Taisin minäkin äänestää vastaan. Mieleni tekee joskus kummia kiemuroita. En ole sen jälkeen muistanut olla vastustaja -- enkä ollut ennenkään, vaan ainoastaan ymmärtämätön ja epävarma.
***
Joskus voidaan vielä joutua siirtymään Kapitalismi 2.0:aan.
http://www.fooledbyrandomness.com/tenprinciples.pdf7. Only Ponzi schemes should depend on confidence. Governments should never need to “restore confidence”. Cascading rumours are a product of complex systems. Governments cannot stop the rumours. Simply, we need to be in a position to shrug off rumours, be robust in the face of them.
http://www.fooledbyrandomness.com/tenprinciples.pdf
9. Citizens should not depend on financial assets or fallible “expert” advice for their retirement. Economic life should be definancialised.
We should learn not to use markets as storehouses of value: they do not harbour the certainties that normal citizens require. Citizens should experience anxiety about their own businesses (which they control), not their investments (which they do not control).
http://www.fooledbyrandomness.com/tenprinciples.pdf
Kaikkein hirveimpiä puolia rahoituskriiseissä on minun vaikutelmani mukaan mahdollisuus, että eläkejärjestelmät saattavat todellakin romahtaa, jos epäluottamus leviää riittävän isoksi. Silloin romahtaisi koko rahoitusjärjestelmä, kait. Tai jo kauan ennen. Suomalainenkin eläkejärjestelmä oli ilmeisesti syksyllä 2008 aika hankalassa tilanteessa, kun osakkeiden arvot laskivat, ja tuli vastaan tilanne, että olisi säännösten mukaan pitänyt myydä osakkeita pois sen hetkisellä hinnalla, en oikein muista miksi. Jos tilanne olisi jatkunut, olisivat suomalaisten eläkerahat kadonneet minimihinnalla.
Taloudellinen toiminta operoi kauhean voimakkaasti tulevaisuuden odotuksilla. Yhden tulevaisuuteen vaikuttaa toisen tulevaisuus. Jotenkin odotetut tulevaisuudet sitten voivat romahtaa yhdessä, ja kun odotuksiin perustuneet sitoumukset romahtavat kanssa, niin se odotettu tulevaisuus voi ihan oikeasti sitten kadota, ja tilalle tulla jotakin muuta, jossa sitoumuksia ja luottamusta tulevaan on paljon vähemmän.
Taluodelliseen toimintaan liittyvä ajallinen rakenne on olettaakseni niin monimutkainen, ettei sellaisista oikein voida tieteellisesti keskustellakaan, niin tiede onkin sitten sellaisista asioista vaiennut. Psykologialla tietenkin samankaltaisia ongelmia. Tai vaihtoehtoisesti olen väärässä, minähän nyt kirjoittelen vähän mitä sattuu.
Taloudelliseen toimintaan liittynee kanssa semmoinen juttu, että ainakin mun käsittääkseni kasvaviin markkinoihin ja pieneneviin markkinoihin liittyy ihan erilaiset matematiikat, jotka varmaan vielä ruokkivat itseään. (Mutta minähän nyt kirjoittelen vähän mitä sattuu.) Vakuutustoiminnassa ainakin on näin: Jos asiakkaiden määrä kasvaa koko ajan, ei vakuutettavilta tarvitse ottaa koko sitä rahaa, mikä heidän riskinsä kattamiseen liittyy, kun koko ajan tulee uusia vakuutettavia. Joskus 1900-luvun alussa ainakin vakuutustoimintaa on voitu harjoittaa pitkään tältä pohjalta. (Mutta minähän nyt kirjoittelen vähän mitä sattuu.)
Tämä ei toimi Kreikan kohdalla (ei voida Kansallistaa koko valtiota enää):
2. No socialisation of losses and privatisation of gains.
Whatever may need to be bailed out should be nationalised; whatever does not need a bail-out should be free, small and riskbearing. We have managed to combine the worst of capitalism and socialism. In France in the 1980s, the socialists took over the banks. In the US in the 2000s, the banks took over the government. This is surreal.
http://www.fooledbyrandomness.com/tenprinciples.pdf
***
1. What is fragile should break early while it is still small. Nothing should ever become too big to fail.
Evolution in economic life helps those with the maximum amount of hidden risks – and hence the most fragile – become the biggest.http://www.fooledbyrandomness.com/tenprinciples.pdf
Piilotettuja riskejä on sillä, joka ei ota huomioon epätodennäköisiä mutta mahdollisia tapahtumia. Sellaiset huomioimatta jättävä yritys porskuttaa huomattavasti paremmin vaikka kuinka pitkään, kuin sellainen, joka huomioi. Ja kun suuret syövät pienet, taloudessa vastuuntuntoisuus, joka ulottuu epätodennäköisiin mutta mahdollisiin riskeihin on vaarallista. Koska ennen kuin ko. riski realisoituu, joku suuri voi jo ehtiä syömään vastuuntuntoisen pienen. (Mutta minähän nyt kirjoittelen vähän mitä sattuu.)
Lähetetty: 02.05.2010 18:54
, vaikkakin kallista huvia.