Päivi Ängeslevä: Eri hinta eläkkeestä

[Psykopatologia]

HS - TYÖELÄMÄ sunnuntaina 1.4.2012 http://www.hs.fi/paivanlehti/arkisto/Er ... arkisto%2F
http://pikkuapuri.fi/yrittajien-elakema ... in-muiden/

Päivi Ängeslevä: Eri hinta eläkkeestä

Suomalaiset eläkkeenmaksajat on jaettu rajusti eri kasteihin.
Palkansaaja pääsee eläkemaksuista halvimmalla, yrittäjällä rahaa
voi kulua yli nelinkertaisesti.

Suomalainen työeläkejärjestelmä on vähintään epäreilu. Vai mitä sanotte tästä:

Opettaja Pekka Kaipainen on keskituloinen palkansaaja, jonka vuositulo pyörii 40 000 eurossa. Hän maksaa vuodessa reilut 2 000 euroa eläkemaksua.

Fysioterapeutti Pirkko-Liisa Haapa-aho saa yrittäjänä määritellä vuosittaisen työtulonsa. Jos hän olisi Kaipaisen ikäinen ja mitoittaisi työtulonsa tämän ansiotasolle, hän maksaisi eläkemaksua 9 000 euroa vuodessa.

Maatalousyrittäjä Kallepekka Toivosella on keskisuuri maatila Uudellamaalla. Tilan viljely- ja metsäala määrittelee hänen työtulonsa,
jota hän saa säätää alemmaksi tai korkeammaksi. Jos hän valitsisi Kaipaisen ansiotason, hän maksaisi reilut 5 300 euroa vuodessa.

Jokaiselle heistä karttuu saman verran eläkettä vuodessa, vaikka sen hinta vaihtelee 2 000:sta 9 000 euroon. Palkansaaja maksaa vähiten, koska työnantaja kattaa pääosan eläkemaksusta. Mutta miksi kahden yrittäjän eläkemaksut poikkeavat niin suuresti toisistaan?

On palattava hetkeksi 1960-luvun alkuun, jolloin työeläkejärjestelmää rakennettiin.

Keskituloisen palkansaajan vanhuudesta näytti tulevan vaatimaton, sillä kansaneläke oli muuttunut osittain ansiosidonnaisesta tasaeläkkeeksi. Sosiaalidemokraatit ja työmarkkinajärjestöt halusivat luoda palkansaajille ansioihin perustuvan eläkejärjestelmän.

Merenkulkijoilla oli jo eläkejärjestelmänsä, ja palkansaajat saivat omansa vuonna 1962.

Köyhät maanviljelijät, joista valtaosa oli ikääntymässä, jäivät kansaneläkkeen varaan. Keskustan edeltäjä maalaisliitto sekä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK vaativat myös viljelijöille kunnollisia eläkkeitä, joita valtio sitoutuisi tukemaan pysyvästi.
Vasemmisto antoi viljelijöille lopulta periksi, sillä maatalous nähtiin taantuvana alana.

”Vasemmisto oli valmis tukemaan verovaroin viljelijöiden eläketurvaa, jotta nuorempien viljelijöiden maksut eivät nousisi sietämättömiksi. Samalla työeläkejärjestelmä vahvistui”, sanoo poliittisen historian tutkija Jussi Vauhkonen, joka on perehtynyt työeläkkeiden historiaan.

Maanviljelijöille luotiin oma eläkejärjestelmänsä Myel, jota valtio tukee voimakkaasti.

Jäljellä olivat muut yrittäjät. Yrittäjien eläkelaki Yel syntyi Myelin sivutuotteena. Yrittäjät heräsivät liian myöhään vaatimaan etujaan, joten he joutuisivat maksamaan eläkemaksunsa itse.

Maatalouden murros alkoi 1960-luvulla, kun taas palkkatyö kiristyi etenkin 1990-luvulla.

Maatilat ovat vähentyneet yli kolmasosalla vuoden 1995 jälkeen, jolloin Suomi liittyi EU:hun. Niitä on nykyisin reilut 60 000, joista päätoimisia tiloja on puolet. Maatilojen keskikoko on kasvanut 22 hehtaarista 36 hehtaariin, ja yli sadan hehtaarin tilat ovat lisääntyneet 800:sta lähes
3 800:aan.

Maatalousyrittäjät voi nykyisin rinnastaa muihin yrittäjiin, valtiotieteen tohtori Olli Kangas sanoo.

”Perheviljelmät ovat vaihtuneet yrityksiksi, joilla on palkollisia työntekijöitä. Valtion tukema Myel istui hyvin 1960-luvun yhteiskuntaan, mutta kuinka perusteltu se on 2010-luvulla?”

Maatalousyrittäjät yltävät keskituloisen palkansaajan tuloihin, arvioi maatalouspolitiikan professori Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta. Yli kolmannes tilojen liikevaihdosta tulee nykyisin kansallisista maataloustuista ja EU-tuista.

Palkkatyö ja yrittäjyys mullistuivat 1990-luvun laman jälkeen. Pätkä- ja vuokratyö yleistyivät, ja yritykset alkoivat ulkoistaa työntekijöitään yrittäjiksi. Yrittäjinä he tulevat työnantajalle halvemmiksi, sillä he maksavat itse eläkemaksunsa, sairauspäivänsä ja vuosilomansa. Nykyisin heitä kutsutaan itsensä työllistäjiksi ja ”työntekijäyrittäjiksi”.

Itsensä työllistäjät ovat työmarkkinoiden kasvava trendi. He ovat yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia ja freelancereita, jotka voisivat yhtä lailla työskennellä palkansaajina. Heitä on perinteisesti ollut luovilla aloilla, kuten toimittajina ja kirjailijoina.

Yksinyrittäjiä on eniten rakennusalalla, jossa määräaikaisia on ulkoistettu yrittäjiksi. Myös kuorma-autoilijat, kampaajat, jalkahoitajat, lääkärit, siivoojat ja konsultit ovat usein työntekijäyrittäjiä.

Itsensä työllistäminen on yksi työn uusista muodoista, joita selvitetään parhaillaan työministerin erityisavustajan Pilvi Torstin vetämässä työ- ja elinkeinoministeriön hankkeessa.

Itsensä työllistäjiä arvioidaan olevan noin 150 000, joista osa on ”aitoja” yrittäjiä.

Torstin työryhmältä odotetaan nyt esityksiä itsensä työllistäjien aseman kohentamiseksi. Yksi vakavimmista ongelmista on sosiaali- ja eläketurvan alivakuuttaminen.

Yrittäjät vakuuttavat harvoin itsensä työtuloilla, jotka vastaavat heidän tulojaan palkansaajina. Syitä on useita: jotkut ovat menettäneet uskonsa eläkejärjestelmään, toiset haluavat käyttää rahansa muuhun ja yhä suuremmalla osalla ei ole varaa vakuutusmaksuihin.
Myös pienituloiset vapaat taiteilijat joutuvat maksamaan yrittäjien eläkemaksua. Apurahoistaan he maksavat maatalousyrittäjien eläkemaksua, sillä apurahansaajat liitettiin Myeliin vuonna 2009.

”Joka neljäs yksinyrittäjä elää alle tuhannella eurolla kuussa. He pitävät eläkemaksunsa minimissä, jos edes pystyvät sen maksamaan”, sanoo Suomen Pienyrittäjien puheenjohtaja Harri Jyrkiäinen.

Alivakuuttaminen voi johtaa köyhyyteen, sillä sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläke lasketaan työtulosta. Jos alivakuuttaminen jatkuu vuosikymmeniä, köyhyys siirtyy vanhuuteen.

Eläkkeenmaksajat voi jakaa karkeasti kolmeen kastiin: merenkulkijoihin, palkansaajiin ja yrittäjiin, joihin kuuluvat maatalousyrittäjät ja muut yrittäjät.

Alle 53-vuotias palkansaaja, kuten opettaja Pekka Kaipainen, maksaa eläkemaksua reilut viisi prosenttia vuosiansiostaan.
Merenkulkijat ja apurahansaajat maksavat reilut 11 prosenttia.

Korkein maksuprosentti on yli 53-vuotiaalla yrittäjällä, kuten Pirkko-Liisa Haapa-aholla. Hänen eläkemaksunsa on lähes 24 prosenttia työtulosta.

Maatalousyrittäjän maksuprosentti on sen sijaan liukuva. Se alkaa 11:stä ja nousee maltillisesti, kun työtulo kasvaa. Kallepekka Toivosen maksuprosentiksi tulee reilut 14.

”Valtion tuki mahdollistaa sen, että maatalousyrittäjät voivat huolehtia eläketurvastaan kestävästi”, MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi sanoo. Hän ei näe syytä muuttaa Myeliä. Maanviljelijät ja palkansaajat saavat olla tyytyväisiä työeläkejärjestelmään. Nykyajan torppareita ovat pienituloiset ”yrittäjät”, joilla ei ole varaa vakuuttaa itseään sairauden ja vanhuuden varalta.

Olisiko heillekin jo syytä luoda oma eläkejärjestelmänsä?

L ä h t e e t:
Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus 4/2011
Seppo Pietiläisen raportti Kun yrittänyttä vakuutukseen laitettiin, Eläketurvakeskus 2005.