Kriittisyys kateissa sosiaalisessa mediassa
Lähetetty: 24.09.2014 12:40Metro tänään 6:00 [keskiviikkona 24.9.2014] http://www.metro.fi/kolumnit/a1387807131829 (HS)
Meri Liukkonen Kolumni: Kriittisyys kateissa
On aiheita, joista lukeminen ärsyttää minua. Kun uutisessa tai vaikka Facebookissa jaetussa blogikirjoituksessa
mainitaan esimerkiksi masennuslääkkeet, rokotteet, ruoka tai ilmastonmuutos, varaudun verenpaineen nousuun.
Aiheissa ei ole vikaa, mutta niiden käsittelyssä yleensä on.
Lehdissä, televisiossa ja sosiaalisessa mediassa äänen saavat usein äärimmäisten mielipiteiden edustajat, koska
kärjistykset vetoavat moniin ja asiantuntijoiden kyseenalaistaminen on tullut muotiin. No, emmepähän ainakaan
ole kiltti ja kuuliainen lammaslauma.
Virallista kantaa kuitenkin läimitään usein kummallisin perustein. Koulutettu asiantuntijataho tuodaan esiin rahan-
ahneena ja aivopestynä, kun taas vastapuolesta maalaillaan kuvaa pyyteettömänä hyväntekijänä, joka on nähnyt
totuuden salaliittojen takaa. Kuitenkin itseoppineet ravintogurut ja muut vaihtoehtonäkökulman edustajat saattavat
tahkota rahansa palveluillaan. Harva tekee työtään täysin pyyteettömästi, sillä jokainen tarvitsee rahaa elämiseen.
Ja vaikka internet avaa mahdollisuuden päästä käsiksi valtavaan määrään tietoa, ei omatoiminen nettiopiskelu korvaa
virallista tutkintoa. Esimerkiksi yliopistossa opiskeleva joutuu todennäköisesti kahlaamaan läpi sellaisiakin oppisisältöjä,
jotka tuntuvat hänestä puisevilta ja joihin ei muuten tulisi ikimaailmassa perehdyttyä. Nämä samat asiat voivat kuitenkin
olla elintärkeitä vaikkapa kokonaiskuvan hahmottamiseksi jostakin aiheesta. Itseoppinut guru taas luultavasti lukee
lähinnä aineistoja, jotka vaikuttavat hänestä kivoilta ja kiinnostavilta. Kukapa käyttäisi vapaaehtoisesti aikaa mielestään
tylsien asioiden opetteluun?
Luotamme helpommin tietoon, joka tukee aiempia käsityksiämme maailmasta. Kriittinen ajattelu ei usein onnistu aivan
luonnostaan. Kouluissa lapset ja nuoret saavat mediakasvatusta, mutta kuka kouluttaisi aikuisia? Pistäisin mieluusti kaikki
suomalaiset – itseni mukaan lukien – pakolliselle täydennyskurssille, jolla opiskeltaisiin medialukutaitoa, lähdekriittisyyttä
ja toimimista sosiaalisessa mediassa.
Meri Liukkonen Kolumni: Kriittisyys kateissa
On aiheita, joista lukeminen ärsyttää minua. Kun uutisessa tai vaikka Facebookissa jaetussa blogikirjoituksessa
mainitaan esimerkiksi masennuslääkkeet, rokotteet, ruoka tai ilmastonmuutos, varaudun verenpaineen nousuun.
Aiheissa ei ole vikaa, mutta niiden käsittelyssä yleensä on.
Lehdissä, televisiossa ja sosiaalisessa mediassa äänen saavat usein äärimmäisten mielipiteiden edustajat, koska
kärjistykset vetoavat moniin ja asiantuntijoiden kyseenalaistaminen on tullut muotiin. No, emmepähän ainakaan
ole kiltti ja kuuliainen lammaslauma.
Virallista kantaa kuitenkin läimitään usein kummallisin perustein. Koulutettu asiantuntijataho tuodaan esiin rahan-
ahneena ja aivopestynä, kun taas vastapuolesta maalaillaan kuvaa pyyteettömänä hyväntekijänä, joka on nähnyt
totuuden salaliittojen takaa. Kuitenkin itseoppineet ravintogurut ja muut vaihtoehtonäkökulman edustajat saattavat
tahkota rahansa palveluillaan. Harva tekee työtään täysin pyyteettömästi, sillä jokainen tarvitsee rahaa elämiseen.
Ja vaikka internet avaa mahdollisuuden päästä käsiksi valtavaan määrään tietoa, ei omatoiminen nettiopiskelu korvaa
virallista tutkintoa. Esimerkiksi yliopistossa opiskeleva joutuu todennäköisesti kahlaamaan läpi sellaisiakin oppisisältöjä,
jotka tuntuvat hänestä puisevilta ja joihin ei muuten tulisi ikimaailmassa perehdyttyä. Nämä samat asiat voivat kuitenkin
olla elintärkeitä vaikkapa kokonaiskuvan hahmottamiseksi jostakin aiheesta. Itseoppinut guru taas luultavasti lukee
lähinnä aineistoja, jotka vaikuttavat hänestä kivoilta ja kiinnostavilta. Kukapa käyttäisi vapaaehtoisesti aikaa mielestään
tylsien asioiden opetteluun?
Luotamme helpommin tietoon, joka tukee aiempia käsityksiämme maailmasta. Kriittinen ajattelu ei usein onnistu aivan
luonnostaan. Kouluissa lapset ja nuoret saavat mediakasvatusta, mutta kuka kouluttaisi aikuisia? Pistäisin mieluusti kaikki
suomalaiset – itseni mukaan lukien – pakolliselle täydennyskurssille, jolla opiskeltaisiin medialukutaitoa, lähdekriittisyyttä
ja toimimista sosiaalisessa mediassa.