Psykopatologia.munfoorumi.com

Minä meinasin aikoinaan jäätyä penkkariajelulla. Olin kyyhistyneenä lavan nurkassa ja itkin.

Kaksi kuorma-autoa kurvasi koulukeskukseen päin ja lavalla istui hiljaisia kännykän nyprääjiä. Kylmissään ja kurjanoloisena. Ei karkit lennelleet, viestit lenteli paremmin.

Helsingissä en tänään nähnyt vilaustakaan penkinpainajaisista. Johtui varmaan siitä, että lymysin maanalaisissa tunneleissa, kuten niin moni helsinkiläinen nykyisin. Kotikaupunkiini saavuttuani näin liikenteessä toinen toistaan kummallisemman näköistä porukkaa; yksisarvisia ja ties mitä muita otuksia.
Taksikuski kertoi juuttuneensa jonkun asiakkaansa kanssa pyörimään torin kulmille penkkarilaisten keskelle ties miten pitkäksi aikaa. Kun eivät ne kakarat osaa edes liikennesääntöjä - kuten nuori taksikuski totesi.

Siinä olisi ollut herkullista keskustelun - tai haastattelun - aihetta kerrakseen: penkkareiden ilot ja surut ammattiautoilijan näkökulmasta, sekä abien 'kakaramainen' liikennekäyttäytyminen.

Karkkeja kuralätäköissä. Suomi on niin hyvinvointivaltio, ettei ne namit ketään kiinnostaneet.

Ja tänään oli sitten vanhojen päivä - ja taas tanssittiin hienoissa kostyymeissä.