HS-analyysi: Philip Seymour Hoffman käytti näyttelijänä charmiaan ja älyään
3.2.2014 12:433
Elokuvanäyttelijä Philip Seymour Hoffmanin kuolema viikonloppuna tuli monelle karmeana yllätyksenä – ei pelkästään siksi, että kuolema johtui mitä ilmeisimmin päihteistä.
Ensinnäkin Hoffman oli niin erinomainen näyttelijä. Toiseksi hän oli vasta 46-vuotias. Hänen hieno uransa jäi pahasti kesken.
Hyviä elokuvanäyttelijöitä on yleensä kärjistäen kahta tyyppiä. Toiset pärjäävät pitkälle ulkonäöllään, kun toiset käyttävät charmiaan ja älyään.
Hoffman kuului jälkimmäisiin.
Hoffman palkittiin Oscarilla roolistaan elokuvassa Capote (2005).
Hoffman oli taitava ja muuntumiskykyinen näyttelijä, jonka hahmo oli silti hyvin tunnistettava elokuvasta toiseen. Punapäinen, pyöreäkasvoinen mies ei ollut klassinen sankariroolien näyttelijä, mutta taitavana näyttelijänä hänet istutettiin hyvin monenlaisiin rooleihin. Hän ei juuri pettänyt odotuksia, vaikka olikin usein sivuosissa.
Hoffman oli mukana isoissa action-elokuvissa (Vaarallinen tehtävä III), seikkailuelokuvissa (Nälkäpeli-sarja), komedioissa (Melkein julkkis) sekä useissa draamoissa. Niistä hienoimpiin kuuluvat elokuvat Charlien Wilsonin sota, Lahjakas herra Ripley, Onni, Magnolia sekä Moneyball.
Tapasin Hoffmanin kertaalleen lyhyesti.
Oli toukokuu vuonna 2008, ja Hoffman oli Cannesissa esittelemässä elokuvaa Synecdoche, New York. Charles Kaufmanin ohjaus kuuluu Hoffmanin tuotannon kunnianhimoisimpiin ja vaikeimpiin. Hoffman jutusteli toimittajille leppoisasti pöydän ääressä ja tunnusti tuolloin kärsivänsä luovaan työhön liittyvistä kriiseistä.
"Sitä yrittää näyttelijänä tavoitella samaa kuin ihmisenä. Että olisi läsnä, pysyisi avoimena ja herkkänä. Se on kovaa hommaa", Hoffman kertoi.
Hoffman oli muutamaa vuotta aiemmin voittanut Oscarin pääosastaan elokuvassa Capote. Se kertoi kirjailija Truman Capotesta.
"Oscar vaikuttaa enemmän uraan ja bisneksiin kuin minuun ihmisenä. Olin kansainvälisesti jossain mielessä tunnettu jo ennen, mutta Oscar teki minusta enemmän maailmankuulun", Hoffman sanoi.
Hoffman oli jo pitkään ollut asemassa, että hän saattoi valita töitään. Kysymykseen yleisön suurista odotuksista hän vastasi ensin huutamalla fuck-sanaa.
"Yritän aina parhaani ja suurimmat odotukset sitä on aina itsellään. Aina sitä toivoo, että ihmiset katsoisivat roolia kuin näkisivät minut ensimmäistä kertaa."
Hän tunnusti, että hän haluaisi tehdä töitä ja näytellä jatkossa vain New Yorkissa, sillä hänellä oli tuolloin kaksi pientä lasta. Haluttu näyttelijä halusi mennä kotiin yöksi. Haastattelun jälkeen Hoffmanille ja hänen puolisolleen syntyi vielä kolmas lapsi.
Melinda Sue Gordon
Vuoden 2011 Moneyball-elokuvassa Hoffman esitti baseball-joukkueen manageria.
Hoffmanin elokuvaura alkoi sivuosasta elokuvassa Naisen tuoksu vuonna 1992. Hoffman oli sen ensi-illan aikaan 25-vuotias.
Elokuva muistetaan usein Al Pacinon tähtiroolista, mutta Hoffmanin suoritus oli myös merkittävä: elokuvassa nähtiin yksi ensimmäisistä Hoffmanin näyttelemistä konnista.
Miesten kunniakäsityksiä eritelleessä elokuvassa Hoffman oli yläluokkainen poika, joka oli kampittamassa elokuvan nuoren päähenkilön etenemistä. Samantyyppinen rooli seurasi Hoffmania pitkään. Samanlaisessa osassa hän oli myös elokuvassa Lahjakas herra Ripley.
Suomessa Hoffmanista tuli tunnettu elokuvan ystävien silmissä viimeistään Todd Solondzin Onni eli Happiness -elokuvan myötä.
Inhorealistinen draama tuli ensi-iltaan vuonna 1999 ja pyöri Helsingin teattereissa yli vuoden. Hoffmanin näyttelemä masturboiva surkimus Allen piirtyi monen muistiin.
Yksi tarkimmista Hoffmanin rooleista nähtiin vuonna 2009 elokuvassa Doubt – Epäilys. Siinä Hoffman näytteli katolisen sisäoppilaitoksen pappia, jonka päälle lankeaa pedofiiliepäily. Hoffman näytteli vaikean roolin niin, että tästäkin ihmisestä välittyi myös inhimillinen puoli.
Hoffman esiintyi Cameron Crowen elokuvassa Melkein julkkis vuonna 2000.
Näyttelijänä Hoffmanille merkittävintä oli yhteistyö ennen kaikkea ohjaaja Paul Thomas Andersonin kanssa.
Hoffman nousi yhdysvaltalaisten elokuvaohjaajien kärkeen 1990-luvulla elokuvilla Boogie Nights ja Magnolia. Hoffman oli mukana näissä molemmissa ja kuului Andersonin suuriin luottonäyttelijöihin. Hän oli mukana useissa Andersonin elokuvissa.
Yhteistyön viime hedelmäksi jäi viime vuonna Suomessa nähty Mestari, jossa Hoffman nähtiin taas keskeisessä sivuosassa päähenkilön vastanäyttelijänä. Tällä kertaa hän esitti skientologityyppistä lahkonjohtajaa. Rooli oli Hoffmania parhaimmillaan
http://www.hs.fi/kulttuuri/HS-analyysi+ ... 1397104755
Lähetetty: 04.02.2014 13:25