Psykopatologia.munfoorumi.com

Onko teillä asiasta jotain kokemuksia? Olen aina pitänyt itseäni "suvaitsevana" ihmisenä
ja nyt ystävästäni on tulossa jehovan todistaja ja en oikein tiedä miten suhtautuisin.
Jostakin syystä tunnen pelkoa ja jopa halun etääntyä hänestä. Toivon hänelle pelkkää hyvää, mutta en tiedä kuinka suojelisin itseäni. Olen niin tasapainoton ja helposti minua voi käyttää hyväksi ja pelkään, että he haluavat vaikuttaa minuun niin, että minäkin kääntyisin. Siis minun ystäväni ja hänen "jehovan todistaja" ystävänsä.
Toisaalta pelkään ja suren sitä, että jos hän nyt hylkää minut, kun minä en halua tulla mukaan, enkä usko heidän juttuihinsa. En ole nyt pitänyt häneen yhteyttä, koska tunteeni ovat ristiriitaiset. En tiedä onko omaa harhaani, mutta minusta hän on muuttunut ylimielisemmäksi nyt ja jotenkin kohtelee minua alempana.

Olen käynyt kokouksissa, koska halusin ja hän pyysi minua "tuekseen" sinne. Sitten lopetin siellä käymiset.
He ovat hyvin ystävällisiä ja hymyileviä ihmisiä, mutta jokin siinä pelottaa minua. Heidän maailmansa tuntuu minusta kauniilta kuplalta ja jotenkin olen kateellinen ystävälleni, että hän on päässyt suojaavan kuvun sisään, jossa on hymyileviä ihmisiä ja he tukevat ystävääni, itse olen täällä todellisessa maailmassa. Olen kateellinen siitä, että hän kykenee uskomaan, kuin lapsi ne ihanat asiat, mutta minä en näe siinä mitään todellista.

Uskontoon "hurahtaminen" on verrattavissa psykoosiin , eletään jossain epärealistisessa haavemaailmassa joka suojelee kaikelta ulkopuoliselta. Se on kupla joka ei kestä vaan tuottaa särkyessään paljon tuskaa ja tuhoa. Mielestäni jokainen eläköön millaisessa kuplassa haluaa ellei ala painostaa muita. Väkisin tyrkytetyt asiat kun pyrkivät herättämään aina vastareaktioita.
Minä en tarvitse elämääni mitään esirukouksia tai muita koska en ole uskovainen enkä liioin kannata minkään lahkon oppeja.
Mutta antaa kaikkien kukkien kukkia, niin kauan kuin ne eivät tunkeudu minun omaan yrttitarhaani.
En tiedä olenko väärässä , mutta olen saanut näistä lahkolaisista melkoisen negatiivisen kuvan, varsinkin henkisesti heikoilla oleva ihminen on otollista maaperää. Minun neuvoni olisikin että pitää etäisyyttä näihin ihmisiin ettei oma mielenterveys saa enempiä kolhuja.

Kiitos santra vastauksesta tähän. Olen samaa mieltä, kuin sinäkin. Ongelma lienee ollut tässä se, että
minulle yritetään vaivihkaa tyrkyttää näitä oppeja. On kiusallista, kun he puhuvat mm. paratiisista ja siitä, että kuoleman jälkeen kaikki jehovalle uskolliset herätetään ikuiseen elämään. Kauheata. En minä halua, onko pakko?
Minun täytyy suojella itseäni. En halua sulkea elämää ja maailmaa ulkopuolelleni, haluan kohdata maailman todellisena, vaikka se olisi kuinka raaka ja raadollinen. Haluan elää ainoan elämäni täysin tietoisena ja aistit valppaina kaikelle.
En halua valheita.Syön nyt jo paljon masennuslääkkeitä ja ajoittain olen hyvin hauras ja yksinäinen, haluan siksi suojella itseäni.

Jill mielestäni sinulla on tähän täysi oikeus!