Psykopatologia.munfoorumi.com

En muista kuinkamonta esim. itsenäisyyspäivää olen kommentoinut täällä muiden kanssa esim. Linnanjuhlia. Tämä hirvittävä pimeysaika on aina aivan kammottavaa, ja täällä olen useimmiten onnellinen ja kiitollinen, siitä että ihmisiä joiden kanssa voi jutella ja näin selvitä siihen asti, kunnes taas on kevään aurinkoiset ajat.

Pimeys omassa päässä se vasta onkin kammottavaa. Kyllä tänne on kiva kirjoittaa, tuntuu ettei ole yksin.
On myös kiva seurata keskustelua, vaikka ei aina itse kirjoittaisi. Alkaa pikkasen oppia tuntemaan millä tyylillä kukin kirjoittaa.

Tarvitsen ja aivan ehdottomasti. Seuraa, huolenpitoa, tukea - kaikenlaista hengessä mukana olemista. Niin kaamosajan koettelemuksissa kuin muissakin elämän kolhuissa.

Linnan juhlat sopivat keskustelun aiheeksi siinä kuin taikinan syöminen ja vaikka mikä muu. Usein haen paitsi 'hengessä mukana olemista' myös kevennystä niin oman pääni synkkyyteen kuin ympäröivään pimeyteenkin. Ajatukset siirtyvät välillä muualle ja hauskaakin voi olla.
Minulle tämä on korvaamaton paikka läsnäolevine ja myötäelävine lukijoineen ja kirjoittajineen.

Nimenomaan kaipaa sitä tunnetta, Sateentekijä, että kuuluu jonnekkin. Paikka vaikkakin virtuaalinen on hyvin lämmin ja rakastava, välillä täällä voi purkaa omia patoutumiaan. Se on hyvä, terapeuttista.

Voi kohdata vanhat traumansa ja käsitellä niitä ja huomata palautteesta, toiminko noin?
Mirri on ollut minulle vuosia ikioma terppa, opettanut monenlaista asiaa tajuamaan. Haluaisin uskoa, että Mirri on jopa ystäväni ja se paljon se, että tuntee niin.