Venäjä, Ukraina ja suomettuminen
Lähetetty: 13.10.2014 12:02PUHEENJOHTAJAN KOLUMNI X 10.10.2014
VENÄJÄ, UKRAINA JA SUOMETTUMINEN
Kirjailija Sofi Oksanen on näkyvin suomettumisen vastustaja ja hänen esiintymisensä Frankfurtin kirjamessuilla ei jäänyt vaille kansain-välistä huomiota. Sofi Oksasen suhde Venäjään ja Viroon on erittäin mielenkiintoinen, sillä Viron valtion itsenäisyyden aika 1900-luvulla oli varsin lyhyt. Viron itsenäisyystaistelu 1918 - 1919 ja irtaantuminen Venäjästä oli mahdollista ainoastaan Venäjän vallankumouksen ja sitä seuranneen hajaannuksen ansiosta. Itsenäisyys saavutettiin myös suomalaisten taistelijoiden osallistumisen ansiosta, vaikka valtiona Suomi ei ollut osapuoli. Vain kaksikymmentä vuotta kestänyt itsenäisyys menetettiin Neuvostoliiton miehitystoimien seurauksena ilman sotaa 39/40. Toisen maailmansodan voittajavallat hyväksyivät Viron kuulumisen Neuvostoliiton etupiiriin. Vuodesta 1945 lähtien oli Viro vuoteen 1991 osa Neuvostoliittoa.
Sofi Oksaselle, kuten monille muille Viron ystäville on vaikeaa ymmärtää USA:n presidentin Franklin D. Rooseveltin toimet Jaltan ja Teheranin konferensseissa. Euroopan jakaminen kommunisteille oli johdonmukaista sionistien politiikkaa, sillä Neuvostoliiton johdossa vaikuttivat edelleen kasaarien jälkeläiset 1945. Stalin oli todellinen II maailmansodan voittaja, kaikenlainen amerikkalaisten propaganda Euroopan vapauttamisesta on ainoastaan tosiasioiden kieltämistä. Suomen selviytyminen sodasta miehittämättömänä maana oli mahdollista ainoastaan torjuntavoiton 1944 ja sodan johtomme toimenpiteiden ansiosta. USA:n ja Yhdistyneiden Kuningaskuntien toiminta Pariisin rauhanneuvotteluissa osoitti suomalaisille, että “status quo” oli hyväksytty. Porkkalan alueen tukikohta oli viimeinen jäänne Suomen osalta toisesta maailmansodasta ja miehitysuhasta.
Vuonna 1945 Viron ja Suomen asema oli täydellisesti erilainen, Suomi oli mahdollisen miehitysuhan alaisena, mutta Viro oli kokonaan Neuvostoliiton miehittämä. Suomalaisiin isänmaan ystäviin ja kommunismin vastustajiin kohdistuivat uuden vallan edustajien toimet. Erityisesti kommunistiseksi muuttunut Valpo oli erittäin aktiivi. Ratakadun miehet tekivät kotietsintöjä ja veivät pidätystiloihin Neuvosto-liittoon luovutettavaksi ilman oikeudenkäyntiä tsaarin ajan upseereja ja myös Suomen kansalaisia, kuten Unto Parvilahti. Neljän maan vapaussoturi, isäni Kaarlo Kurko oli myös listalla ja häntä haettiin useita kertoja. Isäni tiesi hyvin mikä häntä odottaa, joten hän olisi puolustautunut aseellisesti. Isälläni oli kokemusta nykyisen Ukrainan alueella bolshevikkien vangiksi joutumisesta ja kuoleman tuomiosta. Isäni kannalta palvelu Ranskan armeijassa antoi hänelle lopulta immuniteetin ja suurlähettiläs Enckell varmisti sen Ranskan suurlähettilään vaatimuksesta.
Suomelle kohtalon vuodet olivat 1945 – 1948, sillä suomalaiset omat vasemmistopiirit hakivat revanssia keinolla millä hyvänsä. Sota-syyllisyysoikeudenkäynti oli monelle suomalaiselle katkera tapahtuma, sillä kyseessä oli “käsien pesu” Pontius Pilatuksen tavoin. Virossa tilanne oli huomattavasti vaikeampi, sillä Stalinin salainen poliisi käytti 39/40 luomaansa ilmiantajien verkostoa hyväkseen. Metsiin jääneet virolaiset “Metsäveljet” yrittivät epätoivoisesti taistellen vastustaa Neuvostoarmeijan yhä kiristyvää otetta ja saman aikaisesti Euroopassa Amerikan ääni ilmoitti USA:n avusta. USA erittäin törkeästi käytti hyväkseen virolaisten itsenäisyystahtoa, mutta ilman konkreettista apua. Suomesta eräät rohkeat veivät myrskyisen meren yli materiaalia metsäveljille, mutta jo 1947 todellinen vastarinta oli murtumassa.
Suomettuminen oli meille vapaussodan ja toisen maailmansodan käyneiden vanhempien pojille katkera hetki erityisesti 1991, kun Suomen valtio ei halunnut ottaa virallista kantaa Viron haluun irtautua Neuvostoliitosta. Mauno Koivistosta muodostui todellinen suomettumisen keulakuva. Vuonna 1991 tein päätöksen ystävieni kanssa siitä, että lähdemme heti 1992 kouluttamaan Eestin Kaitseliittia (Viron suojelus-kunnat) ja uudelleen muodostettua poliisia. Kouluttajaryhmässäni olin ainoa Pohjan Poikain poika, mutta muutoin ryhmäni kaikilla kouluttajilla oli ainakin toisen polven jälkeläisenä suhde Suomen Vapaussotaan. Vuoden 1992 alussa jopa Tallinna oli hyvin huonosti valaistu kaupunki, kaikkialla oli jälkiä venäläisten tavasta jättää jälkeensä siivoton ympäristö. Ensimmäiset kouluttajakurssit alkoivat heti 1992 keväällä ja suoraan venäläisten sotilastukikohdassa Rakveressa.
Koulutuksemme kiinnosti itsenäistyneen Viron televisiota ja ensimmäiset ampumakoulutuskurssit 1992 esitettiin televisiossa. Suomalaiselle vapaussoturin pojalle oli erittäin hieno hetki ilmoittaa Venäjän armeijan everstille suomalaisen kouluttajajoukon tulo heidän sotilas-tukikohtaansa maastoajoneuvoissa aseineen. Hetki oli historiallinen, sillä silloin tunsin suomettumisen väistyneen ja olimme itsenäisen valtion edustajia. Koulutustehtävämme jatkuivat kolmen vuoden ajan 1995 kesään asti ja tuona aikana tapasin useita metsäveljiä. Metsäveljet olivat kätkeneet aseet erilaisiin kätköihin ja usein ruoste oli pilannut aseiden pinnan, mutta tärkein eli piippu ja laukaisukoneisto oli ollut paksussa rasvassa. Vaihdoin heille kaikille tuoreet ampumatarvikkeet vanhojen ja vaarallisten patruunoiden tilalle. Metsäveljien asekätkentä jatkui, sillä tulevaisuus oli edelleen epävarma.
Viron ja muiden Balttian maiden kannalta Nato on ilmeisesti paras vaihtoehto, sillä maiden pinnanmuodostus mahdollistaa nopean toiminnan joukkojen etenemisen helposti. Suomi on Viroon verrattuna täysin erilainen, sillä olemme olleet vuodesta 1917 itsenäinen valtio. Suomalaisilla on ollut vahva maanpuolustustahto, mutta ongelmana on ollut liian nopea tosiasioiden unohtaminen Neuvostoliiton hajottua. Kuvitelma heikosta Venäjästä on harhaa ja itsepetosta. Venäjän politiikka Ukrainassa on osoittanut meille kaikille, että EU on todellisuudessa ainoastaan “paperitiikeri”, jonka toimien seurauksena Venäjä katsoi Naton lähestyneen sen intressiin kuuluvaa aluetta eli Sevastopolin tukikohtaa. Nato on jo Turkin alueella ja siten Mustanmeren valtion kautta oikeutettu Turkin laivaston olemassaolon vuoksi toimia alueella. Minkälaisia intressejä USA:lla on alueella on jo tiedossa, kaasu-ja öljyesiintymät.
Sofi Oksanen on kaikesta huolimatta hyvä suomettumisesta muistuttaja ja lisäksi erinomainen kirjailija. Suomalaisten tulisi muistaa sananvapaus myös kirjailijoiden osalta. Isäni teos Sotatoimet Pietarin Valloittamiseksi oli aikakautensa merkittävä sotahistoria, sen esipuhe oli suomalaisille kommunisteille niin kitkerää tekstiä, että kirja poistettiin kirjastoista. Pietarin kaupunki on Suomenlahden pohjukassa se tekijä, minkä vuoksi Venäjän intressiä päästä Itämerelle ja sieltä Atlantille ei pidä väheksyä. Pietari on Pohjolan Venetsia myös jätehuollon suhteen, joten Suomen valtion joutuu kestämään Pietarin olemassa olon oikeutuksen. Oman maansa historian tuntemus on valitettavan heikko suomalaisilla, siitä on pitänyt huolen heikko peruskoulumme. Venäjä on naapurimme, kuten Meksiko ja Kanada ovat USA:n naapureita. Suuri naapuri on aina otettava huomioon, nimitämme sitä suomettumiseksi tai miksi muuksi tahansa. [PP]
Runo K. Kurko puheenjohtaja
VENÄJÄ, UKRAINA JA SUOMETTUMINEN
Kirjailija Sofi Oksanen on näkyvin suomettumisen vastustaja ja hänen esiintymisensä Frankfurtin kirjamessuilla ei jäänyt vaille kansain-välistä huomiota. Sofi Oksasen suhde Venäjään ja Viroon on erittäin mielenkiintoinen, sillä Viron valtion itsenäisyyden aika 1900-luvulla oli varsin lyhyt. Viron itsenäisyystaistelu 1918 - 1919 ja irtaantuminen Venäjästä oli mahdollista ainoastaan Venäjän vallankumouksen ja sitä seuranneen hajaannuksen ansiosta. Itsenäisyys saavutettiin myös suomalaisten taistelijoiden osallistumisen ansiosta, vaikka valtiona Suomi ei ollut osapuoli. Vain kaksikymmentä vuotta kestänyt itsenäisyys menetettiin Neuvostoliiton miehitystoimien seurauksena ilman sotaa 39/40. Toisen maailmansodan voittajavallat hyväksyivät Viron kuulumisen Neuvostoliiton etupiiriin. Vuodesta 1945 lähtien oli Viro vuoteen 1991 osa Neuvostoliittoa.
Sofi Oksaselle, kuten monille muille Viron ystäville on vaikeaa ymmärtää USA:n presidentin Franklin D. Rooseveltin toimet Jaltan ja Teheranin konferensseissa. Euroopan jakaminen kommunisteille oli johdonmukaista sionistien politiikkaa, sillä Neuvostoliiton johdossa vaikuttivat edelleen kasaarien jälkeläiset 1945. Stalin oli todellinen II maailmansodan voittaja, kaikenlainen amerikkalaisten propaganda Euroopan vapauttamisesta on ainoastaan tosiasioiden kieltämistä. Suomen selviytyminen sodasta miehittämättömänä maana oli mahdollista ainoastaan torjuntavoiton 1944 ja sodan johtomme toimenpiteiden ansiosta. USA:n ja Yhdistyneiden Kuningaskuntien toiminta Pariisin rauhanneuvotteluissa osoitti suomalaisille, että “status quo” oli hyväksytty. Porkkalan alueen tukikohta oli viimeinen jäänne Suomen osalta toisesta maailmansodasta ja miehitysuhasta.
Vuonna 1945 Viron ja Suomen asema oli täydellisesti erilainen, Suomi oli mahdollisen miehitysuhan alaisena, mutta Viro oli kokonaan Neuvostoliiton miehittämä. Suomalaisiin isänmaan ystäviin ja kommunismin vastustajiin kohdistuivat uuden vallan edustajien toimet. Erityisesti kommunistiseksi muuttunut Valpo oli erittäin aktiivi. Ratakadun miehet tekivät kotietsintöjä ja veivät pidätystiloihin Neuvosto-liittoon luovutettavaksi ilman oikeudenkäyntiä tsaarin ajan upseereja ja myös Suomen kansalaisia, kuten Unto Parvilahti. Neljän maan vapaussoturi, isäni Kaarlo Kurko oli myös listalla ja häntä haettiin useita kertoja. Isäni tiesi hyvin mikä häntä odottaa, joten hän olisi puolustautunut aseellisesti. Isälläni oli kokemusta nykyisen Ukrainan alueella bolshevikkien vangiksi joutumisesta ja kuoleman tuomiosta. Isäni kannalta palvelu Ranskan armeijassa antoi hänelle lopulta immuniteetin ja suurlähettiläs Enckell varmisti sen Ranskan suurlähettilään vaatimuksesta.
Suomelle kohtalon vuodet olivat 1945 – 1948, sillä suomalaiset omat vasemmistopiirit hakivat revanssia keinolla millä hyvänsä. Sota-syyllisyysoikeudenkäynti oli monelle suomalaiselle katkera tapahtuma, sillä kyseessä oli “käsien pesu” Pontius Pilatuksen tavoin. Virossa tilanne oli huomattavasti vaikeampi, sillä Stalinin salainen poliisi käytti 39/40 luomaansa ilmiantajien verkostoa hyväkseen. Metsiin jääneet virolaiset “Metsäveljet” yrittivät epätoivoisesti taistellen vastustaa Neuvostoarmeijan yhä kiristyvää otetta ja saman aikaisesti Euroopassa Amerikan ääni ilmoitti USA:n avusta. USA erittäin törkeästi käytti hyväkseen virolaisten itsenäisyystahtoa, mutta ilman konkreettista apua. Suomesta eräät rohkeat veivät myrskyisen meren yli materiaalia metsäveljille, mutta jo 1947 todellinen vastarinta oli murtumassa.
Suomettuminen oli meille vapaussodan ja toisen maailmansodan käyneiden vanhempien pojille katkera hetki erityisesti 1991, kun Suomen valtio ei halunnut ottaa virallista kantaa Viron haluun irtautua Neuvostoliitosta. Mauno Koivistosta muodostui todellinen suomettumisen keulakuva. Vuonna 1991 tein päätöksen ystävieni kanssa siitä, että lähdemme heti 1992 kouluttamaan Eestin Kaitseliittia (Viron suojelus-kunnat) ja uudelleen muodostettua poliisia. Kouluttajaryhmässäni olin ainoa Pohjan Poikain poika, mutta muutoin ryhmäni kaikilla kouluttajilla oli ainakin toisen polven jälkeläisenä suhde Suomen Vapaussotaan. Vuoden 1992 alussa jopa Tallinna oli hyvin huonosti valaistu kaupunki, kaikkialla oli jälkiä venäläisten tavasta jättää jälkeensä siivoton ympäristö. Ensimmäiset kouluttajakurssit alkoivat heti 1992 keväällä ja suoraan venäläisten sotilastukikohdassa Rakveressa.
Koulutuksemme kiinnosti itsenäistyneen Viron televisiota ja ensimmäiset ampumakoulutuskurssit 1992 esitettiin televisiossa. Suomalaiselle vapaussoturin pojalle oli erittäin hieno hetki ilmoittaa Venäjän armeijan everstille suomalaisen kouluttajajoukon tulo heidän sotilas-tukikohtaansa maastoajoneuvoissa aseineen. Hetki oli historiallinen, sillä silloin tunsin suomettumisen väistyneen ja olimme itsenäisen valtion edustajia. Koulutustehtävämme jatkuivat kolmen vuoden ajan 1995 kesään asti ja tuona aikana tapasin useita metsäveljiä. Metsäveljet olivat kätkeneet aseet erilaisiin kätköihin ja usein ruoste oli pilannut aseiden pinnan, mutta tärkein eli piippu ja laukaisukoneisto oli ollut paksussa rasvassa. Vaihdoin heille kaikille tuoreet ampumatarvikkeet vanhojen ja vaarallisten patruunoiden tilalle. Metsäveljien asekätkentä jatkui, sillä tulevaisuus oli edelleen epävarma.
Viron ja muiden Balttian maiden kannalta Nato on ilmeisesti paras vaihtoehto, sillä maiden pinnanmuodostus mahdollistaa nopean toiminnan joukkojen etenemisen helposti. Suomi on Viroon verrattuna täysin erilainen, sillä olemme olleet vuodesta 1917 itsenäinen valtio. Suomalaisilla on ollut vahva maanpuolustustahto, mutta ongelmana on ollut liian nopea tosiasioiden unohtaminen Neuvostoliiton hajottua. Kuvitelma heikosta Venäjästä on harhaa ja itsepetosta. Venäjän politiikka Ukrainassa on osoittanut meille kaikille, että EU on todellisuudessa ainoastaan “paperitiikeri”, jonka toimien seurauksena Venäjä katsoi Naton lähestyneen sen intressiin kuuluvaa aluetta eli Sevastopolin tukikohtaa. Nato on jo Turkin alueella ja siten Mustanmeren valtion kautta oikeutettu Turkin laivaston olemassaolon vuoksi toimia alueella. Minkälaisia intressejä USA:lla on alueella on jo tiedossa, kaasu-ja öljyesiintymät.
Sofi Oksanen on kaikesta huolimatta hyvä suomettumisesta muistuttaja ja lisäksi erinomainen kirjailija. Suomalaisten tulisi muistaa sananvapaus myös kirjailijoiden osalta. Isäni teos Sotatoimet Pietarin Valloittamiseksi oli aikakautensa merkittävä sotahistoria, sen esipuhe oli suomalaisille kommunisteille niin kitkerää tekstiä, että kirja poistettiin kirjastoista. Pietarin kaupunki on Suomenlahden pohjukassa se tekijä, minkä vuoksi Venäjän intressiä päästä Itämerelle ja sieltä Atlantille ei pidä väheksyä. Pietari on Pohjolan Venetsia myös jätehuollon suhteen, joten Suomen valtion joutuu kestämään Pietarin olemassa olon oikeutuksen. Oman maansa historian tuntemus on valitettavan heikko suomalaisilla, siitä on pitänyt huolen heikko peruskoulumme. Venäjä on naapurimme, kuten Meksiko ja Kanada ovat USA:n naapureita. Suuri naapuri on aina otettava huomioon, nimitämme sitä suomettumiseksi tai miksi muuksi tahansa. [PP]
Runo K. Kurko puheenjohtaja