakin myöhästyä. Useammin on onnistunut kuin ollut onnistumatta. En halua sen suurempia pyytää... Minua ei haittaa, vaikka ajatukseni olisivatkin vain toiveajattelua tai jotain sellaista. En tuputa ajatuksiani muille.

Isäni näki enkelin päästyään teho-osastolta tavalliselle osastolle. Se oli hänelle merkittävä kokemus koko hänen loppuelämänsä ajan (useamman vuoden siis eli vielä tämän jälkeen, terveenä).

Myös tyttäreni on pikkutyttönä nähnyt enkelin.

En ole ihan varma mitä enkelikokemuksella tarkoitetaan, mutta ylipäätään yliluonnollisia kokemuksia lienee aika monella. Vainajien ilmestymiset, tunne vainajan läsnäolosta, joskus jopa kyky vastaanottaa tuonpuoleisia viestejä (mikä se kirjoitustapa olikaan, itsestään tuleva teksti?). Viimeisin ei ehkä niin yleinen.

Näitä kykyjä ja tunteita on usein alkanut ilmestyä silloin, kun ihmiseltä on joku läheinen kuollut. Kokemukset eivät ole pahoja, vaan viestit tuonpuoleisesta tuovat yleensä hyvän mielen. Näkisin ainakin osittain _omasta näkökulmasta_ asian niin, että yliluonnolliset kokemukset voivat olla osa läheisen menetykseen liittyvän surun ym. käsittelyä.

Sitten on tietysti näitä paholaisen läsnäoloon liittyviä kokemuksia. Ne voivat olla ihmiselle todella ikäviä. Se on todella erikoista, jos ihminen ei muuten ole harhainen. Lisäksi minä en osaa aina nähdä toisen potentiaalista harhaisuutta harhaisuutena. Yritän tarkastella kokemusta avoimin mielin. En pysty myöskään sanomaan toiselle, että hän on väärässä ja luulee omiaan (varsinkin jos ovi pamahtaa silloin kiinni), sillä hänen _kokemuksensa_ on / oli aito oli se sitten toisen mielestä kuinka hullu tai naurettava tahansa.

Minulla on myös yliluonnollisia kokemuksia, ts. harhoja. Kaikkein pahimmat olivat siinä ehkä noin 10-11-vuotiaana, eikä niillä ollut mitään tekemistä enkeleiden kanssa. Lapsen maailma on kuitenkin erilainen kuin aikuisen maailma. Kaikki nuo kokemukseni voi tulkita ja on tulkittu pelon ilmentymiksi. Mutta elämä humanoidien seurassa oli kuitenkin yhtä helvettiä silloin lapsena, vaikka se nyt jälkikäteen hassulta kuulostaakin. Se ei ollut pelkkää ajoittaista pelkoa, vaan jatkuvaa. En osaa selittää miksi pelkoni oli saanut sellaisen muodon tai pelkäsinkö todellisuudessa jotakin muuta, mutta lapsenomaisesti kehitin jonkin ulkopuolisen kohteen, johon kaikki pelot ja tunteet pystyi heijastamaan.

Kun pelot loppuivat, olin enemmän kuin onnellinen ja vannotin itselleni, että en enää ikinä tule pohtimaan tai millään tasolla edes miettimään ulkoavaruuden asukkaita, etten halua kuulla niistä mitään.

En tiedä liittyykö aiheeseen, mutta jossakin vaiheessa näin vanhempana olin kiinnostunut synkronisiteetista. Merkityksellisistä yhteensattumasta... niitä tulee aina silloin tällöin.

Mirri ym.: sisältääkö tekstini jotakin mikä voisi olla epäedullista psykoosista tms. kärsivästä lukea. Itse olen jäävi arvioimaan. Poistan mielelläni tästä jotakin, mikäli näin on.

No ehkä mielummin enkelikirja, kuin kirja pimeyden voimista tai saatanallisista näyistä.

Ryysy, mielestäni kerrot hyviä asioita. Kuten sen, että lapsen mieli synnyttää kaikenlaista mielikuvituksellista projisoidessaan asioita jonnekin itsensä ulkopuolelle. Luulen, että psykoottinen mieli toimii vähän samalla tavalla, 'ulkoistaa' hankalia ja vaikeilta käsiteltäviltä tuntuvia mielen sisäisiä asioita ja kokemuksia. Se on valitettavaa, että harhaisen mielen tuotokset voivat olla 'hyviä' tai 'pahoja' - omasta kokemusmaailmasta johtuen. Pahimmillaan yksi harhainen uskoo olevansa jumala ja toinen luulee olevansa saatana. Jälkimmäisellä pelot voivat olla tosi vaikeita.

Kuoleman äärelle joutuminen on mielestäni yksi hyvä esimerkkitilanne, jossa mieli herkistyy ja aistit virittyvät äärimmilleen. Yhdessä surun kanssa siinä on hyvät ainekset kokea vaikka mitä 'yliluonnollista' - osana oman mielen työskentelyä suruprosessin kimpussa. Silloinkin kokemukset, niin voimakkaita kuin ne voivatkin olla, syntyvät surevan ihmisen mielessä, eivät sen ulkopuolella.

Jill kirjoitti:No ehkä mielummin enkelikirja, kuin kirja pimeyden voimista tai saatanallisista näyistä.

Sinäpä sen sanoit.

Johtuu varmaan lappalaisista sukujuuristani mutta minä kyllä mielummin luen kirjoja maahisista ja staaloista kuin enkeleistä.

Ryysy kirjoitti:Minulla on myös yliluonnollisia kokemuksia, ts. harhoja. Kaikkein pahimmat olivat siinä ehkä noin 10-11-vuotiaana, eikä niillä ollut mitään tekemistä enkeleiden kanssa. Lapsen maailma on kuitenkin erilainen kuin aikuisen maailma. Kaikki nuo kokemukseni voi tulkita ja on tulkittu pelon ilmentymiksi. Mutta elämä humanoidien seurassa oli kuitenkin yhtä helvettiä silloin lapsena, vaikka se nyt jälkikäteen hassulta kuulostaakin. Se ei ollut pelkkää ajoittaista pelkoa, vaan jatkuvaa. En osaa selittää miksi pelkoni oli saanut sellaisen muodon tai pelkäsinkö todellisuudessa jotakin muuta, mutta lapsenomaisesti kehitin jonkin ulkopuolisen kohteen, johon kaikki pelot ja tunteet pystyi heijastamaan.

Kumma juttu tuli mieleeni lukiessa tätä Ryysyn tekstiä: miksi en aiemmin ole tajunnut, että humanoideihin liittyneet pitkäkestoiset harhani ovat juuri sitä pelkojen kohdistamista ulkopuoliseen kohteeseen. Mutta sitähän olen aina tehnyt pienestä pitäen ja teen edelleenkin, kumma että sitä on noin sokea ollut etten tätä yhteyttä ole huomannut .