Amatöörien yhteiskunta
Lähetetty: 10.11.2014 11:55Elämme amatöörien yhteiskunnassa, jossa kukaan ei vastaa mistään
Ne jotka eivät osaa, tekevät yhä suuremman osan kaikesta. Asiantuntijoiden sivuuttaminen lisää epävarmuutta. SUNNUNTAI 10.11.2014 7:59 KOLUMNI Pekka Vahvanen HS http://www.hs.fi/sunnuntai/a1415335697022
Hiljattain matkustin lentäen ja tein lähtöselvityksen kotitietokoneella. Kun tulin lentokentälle, sain nikkaroida näyttöpäätteellä: tsekata sisään matkatavarani.
Sitten asetin laukkuni liukuhihnalle ja hikoilin skannerin kanssa; lukulaite ei aluksi sisäistänyt laukun viivakoodia, koska käteni oli väärässä kulmassa.
Silloin kun moderni teknologia ei vielä voimaannuttanut minua tähän omatoimisuuteen, lentoyhtiön työntekijät hoitivat kaiken puolestani. Nykyään he välttelevät katsekontaktia. Tuntuu kuin kukaan ei vastaisi mistään. Minun pitää sen sijaan pelata sisäänkirjautumistietokonepeli läpi, jotta ehtisin lennolle.
Vaikka nämä automaatit ovat harvoin ylitsepääsemättömän vaikeita, kiireessä ne lisäävät stressiä ja vähentävät luottamusta systeemin toimivuuteen: ei kerro hyvää tästä yhtiöstä, että se on minun kädentaitojeni varassa.
Useat yritykset panevat meidät tuottamaan osittain ne palvelut, joita kulutamme. Ja meitä auttaa vain teknologian kylmä käsi.
Nykyään myös moneen terveyskeskukseen ilmoittaudutaan koneen kautta, ilman ihmisapua.
Kohta me amatöörit olemme kai päteviä lääkärinkin roolissa. 1970-luvulta lähtien on voinut tehdä omatoimisesti raskaustestin, mutta nykyään kotona voi tehdä monia muitakin aikaisemmin lääkärille kuuluneita töitä verenpaineen mittauksesta ultraäänikuvaukseen.
Ja lisää tulee. Amerikkalainen X Prize -säätiö myöntää pian kymmenen miljoonaa dollaria työryhmälle, joka kehittää parhaan sairauksia diagnosoivan mobiililaitteen. Sillä pitää pystyä diagnosoimaan toistakymmentä sairautta, muun muassa osteoporoosi, diabetes, uniapnea ja keuhkokuume. Onkohan tämä puoskarointi lopulta hyväksi terveydellemme?
Ja onko amatöörihommien lisääntyminen edes kansantaloudellisesti järkevää? Klassiset taloustieteen teoreetikot nimittäin uskoivat erikoistumisen tuovan talouskasvua. Vaikuttaa siltä, että nykyään uskotaan enemmän amatöörien sähläämiseen.
Soitan Etlan tutkimusjohtajalle, professori Mika Malirannalle, joka on tutkinut talouden tuottavuutta.
Hän sanoo, että teknologiahuumassa amatööreille on innostuttu siirtämään ehkä jo liikaa töitä. Kaikki eivät ole yhtä toivottavia uudistuksia kuin nettipankki tai hotellihuoneen varausmahdollisuus internetissä. Yritysten sisälläkin työntekijöiden aikaa kulutetaan esimerkiksi elektronisten matkalaskujärjestelmien hapuilevaan hallintaan, kun niistä aikaisemmin vastasivat ammattilaiset tuhansien toistojen rutiinilla.
Maliranta arvioi, että kansantalouden tuottavuus on todennäköisesti jo vähentynyt näiden uudistusten takia. Kun ihmiset eivät käytä aikaansa varsinaiseen työhönsä vaan amatöörimäiseen puuhasteluun, talous kärsii.
Kyse ei ole pelkästään siitä, että amatööriminälle on annettu lisää hommia. Sitä on myös voimaannutettu ilmaisemaan itseään.
Piilaaksossa internet-yrittäjänä toiminut Andrew Keen on kirjoittanut amatöörien kultista. Nykymuotoinen internet on mahdollistanut kaikenlaisten harrastelijoiden renessanssin.
Ennen ihasteltiin Sibeliuksen sinfonioita tai Hitchcockin mestariteoksia. Nyt olemme ihan fiiliksissä, kun voimme itse julkaista oman epävireisen lauluesityksen kaikkien nähtäväksi.
Ajattelemme osittain edelleen, että julkisuus on jonkinlainen merkki ihmisen asiantuntijuudesta tai taitavuudesta, niin kuin se ehkä menneessä maailmassa olikin. Nykymuotoinen internet tarjoaa näennäistä julkisuutta kaikille. Samalla se lisää amatöörien kaikkivoipaisuuden tunnetta ja vähentää asiantuntijoiden arvostusta.
Nykyään kasvaa tiheässä bloggaajia, jotka pari artikkelia lukeneina luulevat olevansa yhtä päteviä kommentoimaan esimerkiksi ilmastonmuutosta kuin koko ikänsä asiaa tutkineet professorit. Aikaisemminhan vain toimittajat olivat tällaisen hybriksen vallassa.
Amatöörien painoarvo korostuu myös politiikassa.
Yhteiskuntatieteilijät puhuvat vallan diffuusiosta: hierarkiat vähenevät ja valta tasaantuu. Poliitikot ovat yhä alttiimpia kritiikille ja mielenilmauksille sekä perinteisessä massamediassa että sosiaalisessa mediassa.
Nyt voi yhä tarkemmin seurata ja mitata, miten äänestäjät suhtautuvat mihinkin poliittiseen päätökseen tai poliitikon puheeseen. Intuitiivisesti voisi ajatella, että tämä on positiivinen, demokratisoiva muutos. Se ei kuitenkaan välttämättä tee hyvää edustukselliselle demokratialle. Kehitys johtaa helposti gallupien ja kansalaisten oikkujen neuroottiseen seuraamiseen. Ei olla johtajia vaan yleisen mielipiteen imitoijia.
Asiantuntijat ja poliitikot pitää tietysti pystyä kyseenalaistamaan, mutta heitä ei pidä korvata pätevyyden puutteella ja johtajattomuudella. Ihminen on usein elämänsä asiantuntija; harva on erityisen hyvä ulkosuhteissa tai finanssipolitiikassa. Vaikka kansanedustajia on aina hauska haukkua, he ovat tavallisesti viisaampia ja asioihin paremmin perehtyneitä kuin kansa keskimäärin.
Amatöörien aikakaudella edustuksellisen demokratian puolustaminen kuulostaa helposti elitismiltä.
Internetin ideologia uskottelee, että osaamme tehdä kaiken itse emmekä tarvitse ketään johtamaan. Teknologia näyttää meille tien.
Vaikka toisinaan usko itseeni on korkealla, tiedän, etten osaa tehdä kaikkea. Vaikeissa tilanteissa ihminen kaipaa ihmistä, joka tietää mitä tekee. Se voi olla kuka tahansa meistä, mutta emme kaikki voi olla sellaisia kaiken aikaa.
Tarvitsemme amatöörien aikakaudellakin niitä, jotka ovat vastuussa.
Tämä lisää vakautta ja luottamusta asioiden toimimiseen. Sillä on suuri arvo, että meillä on ammattimiehiä ja -naisia, asiantuntijoita. Toivottavasti kaikkia heitä ei piiloteta organisaatioiden syövereihin tekemään meille uusia käyttöliittymiä, joilla yritämme haparoiden selvitä ilman heitä.
Pekka Vahvanen Palstalla arvioidaan kotimaan ja maailman asioita, kosketusetäisyydeltä.
VIIKON LOPUKSI Kommentit (79)
Ne jotka eivät osaa, tekevät yhä suuremman osan kaikesta. Asiantuntijoiden sivuuttaminen lisää epävarmuutta. SUNNUNTAI 10.11.2014 7:59 KOLUMNI Pekka Vahvanen HS http://www.hs.fi/sunnuntai/a1415335697022
Hiljattain matkustin lentäen ja tein lähtöselvityksen kotitietokoneella. Kun tulin lentokentälle, sain nikkaroida näyttöpäätteellä: tsekata sisään matkatavarani.
Sitten asetin laukkuni liukuhihnalle ja hikoilin skannerin kanssa; lukulaite ei aluksi sisäistänyt laukun viivakoodia, koska käteni oli väärässä kulmassa.
Silloin kun moderni teknologia ei vielä voimaannuttanut minua tähän omatoimisuuteen, lentoyhtiön työntekijät hoitivat kaiken puolestani. Nykyään he välttelevät katsekontaktia. Tuntuu kuin kukaan ei vastaisi mistään. Minun pitää sen sijaan pelata sisäänkirjautumistietokonepeli läpi, jotta ehtisin lennolle.
Vaikka nämä automaatit ovat harvoin ylitsepääsemättömän vaikeita, kiireessä ne lisäävät stressiä ja vähentävät luottamusta systeemin toimivuuteen: ei kerro hyvää tästä yhtiöstä, että se on minun kädentaitojeni varassa.
Useat yritykset panevat meidät tuottamaan osittain ne palvelut, joita kulutamme. Ja meitä auttaa vain teknologian kylmä käsi.
Nykyään myös moneen terveyskeskukseen ilmoittaudutaan koneen kautta, ilman ihmisapua.
Kohta me amatöörit olemme kai päteviä lääkärinkin roolissa. 1970-luvulta lähtien on voinut tehdä omatoimisesti raskaustestin, mutta nykyään kotona voi tehdä monia muitakin aikaisemmin lääkärille kuuluneita töitä verenpaineen mittauksesta ultraäänikuvaukseen.
Ja lisää tulee. Amerikkalainen X Prize -säätiö myöntää pian kymmenen miljoonaa dollaria työryhmälle, joka kehittää parhaan sairauksia diagnosoivan mobiililaitteen. Sillä pitää pystyä diagnosoimaan toistakymmentä sairautta, muun muassa osteoporoosi, diabetes, uniapnea ja keuhkokuume. Onkohan tämä puoskarointi lopulta hyväksi terveydellemme?
Ja onko amatöörihommien lisääntyminen edes kansantaloudellisesti järkevää? Klassiset taloustieteen teoreetikot nimittäin uskoivat erikoistumisen tuovan talouskasvua. Vaikuttaa siltä, että nykyään uskotaan enemmän amatöörien sähläämiseen.
Soitan Etlan tutkimusjohtajalle, professori Mika Malirannalle, joka on tutkinut talouden tuottavuutta.
Hän sanoo, että teknologiahuumassa amatööreille on innostuttu siirtämään ehkä jo liikaa töitä. Kaikki eivät ole yhtä toivottavia uudistuksia kuin nettipankki tai hotellihuoneen varausmahdollisuus internetissä. Yritysten sisälläkin työntekijöiden aikaa kulutetaan esimerkiksi elektronisten matkalaskujärjestelmien hapuilevaan hallintaan, kun niistä aikaisemmin vastasivat ammattilaiset tuhansien toistojen rutiinilla.
Maliranta arvioi, että kansantalouden tuottavuus on todennäköisesti jo vähentynyt näiden uudistusten takia. Kun ihmiset eivät käytä aikaansa varsinaiseen työhönsä vaan amatöörimäiseen puuhasteluun, talous kärsii.
Kyse ei ole pelkästään siitä, että amatööriminälle on annettu lisää hommia. Sitä on myös voimaannutettu ilmaisemaan itseään.
Piilaaksossa internet-yrittäjänä toiminut Andrew Keen on kirjoittanut amatöörien kultista. Nykymuotoinen internet on mahdollistanut kaikenlaisten harrastelijoiden renessanssin.
Ennen ihasteltiin Sibeliuksen sinfonioita tai Hitchcockin mestariteoksia. Nyt olemme ihan fiiliksissä, kun voimme itse julkaista oman epävireisen lauluesityksen kaikkien nähtäväksi.
Ajattelemme osittain edelleen, että julkisuus on jonkinlainen merkki ihmisen asiantuntijuudesta tai taitavuudesta, niin kuin se ehkä menneessä maailmassa olikin. Nykymuotoinen internet tarjoaa näennäistä julkisuutta kaikille. Samalla se lisää amatöörien kaikkivoipaisuuden tunnetta ja vähentää asiantuntijoiden arvostusta.
Nykyään kasvaa tiheässä bloggaajia, jotka pari artikkelia lukeneina luulevat olevansa yhtä päteviä kommentoimaan esimerkiksi ilmastonmuutosta kuin koko ikänsä asiaa tutkineet professorit. Aikaisemminhan vain toimittajat olivat tällaisen hybriksen vallassa.
Amatöörien painoarvo korostuu myös politiikassa.
Yhteiskuntatieteilijät puhuvat vallan diffuusiosta: hierarkiat vähenevät ja valta tasaantuu. Poliitikot ovat yhä alttiimpia kritiikille ja mielenilmauksille sekä perinteisessä massamediassa että sosiaalisessa mediassa.
Nyt voi yhä tarkemmin seurata ja mitata, miten äänestäjät suhtautuvat mihinkin poliittiseen päätökseen tai poliitikon puheeseen. Intuitiivisesti voisi ajatella, että tämä on positiivinen, demokratisoiva muutos. Se ei kuitenkaan välttämättä tee hyvää edustukselliselle demokratialle. Kehitys johtaa helposti gallupien ja kansalaisten oikkujen neuroottiseen seuraamiseen. Ei olla johtajia vaan yleisen mielipiteen imitoijia.
Asiantuntijat ja poliitikot pitää tietysti pystyä kyseenalaistamaan, mutta heitä ei pidä korvata pätevyyden puutteella ja johtajattomuudella. Ihminen on usein elämänsä asiantuntija; harva on erityisen hyvä ulkosuhteissa tai finanssipolitiikassa. Vaikka kansanedustajia on aina hauska haukkua, he ovat tavallisesti viisaampia ja asioihin paremmin perehtyneitä kuin kansa keskimäärin.
Amatöörien aikakaudella edustuksellisen demokratian puolustaminen kuulostaa helposti elitismiltä.
Internetin ideologia uskottelee, että osaamme tehdä kaiken itse emmekä tarvitse ketään johtamaan. Teknologia näyttää meille tien.
Vaikka toisinaan usko itseeni on korkealla, tiedän, etten osaa tehdä kaikkea. Vaikeissa tilanteissa ihminen kaipaa ihmistä, joka tietää mitä tekee. Se voi olla kuka tahansa meistä, mutta emme kaikki voi olla sellaisia kaiken aikaa.
Tarvitsemme amatöörien aikakaudellakin niitä, jotka ovat vastuussa.
Tämä lisää vakautta ja luottamusta asioiden toimimiseen. Sillä on suuri arvo, että meillä on ammattimiehiä ja -naisia, asiantuntijoita. Toivottavasti kaikkia heitä ei piiloteta organisaatioiden syövereihin tekemään meille uusia käyttöliittymiä, joilla yritämme haparoiden selvitä ilman heitä.
Pekka Vahvanen Palstalla arvioidaan kotimaan ja maailman asioita, kosketusetäisyydeltä.
VIIKON LOPUKSI Kommentit (79)