Psykopatologia.munfoorumi.com

pakottavat antamaan.

Ajattelen asian aika lailla samoin kuin Sateentekijä.

Lapsuuteni Helsingissä sekä kerjättiin että kaupusteltiin, joten ilmiö tuli tutuksi. Uutta on vain se, että nykyiset kerjäläiset ovat ulkomaalaisia, eikä oikein mistään voida tietää millä ja kenen asialla he ovat liikkeellä. On epämiellyttävää ajatella, että he voivat olla pakotettuja tehtäväänsä ja pahimmillaan jonkin rikollisorganisaation uhreja. Yhtä epämiellyttävä ajatus on, etteivät he oikeasti olisikaan mitään köyhiä kerjäläisiä, vaan olisivat ryhtyneet esittämään kerjäläistä 'helpon rahan' toivossa. Tosin jälkimmäiseen ajatukseeni minun on hyvin vaikea uskoa.

Ko. henkilöt tienaavat usein enemmän kuin suomalainen eläkeläinen. Jossain mättää siis pahasti. Annan rahaa säännöllisesti useampaankin eri avustusjärjestöön, mutta en penniäkään näille kerjäläisille. Mieluummin ostan esim. lehden kodittomalta narkkarilta...he edes yrittävät tehdä jotain hyödyllistä tienatakseen rahaa.

Kun en tiedä keitä he ovat ja mitä asiaan liittyy, jotenkin se pelottaa, jos tullaan kovin agressiivisesti
vaatimaan rahaa. Sitten kun näkee jonkun istuvan aina samalla paikkaa kerjäämässä niin tulee outo olo itselle. Mitä siihen liittyy, ehkä pelon ja avuttomuuden tunne.

Aggressiivista rahan anomista en hyväksy, mutta jos ihminen ei aiheuta haittaa ja esim. istuu vain paikallaan ja kerjää, niin en näe sitä ihan tuomittavanakaan.

Luin muutama viikko sitten erään kerjäläisen haastattelun. Hän kertoi tienaavansa keskimäärin n. 45 e päivässä. Tämän lisäksi ainakin täällä heille on paikkoja, joissa saavat aamiaisen ja lounaan sekä esim. leipää mukaansa, voivat pestä vaatteita ja käydä suihkussa sekä nukkua muutaman tunnin päiväsaikaan. Lisäksi he saavat samasta paikasta tarvitsemiaan käytettyjä vaatteita ja jalkineita. Nyt talven tehdessä tuloaan heille järjestetään myös väliaikainen asuinpaikka sisätiloista, ettei tarvitse autossa nukkua.

Tämä samainen kerjäläinen, jota haastateltiin, kertoi, että hänellä oli erilaisia hanttihommia Romaniassa (kuteen maalaushommia yms.), joista tienasi keskimäärin 170 e/ kk.

Minusta ihmisiä pitäisi auttaa siellä paikanpäällä, Romaniassa eikä saisi edes antaa mahdollisuutta tällaiseen kerjäläiselämään.

Tyttö jakaa kukkia ilmaiseksi Keskuskadulla Helsingissä.
Kun ottaa vastaan, vaatiikin rahaa!

Kerjäämisessäkin on nykyisin tulosvastuu.

Minä annan aina vähän rahaa yhdelle naiselle joka usein istuu kokopäivän kadulla. Kerta tuo ihminen pystyy kerjäämään ihmisiltä rahaa niin minä pystyn hänelle jotain almuja antamaankin, toiselle ihmiselle.

Tänään sydämeni suli eräälle ulkomaiselle katukerjääjälle. Itselläni oli kylmä ja nälkä, kun näin tämän naisen kerjäämässä kaupan kulmalla. Ajattelin, että en voi olla näin julma...kävellä vain ohitse kun lähimmäiseni palelee siinä kylmässä istuessaan. Ostin hänelle kupin teetä. En ole nähnyt samanlaista iloa monenkaan ihmisen silmissä pitkään aikaan. Hän otti pahvisen teemukin vastaan molemmilla käsillään, varovasti kuin kalleimman aarteen.
Silloin ajattelin, että nyt muutan tapani. Aion jatkaa teetä tarjoten, kunnes ilmat lämpenevät.

Jaska, olen täysin samaa mieltä kanssasi (ja tämä ehkä tulee osittain ilmi, jos jaksat lukea tämän viestiketjun aikaisempia viestejäni). Nyt kuitenkin oltiin tilanteessa, että kerjäläinen jo istui siinä ulkona pakkasessa palellen. "Vahinko" siis jo tapahtunut ja näin edessäni kärsivän ihmisen. Omassa päässäni oli ensisijassa vain ajatus päästä sisälle lämpimään ja saada ruokaa.
En voinut siinä tilanteessa vain kävellä ohi, vaikka olen täysin kerjäämistä vastaan. Rahaa en periaatteesta heille anna, sen sijaan juuri ko. hetken kärsimystä voin yrittää edes pieneksi hetkeksi lieventää.

Olen saanut paheksuvia katseita, kun olen kerjäläiselle antanut rahaa ja varsinkin jos olen antanut muksulle eurosen, jonka laittaa kuppiin. Olkoonkin että takana voi hyvinkin olla organisoitu järjestelemä, niin eiköhän se toveri joka siellä kadulla säässä kuin säässä ole kyseisen organisaation pahnan pohjimmaisena. Jos siis annan kaksi euroa silloin tällöin, niin eiköhän tämä kastin alimmainen saa tuolloin vähemmän kuraa päällensä ylemmiltä.

Kyllä minusta siltin on hyvä opettaa lapselle, että täytyy auttaa muita ihmisiä. Kun lapsi kasvaa isommaksi voi mennä syvällisempiin keskusteluihin siitä, mikä on paras tapa auttaa.

En muista, että olisin ikinä antanut kerjäläisille mitään. En myöskään ottanut nuorelta ulkomaalaiselta mieheltä minulle "tarjoamaansa" ruusua.