Nato ja Venäjä

[Psykopatologia]

PUHEENJOHTAJAN KOLUMNI IV
22.04.2014 [NRA, Kurko] http://nra.fi/puheenjohtajan-kolumni-iv/

NATO JA VENÄJÄ

Suomalaisten Natolle myönteisen mielipiteen muokkaajat ovat USA:n asialla. USA:n ylivoimaa estottomasti ylistävät ovat läheisessä suhteessa kokoomukseen, Sanoma konserniin ja erityisesti Helsingin Sanomiin. Perestroikan aikana Helsingin Sanomat oli USA:ta kohtaan kriittinen, sillä silloin ei vielä tiedetty Neuvostoliiton hajoamisesta. Republikaani Presidentti Ronald Reagan oli suomalaisten toimittajien nälvimisen kohteena valintansa jälkeen, edustaen kuitenkin perinteistä Amerikkaa ja vapautta, toisin kuin demokraattipresidentit. Reaganin ulkopolitiikan ansiota oli Neuvostoliiton hajoaminen “Tähtien Sota” ohjelman kustannusten kasvaessa ylivoimaisiksi Neuvostoliitolle.

Demokraattien hallitsemana USA on Suomessa median hyväksymä, sillä puolueena demokraatit ovat kuin eurooppalaiset sosiaalidemokraatit. Demokraatit ovat voimakkaan keskushallinnon kannattajia. EU:ssa liittovaltion kannattajat ovat USA:n demokraattien tavoin rakentamassa valvontayhteiskuntaa. Kritiikkiä USA:n lennokki-iskuja kohtaan on vaikeaa havaita suomalaisessa mediassa. Helsingin Sanomat on edelleen Suomessa Ylen ohella merkittävin mielipidevaikuttaja. USA:n kansainvälisen oikeuden vastaisia tekoja ei tarkastella kriittisesti, sillä Nato-kiima ylittää kriittisen tarkastelun. HS:n kolumnisti Olli Kivinen kiteyttää asian itselleen tyypilliseen tapaan:”Suomen puolustus nojaa Yhdysvaltojen hyvään tahtoon”. Kivisen on syytä muistaa Yhdysvaltojen “hyvä tahto” kolmekymmentäluvulla ja vuosina 1939-44 Suomea kohtaan. USA oli myös syypää Euroopan kahtia jakamiselle. Rautaesirippu oli Rooseveltin ansiota.

Nato eli Pohjois-Atlantin sotilasliitto on perustettu vastaamaan Varsovan Liiton joukkojen aiheuttamaan uhkaan kylmän sodan vuosina. Natoa ei purettu ja tilalle perustettu Euroopan valtioiden omaa puolustusliittoa, jolloin olisimme päässeet eroon USA:n johtamasta Natosta. Ranskan presidentti Charles de Gaulle oli todellinen patriootti ja halusi Ranskan olevan riippumaton USA:sta ja Neuvostoliitosta. Ranskan presidenttinä hän sai aikaan uuden perustuslain, minkä seurauksena presidentin valta vahvistui ja parlamentin heikkous ei vaikuttanut presidentin päätöksentekoon. Esimerkkinä De Gaulle käytti silloista Suomen voimassa ollutta perustuslakia. Ranska kehitti oman ydinaseen ja erosi Natosta. Naton päämaja siirrettiin Pariisista Brysseliin. De Gaulle arvosteli myös suorasanaisesti Israelin politiikkaa palestiinalaisalueilla. De Gaulle oli koko elämänsä ajan ensin ranskalainen ja vasta sitten eurooppalainen. Presidentti Roosevelt suhtautui de Gaulleen kielteisesti, vaikka kyseessä oli Vapaan Ranskan johtaja. De Gaulle eurooppalaisena näki selkeästi USA:n politiikan itsekkyyden. Suomalaisten tulisi aina muistaa tosiasiat, Venäjä on edelleen naapurimme!

Eurooppalaiset politiikot ovat Nato-jäsenyyden vuoksi vahvasti sidoksissa USA:n harjoittamaan maailmanpolitiikkaan. EU on myös taloudellisesti sidoksissa USA:ssa toimiviin suuriin pankkilaitoksiin, joten itsenäisen päätöksenteon puute on ongelmana Brysselissä. EKP on johtajiensa kautta sidoksissa Goldman Sachsiin. EU:n yhteinen laajenemispolitiikka on suurelta osin USA:n intressien mukaista. Venäjän omia intressejä ei haluta huomioida, sillä Naton itään tapahtuva laajeneminen on selkeästi vastoin aiemmin tehtyjä sopimuksia. Vladimir Putinin politiikka on ollut hyvin ennustettavissa jo vuodesta 2004 lähtien. Boris Jeltsinin aikaiset Venäjän kansainvälisen aseman heikentämistä koskevat toimet olivat suurvallan intressin vastaisia. Ukraina ei ollut itsenäinen valtio vuonna 1918 kuten Suomi. Ukraina oli Neuvostoliiton osatasavalta vuoteen 1991. Ukrainaa ei voi verrata Puolaan, sillä osa läntisestä Ukrainasta oli Puolaa 1920-1939.

Kansainvälisen politiikan tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota Putinin esiintymiseen erilaisissa tilaisuuksissa, kuten tuntikausia kestävissä kyselytilaisuuksissa. Putin on yksin, hänen takanaan ei ole epämääräisistä avustajista koottua esikuntaa, kuten Obamalla tai useimmilla EU:n johtajilla. Putin ei tarvitse kuiskaajaa Jerusalemista tai Washingtonista, vaan hän vastaa itse. Todellinen johtaja johtaa edestä ja näkyvästi. Ero USA:n ja Venäjän ulkoministerien välillä on valitettavan selvä. Lavrov vastaan Kerry, Venäjän eduksi. Venäjällä on aina ollut perinteenä ulkoministerin aseman säilyminen johtajan vaihdoista huolimatta. Andrei Gromyko palveli jo Jaltan konferenssin aikana Stalinia ja me suomalaiset muistamme hyvin Gromykon vuosikymmenien ajalta. Kansainvälisessä politiikassa uskottavuus perustuu myös liittolaisten kanssa tehtyjen sopimusten pitävyyteen ja neuvottelijoiden todellisiin valtuuksiin.

USA on valtiona epäluotettava liittolainen, sillä sen oma intressi ja Israelin intressi voittaa tehtyjen sopimusten sitovuuden. EU:n omien sotavoimien kehittäminen olisi huomattavasti tärkeämpi toimenpide, kuin toimiminen Naton johdon alaisuudessa, osana USA:n globaalia valtapolitiikkaa. Taistelu öljystä ja maapallon energiavaroista on kiihtyvää, joten Euroopan valtioiden liittolaiset ovat niitä, joilta energiaa voidaan saada järkevillä kustannuksilla käyttöön. Arabikevään ja USA:n Irakin operaatioiden tulisi muistuttaa eurooppalaisia maita ajasta ennen vuotta 2001, jolloin arabimaiden johtajat eivät päästäneet afrikkalaisia venepakolaisia Eurooppaan. Meidän eurooppalaisten taloudellinen sietokyky ei kestä enää kasvavaa sosiaalista maahanmuuttoa, joten sen pysäyttäminen on tärkeämpää kuin Ukrainan liittäminen unioniin.
_