Psykopatologia.munfoorumi.com

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art- ... 13859.html

Nämä oppaat olivat viemässä kiipeilijöille varusteita ja muuta tarpeellista tavaraa.
Ilman näitä oppaita kukaan tuskin olisi valloittanut Mount Everestiä mutta heidän nimiään ei koskaan mainita. Vaan ilman varustuksia kulkevia kiipeleilijöitä kutsutaan vuoren valloittajiksi.

Katsoin kerran ohjelman norjalaisesta naisryhmästä joka valloitti vuoren. He tekijät sen ilman reppua, perässä kulki kantajat jotka ojensivat naisille juomapullon valloituksen jälkeen.

Tuuuve,

Jos olet kiinnostunut vuorikiipeilystä, lue Jon Krakauerin kirja "Jäätäviin korkeuksiin".
http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3 ... orkeuksiin

Se on tositapahtumiin perustuva kertomus Mount Everestin edellisestä pahimmasta onnettomuudesta.
Kirjassa on mainittu myös suomalainen kiipeilijä, joka lienee joko Harry Hakomäki tai Veikka Gustafson.

PS. Tiibetiläisille vuoren nimi ei ole Mount Everest (nimi jonka länsimaalaiset ylimielisesti antoivat) vaan Tšomolung/Chomolagma ja nepaliksi vuorta kutsutaan nimellä Sagarmāthā.

En oikeastaan ole kiinnostunut vuorikiipeilystä vaan vuorista ja tuntureista.
Vuorikiipelyä on jotain tuollaista orja kantaa tavarat ja toinen tulee kuuluisaksi. Kaikilla tuntureilla missä olen ollut, valloittaja itse kantaa tavaransa ja tekee oman leirinsä.
Mount Everistin valloituksesta olen haaveillut mutta se on pilattu, siellä jopa järjestetään siivoustalkoita jotta ei hukkuisi jätteisiin. Niihin kyllä aion osallistua.

Kirjasta kiitos, luen sen varmaan.

Tässä linkissä Veikka G puhuu siitä kuka oikein tekee sen vaarallisemman työn vuorella'
http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/arti ... sa/3169716

Vissiin ylipäätään ainoa tunnettu kantaja on Tenzing Norgay, joka Edmund Hillaryn kanssa olivat ensimmäiset Mt Everestin huipulle kiivenneet ihmiset vuonna 1953: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tenzing_Norgay

Sen ymmärrän, että oppaita yms tarvitaan noissa tuon Everestin kokoluokan vuorien huipulle kiipeämiseen. Kysymys on kuitenkin viikkojen/kuukausien retkestä, eikä yksikään pysty noin pitkän ajan romppeita yksin kantamaan. Suomen tunturit on eri asia, itsekin olen huiputtanut niitä monia, joskus jopa muutamankin saman päivän aikana. Tilanne muuttuu heti, kun mennään Norjan puolelle - siellä voi tehdä tiukkaa käväistä jo yhdenkin vuoren huipulla päiväreissuna.

Mulle ainakin toi Everest on passé ja so last season, vastenmielinen turistirysä jota wannabe-seikkailijat käytännössä oppaiden reppuselässä valloittavat.

Minä suosittelen lukemaan Katelijne van Heukelomin kirjan Rinta rinnan.

Kahvi kirjoitti:... Mulle ainakin toi Everest on passé ja so last season, vastenmielinen turistirysä jota wannabe-seikkailijat käytännössä oppaiden reppuselässä valloittavat.

Ei se noin helppoa sentään ole!

No ei ole noin helppoa ja monet tarvitsevat esim. lisähappea ja tarkkaan huiputus pitää suunnitella ja olla kova kunto vaikka kuinka ilman tavaroita kulkisi.
Mutta eihän Haltillekaan enää viitsi mennä, kun siellä on väkee enempi kuin meidän kylässä.

Ja eikä Suomenkaan tuntureita huiputa monia päivässä, jos tekee sen oikein. Eikä huiputa sitä yhtä ja kulkee tunturien päällä muita huiputtamassa. Jos oikein tekee ja välillä tulee alas, ei suurimpia Suomen tuntureita montaa päivässä huiputa.

Joo kyllä mä tiedän, ettei se nyt ihan noin helppoa ole kuin mitä reppuselkä-kuvailin. Ja Suomen tuntureista en nyt enää muista mitkä kaikki olen huiputtanut saman päivän aikana, todennäköisesti jotain Saariselän huippuja - ja varmaan tosiaan vääräoppisesti, eli käymättä alhaalla välillä.

Haltin huiputuksen yhteydessä olisi ollut mahdollista huiputtaa saman päivän aikana se viereinen tunturi, mutta silloin asia ei innostanut. Laiskotti varmaan.

Kivaa hommaa se tunturien kanssa touhuilu kyllä oli!

Kahvi kirjoitti:... Mulle ainakin toi Everest on passé ja so last season, vastenmielinen turistirysä jota wannabe-seikkailijat käytännössä oppaiden reppuselässä valloittavat.

Unohdin kysyä, montako kertaa olet Everestillä ollut?

Saariselän tunturit ovat aika mäkiä vaan. Korkein on huippu on Sokosti joka on korkeimmillaan 718 metriä ja on Suomen tuntureiden korkeuslistalla 45.

Muutama tuntemani henkilö on ollut Nepalin Annapurna-vaellusreitillä, joka ei mikään Everestin huiputus, vaan kokonaisuudessaan noin 300 km suosittu vaellusreitti lähes Everestin maisemissa. Kumpikaan seurue ei päässyt koko reittiä loppuun asti. Yhdellä juurihoitohammas teki tepposet ja yhdelle (joka yksin oli liikkeellä) tuli talvi eteen ja kivi- sekä lumivyöryt alkoivat. Nuori nainen ei ottanut opasta mukaan, vaan meni yksin. Retkeilypari osti yhden paikallisen oppaan mukaansa. Tapana oli maksaa lisäksi paikalliselle oppaalle esim. untuvatakki tai muuta hyödyllistä tarviketta. Nepalilaiset elävät hyvin köyhissä oloissa ja yksi tärkeä elinkeino vuorilla eläville on vaellusturismi. Kaikesta, mitä kertoivat, päätin, että en lähde Nepaliin vaeltamaan koskaan. Liian hurjaa minulle.

En ole koskaan ajatellut tunturivaelluksia huiputtamisina. Kauniita maisemia ovat olleet, vaikka en ole kuin muutamalla tunturilla Suomessa vaellellut.

Tunturivaellus on tietenkin ihan eri laji kuin tunturien vaellus.
Esim. minä saatan vaeltaa tunturissa viikon ja huiputtaa vain yhden huipun.

Nepalissa olen vaeltanut mutta en niin hirveästi pitänyt. Enemmän pidän Ruotsin Kebnekaisella vaeltamisesta mutta sekin on nykyisin turistipaikka.

tuuuve kirjoitti:- -
Esim. minä saatan vaeltaa tunturissa viikon ja huiputtaa vain yhden huipun.
- -

Noinhan siinä yleensä meilläkin käy. Eikä edes ole suunniteltu, että mitään huiputettaisiin. Viikko ja vähän toista yleensä vähintään pitää varata, kun täältä saakka ensin ajetaan alkupisteeseen. Jos huiputtaminen pitäisi täältä asti tehdä, niin kävelyyn kuluisi koko kesä.

Kyllästynyt kirjoitti:

Kahvi kirjoitti:... Mulle ainakin toi Everest on passé ja so last season, vastenmielinen turistirysä jota wannabe-seikkailijat käytännössä oppaiden reppuselässä valloittavat.

Unohdin kysyä, montako kertaa olet Everestillä ollut?

0.

tuuuve kirjoitti:Saariselän tunturit ovat aika mäkiä vaan. Korkein on huippu on Sokosti joka on korkeimmillaan 718 metriä ja on Suomen tuntureiden korkeuslistalla 45.

Näinpä on. Vuorimaisia tuntureita taitaa löytyä vain käsivarresta, ja nekin on vain mäkiä verrattuna Norjan puolen vuoriin. Muistaakseni aikanaan 1700-luvulla(?) käsivarren rajat vedettiin niin, että isoimmat huiput jäivät toiselle puolelle rajaa.

Jostain syystä aikanaan tykästyin Muotkatuntureihin. Varmaan sen takia, että siellä oli paras mahdollinen suhde turistien ja maisemien suhteen. Saariselän maisemat on nam-nam, mutta kyllähän siellä suosittuna kohteena aina sitä väentungostakin meinasi olla. Mutta noista patikoinneista on jo aikaa, että nykytilasta en mene sanomaan mitään.

Kahvi kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:

Kahvi kirjoitti:... Mulle ainakin toi Everest on passé ja so last season, vastenmielinen turistirysä jota wannabe-seikkailijat käytännössä oppaiden reppuselässä valloittavat.

Unohdin kysyä, montako kertaa olet Everestillä ollut?

0.

Siinä tapauksessa tuo "passé" ja "so last season" kuulostavat asiantuntemattomuudesta kumpuavasta itsevarmuudesta.

Muotkatuntureilla saa kyllä rauhassa olla, siellä voi olla viikonkin kohtaamatta ketään. Jos uskaltaa vaan kulkea kartan ja komppasin kanssa, niin sinne kannattaa mennä. Viime kesänä siellä oli lämmintä, lähes kaikki purot olivat kuivuneet ja oli vaikeuksia löytää vettä.
Oikein siellä ei viitsi mitään tunturia huiputtaa, korkein on jotain 600 metriä. Mutta jonkun päälle kannattaa kiivetä maisemia katseleen.

Kyllästynyt kirjoitti:Siinä tapauksessa tuo "passé" ja "so last season" kuulostavat asiantuntemattomuudesta kumpuavasta itsevarmuudesta.

Onko sinulla vaikeuksia hyväksyä toisenlaisia näkemyksiä ja/tai mielenkiinnon kohteita, vai mistä moinen kuulostus?

tuuuve kirjoitti:Muotkatuntureilla saa kyllä rauhassa olla, siellä voi olla viikonkin kohtaamatta ketään. Jos uskaltaa vaan kulkea kartan ja komppasin kanssa, niin sinne kannattaa mennä. Viime kesänä siellä oli lämmintä, lähes kaikki purot olivat kuivuneet ja oli vaikeuksia löytää vettä.
Oikein siellä ei viitsi mitään tunturia huiputtaa, korkein on jotain 600 metriä. Mutta jonkun päälle kannattaa kiivetä maisemia katseleen.

Vieläkös Muotkatuntureilla autiotuvat on pikkaisen liian kaukana toisilleen tavan patikoijille? Ainakin aikoinaan oli, mikä oli omiaan vähentämään alueen kiinnostusta turistien silmissä.

Maisemien takia minäkin olen tunturien päälle kiivennyt. Poikkeuksena Kaunispää, jonka päälle oli käytännössä ihan pakkopakko ajaa ohikulkiessaan autolla niiden herrrrkullisten munkkien takia. Tosin niitäkään maisemia ei oikein voi moittia.

Ei taida olla Muotkatunturilla enää kuin kaksi autiotupaa. En yleensä niissä ole.
Mutta kun ei ole kovin hyvin merkittyjä reittejä, pitää osata lukea karttaa ja käyttää kompanssia. Ja poroja siellä on paljon ja on vaikeuksia välillä erottaa onko polku porojen kulkureitti vai karttaan merkitty polku.